Joku aikaa sitten koin jollain tapaa mieleenpainuvan keskustelun erään miespuolisen ystäväni kanssa. Istuessamme Vaasankadulla jossai kohtuu halvassa kuppilassa päädyimme puhumaan parisuhteista ja melkein kaikkeen mahdolliseen siihen liittyvästä. Mikä osa keskustelustamme painautui parhaiten mieleeni, oli se kun hän totesi todeksi sen, että hänellä on selkeä naistyyppi, mikä häntä viehättää. Hänellä on siis sen käsityksen mukaan, jonka keskustelustamme sain, selkee tyyppi ja malli siitä, mikä häntä viehättää ja millaisiin naisiin hän yleensä retkahtaa. En osannut – vaikka toden teolla koitin mietti – kuvailla mitenkään inhimmillisen lyhyesti, minkään laista spesifiä omaa miestyyppiäni. Vaikka keskustelsusta on jo aikaa, olen usein palannut tähän ajatukseen ihmistyypistä. Voiko oikeesti olla tietty yksi ja selkeä ihmistyyppi, joka on aina vakio, johon aina ihastuu? Edellyttääkö siis tunteiden syntyminen näitä tälle kyseiselle tyypille ominaisia piirteitä?

Osaan luetella piirteitä, jotka herättää mun huomion ja jotka ihastuttavat mua yleisestikkin ihmisissä. 

Esimerkiksi kyynisyys. Okei toi on vähän outo, myönnän itsekkin. Mut tietynlainen kyynisyys saattaa parhaassa tapauksessa olla helvetin viehättävää – se ikään kun asettaa riman korkealle. Mun mielestä myös tietynlainen skeptisyys ja kyynisyys muita ihmisiä kohtaa tarkottaa tietynlaisen pinnallisuuden puutetta. Pelkkä ensivaikutelma tai toiminnalliset hyvät ominaisuudet ei riitä kyyniselle ihmiselle vaan, jotta se pitää ihmisestä, tulee tän ihmisen osottaa ittestään muutakin kuin pintapuolisia positiivisia viboja – tää kertoo mun mielestä jonkin verran ihmisen ns. ”syvällisyydestä” ja siitä päästäänkin seuraavaan!

Koen ”syvällisyyden”, mitä onkaan, erittäin todella  eeppisen viehättäväksi, ahh! Ja siis nyt tällä syvällisyydellä tarkotan – todella vaikeesti kuvailtavaa -, mutta semmosta filosofisuutta, pohdiskelevaa luonnetta ja ajatuksellista ulottuvuutta, you know? Se, että ihminen osaa ajatella, luoda täysin uusia omia näkökulmia ja tulkintoja, pohtii asioita paljon –  ei pelkästään pinta puolisesti, ja ylipäätänsä pitää mielipiteiden muovaamisesta ja oman ajatusmaailman rakentamisesta. En tiedä ymmärtääkö mun selityksistä mitään, mut sellanen semi diippi luonne on tosi jees – kyl te tiiäätte!

Kolmas asia mikä viehätyttää ihmisissä on huumorintaju ja tähän varmaan yhtyy moni. En tiedä onko olemassa ketään, joka ei arvosta ihmisessä sitä piirrettä, että se saa sut nauramaan. Varmaan tässä seikassa perustelut ja selitykset on aika lailla pulkassa. Huumorintaju on vaan yksinkertasesti parasta, kaunista ja seksikästä.

Onko nämä kolme piirrettä omaava henkilö sitten mun miestyyppini esikuva? I don’t think so. En haluais määritellä mitään tyyppiä itellenni, vaikka varmaankin semmonen on olemassa. Haluan uskoa siihen, että se riippuu niin ihmisestä – se voi olla mikä tahansa vähänkin normaalista poikkeava piirre, joka herättää sen ”vau”-efektin. En koe että kaikki yllä mainituista ois mitenkään kovin yleisiä piirteitä, varsinkaan oman ikäluokkani miespuolisilla edustajilla. Voisko tästä tehdä siis johtopäätöksen, että mun tyyppi on erilaisuus – jolloin tyyppiä ei ole (?). Vaikka ehkä kuitenkin on On varmasti tyyppi, joku asia mitä en osaa selittää tai tunnistaa, tiedostaa enkä ilmaista, mutta joka on usein vakio ja viehättää mua, muttei välttämättä muita. Vai onko se tunteiden heräämisen taustalla oleva tekijä vaan joku randomi, semmonen mitä ei voi määritellä tai luokitella. Onko olemassa tyyppiä vai onks se vaan meidän muodostama käsitteellinen malli?

Ei oikeestaan mitään hajua.