Rakkauden kemiaa

Anteeksi näin etukäteen kaikille romantikoille, mutta rakkaus on vain kemiaa. Rakkaus on tiettyjä hormooneja tietyssä eritys järjestyksessä. Se on evoluutio-biologinen kehomme tapahtuma sarja, joka tuntuu aika helvetin hyvältä. Musta ainakin tuntuu aika helvetin hyvältä, vaikken nyt ehkä rakkaudesta vielä puhuisikaan todellakaan.

Se mihin ihastut, ei riipu siitä mitä toinen sanoo. Psykologit ovat tutkineet, että kestää noin 1-4 minuuttia ihastua. Ihastumiseen (lukemani artikkelin mukaan) vaikuttaa eniten kehonkieli. Toiseksi eniten ihastumiseen vaikuttaa tuon henkilön äänensävy ja puhetapa. Vain alle kymmenesosa ihastumisen syntymisestä johtuu siitä, mitä tämä kyseinen ihminen sinulle sanoo.

Rakkauden synnyssä on kolme hormonaalista vaihetta.

1. HIMO. Tämä vaihe johtuu ihmisen niin sanotuista seksihormoneista ja on yleensä suhteellisen pinnallinen, ulkokuoreen ja olemukseen tunnettu vetovoima. Ulkonäöllä on siis väliä, erittäin paljonkin. Tässä vaiheessa erittyvät testosteroni ja estrogeeni, jotka vahvasti ovat kytköksissä sukupuoleen ja seksiviettiin. Haluan kuitenkin kommentoida sen verran, että vaiheet eivät ole vedenpitäviä millään tavalla, uskon esimerkiksi siihen, että himo voi tulla pitkän ystävyyden jälkeen, jolloin esimerkiksi näkee ihmisestä niin paljon muutakin, kuin ulkonäön.

2. Viehätys- tai vetovoima. Tätä vaihetta ajavat hyvää oloa tuottavat dopamiini ja serotoniini, sekä jännityksen tuotetta tuottava adrenaliini. Jatkuvan hymyilyn ja onnellisuuden tunteen sen jälkeen kun on nähnyt ihastustaan tai se jännitys kun näkee tämän, voidaan siis selittää näillä hormooneilla. Onnellisuutenne syntyy synapsiraoissa, kun molekyylit liikkuvat! Tähän vaiheeseen liittyy myös käsite ”rakkaus on sokeaa”, koska tässä vaiheessa valloillaan oleva hyvä olo, sivuuttaa ihastuksen kohteen negatiiviset puolet ja huonommat ominaisuudet.

3. Kiintymys  Vasopressiini hormooni, mikä liittyy omistushaluun ja mustasukkaisuuteen, erittyy seksin jälkeen – mikä selittää kaikki ne epäonnistuneet seksisuhteet, luonto ei ole friends with benefits-toiminnon kannattaja.  Myös tässä vaiheessa erittyvä oksitosiini hormooni on erittäin suuressa merkityksessä. Oksitosiini, joka on toiselta nimeltään ”The cuddle hormone”, tuottaa kiintmyksen ja kosketuksen tarpeen. Toisen läheisyys ja kosketus on tärkeää, mikä johtaa ja vahvistaa kahden ihmisen välistä sidettä.

 

Rakkaus voidaan siis selittää hormonaalisilla vaiheilla, mutta sillä ei ole mielestäni merkitystä, mistä tämä olo tulee vaan kuinka hyvältä ja jännittävältä se tuntuukaan. Pidän kyllä kieltämättä siitä, että ymmärrän asiat perinpohjaisesti ja tiedän niiden lähtökohdat ja osaan selittää ne jotenkin rationaalisesti, mutta tämä tieto ei mielestäni vähennä tämän tunteen taianomaisuutta. 

Koen par’ aikaa kokevani kaikkia näitä vaiheita jollakin tasolla, mutta rakkaudesta en halua puhua. Saa nähdä mihin päädyn, jäävätkö hormoonit hyrräämään vai tulenko kärsimään dopamiini laskuista, kun pääni tippuu rämisemällä alas pilvistä.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi

Jokseenkin yksinäinen.

Muutin parisen viikko sitten pois äitin helmoista, ensimmäistä kertaa koskaan omilleni. Olin aivan intopinkeänä ja koin olevani valmis omaan itsenäiseen elämään ja talouteen. Olenkin valmis ainakin talouteen ja omaan elämääni. Nyt kuitenkin ovat jotkin näkemykseni muuttuneet tämän yksinasumisen suhteen.

Yksin nukkuminen, yksin syöminen, yksin elektroniikan kanssa tuskailu, yksin lamppujen vaihto ja yksin herääminen. Olen aina ollut äärimmäisen sosiaalinen ihminen, sosiaaliset tarpeeni ovat korkeat, enkä tykkää viettää aikaa erityisemmin yksikseni. Olen jo pitkään puhunut olevani tietyllä tavalla yksinäinen, kun lähes kaikki ystäväni ovat suhteellisen vakavissa parisuhteissa. Yksin asuminen  ei lievennä tätä fiilistä ollenkaan. Viimeviikolla kävi ilmi, että minulla on välilevyn pullistuma ja olin muutaman päivän sängyn vankina. Olisi ollut kiva, että tuolloin joku olisi voinut hakea minulle vettä, että saan lääkkeet otettua. Tai vahtanut TV:n kanavaa koska en yltänyt kaukosäätimeen ja liikkuminen oli vähintään puhdasta tuskaa. Jouduin soittamaan äidilleni, koska itkin yksin sängyssä, josta en järkyttävän selkäkivun vuoksi päässyt ylös, siis oikeasti en päässyt. Äitini tuli käymään ja auttoi hetken, mutta hänen lähdettyään olo oli vain entistä yksinäisempi. 

Olisin voinut muuttaa jonkun ystäväni kanssa, mutta vaikka kuinka julmalta kuulostaakin, ei ollut oikein ketään jonka kanssa olisin tosissani voinut kuvitella jakavani elämän ja talouden. Sitten osa potentiaalisista lemppari ihmisistäni ei vain ollut elämässään siinä tilanteessa, että muutto olisi onnistunut. Nyt sitten parhaiden ystävieni: spotifyn ja netflixin kanssa vietämme ei-niin-makoisaa arkea. On tylsää, yksinäistä ja itkuista – ehkä aikuisuus onkin juuri sitä. Olen syönyt kaksi viikkoa makaroonia ja pestoa, koska ruuanlaitto itselle ei vaan jaksa kiinnostaa. 

On hyviäkin puolia. Oma rauha, omien rutiinien ja tapojen luominen – tietynlainen itsensä toteuttaminen ja löytäminen.

On tää sinänsä aika jees, olis vain kiva jakaa tämä jonkun kanssa. Joku jonka kanssa tehdä ruokaa, joku jota odottaa kotiin, joku jonka viereen nukahtaa, joku joka halaa kun itkettää, ja joku joka vois vaihtaa ne helvetin lamput. Olen siis tietyllä tavalla onnellinen, mutta jokseenkin yksinäinen. 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe