Pääasiallisesti toimeton

14-Työttömyys-480x290.jpg

Voihan ahdistus. Kesäkuun alusta olen virallisesti ollut  t y ö t ö n  t y ö n h a k i j a. Se tuntui alkuun kovin nöyryyttävältä, sillä olen ikäni tehnyt aina jotain. Vieraillessani TE-toimistossa näin virkailijan kirjoittavan tietoihini hakijan olevan  a k t i i v i n e n   j a  m o t i v o i t u n u t  t y ö n h a k i j a. Se tuntui paremmalta kuin aiempi tittelini. Nöyryytys vaihtui hetkellisesti tarmokkuudeksi ja itsevarmuudeksi. Muutaman hylkykirjeen jälkeen olo etsi uutta suuntaa ja vaihtui lähinnä ahdistukseksi. Sitä se on nyt ollut viime ajat.

Kuulen jatkuvasti kommentteja siitä, kuinka minun pitäisi nauttia olostani pääasiallisesti toimettomana. Työttömänä oleminen voi toisten silmiin tuntua herkulta – sen kuin löllöttelee vaan, auringonpaisteessa ja ilman huolia. Tosiasiassa päiväni koostuu määrättömästä määrästä ahdistusta, hiirikäden puutumiseen asti työpaikkasivustojen selailusta sekä uteliaan naapurin mummon välttelystä. Ei tunnu kovin mairealta, kun lähtee ripustamaan pyykkejä ja naapuri hyökkää heti kiinni utelemaan, milloin kesälomani alkoi. (Milloin se olisi voinutkaan alkaa, kun ei sitä olekaan.) Olen kesälomailun sijaan lähetellyt useampia avoimia työhakemuksia (haluamiini paikkoihin), vastannut työpaikkailmoituksiin (niihinkin, jotka eivät vastaa omaa alaa), viilannut CV:tä ”mieleenpainuvaksi ja erottuvaksi” (mikä on suhteellisen haastavaa tavoitellessa perinteisiä ammatteja ei-media/viestintä-alalta), ottanut edustavia selfieitä (koska valokuvaamossa käyminen olisi liian kallista ja koska nykytekniikka mahdollistaa sen), harjoitellut jopa videoesittelyn tekemistä (yhteen työpaikkaan haluttiin videohakemus, tätä en tosin koskaan lähettänyt),  sekä oheistoimintana pessyt pyykkiä, siivonnut ja miettinyt neliöiden sisustamista uudelleen.

Työttömyys nykypäivänä on kasvava ilmiö, ja luin juuri tilastoja Suomen ja erityisesti kotikaupunkini työttömyydestä. Ei ollut kovinkaan lohduttavaa lukemista. Pätkätyöt rikastuttavat CV:tä muutaman kuukauden kerrallaan, parhaimmillaan keräät työhistoriaasi vain muutaman päivän sijaisuuksia vuoden tai parin ajan. Sitten, niitä oikeita töitä hakiessa rekrytointivastaavat tyrmäävät hakemuksesi, koska et ole osoittautunut sitoumista mihinkään pysyvään työpaikkaan. Tässä pisteessa tuntuu vaikealta kuvitella, että koskaan työllistyisin ns. unelmatyöpaikkaan. Paljon puhuttuja paskaduuneja on varmasti luvassa senkin edestä.

Ainoa lohduttava seikka tässä kaikessa on, että todennäköisesti työllistyn kesäloman jälkeen siihen ammattiin, johon alempi tutkintoni antaa pätevyyden. Tässä on vain se ristiriita, että nimenomaan siksi olen opiskellut hieman lisää ja pidempään, jotta minun ei tarvitsisi niihin hommiin tyytyä… Tuntuu väärältä valittaa työttömyyttä, kun töitä periaatteessa olisi tiedossa. Mutta minne piilottaisin ammattiylpeyteni?

Miksi työttömyydestä on tehty tällaista? Tunteeko kaikki vastavalmistuneet työttömät samanmoisia fiiliksiä, vai osaako joku jopa nauttia työttömyydestään? Kuka minut palkkaisi?

Kommentit (6)
  1. Tsemppiä työnhakuun!

     

    Itse oon maisteriksi valmistumisen jälkeen ollut 18kk työttömänä ja käy kyllä itsetunnon päälle. Nyt pääsen/joudun johonkin työllistämis ohjelmaan.. saa nähdä onko siitä mitään hyötyä. Mäkin onneksi oon ollut kokoajan se aktiivinen ja positiivinen tyyppi. Kun mut haastateltiin tuohon ”ohjelmaan” niin se haastattelija kysyi hämmästyneenä, että kuinka sä jaksat olla noin optimistinen? Mä siihen, että ”Onko mulla vaihtoehtoja?” Mutta tsemppiä sinne. En tie lohduttaako yhtään mutta et todellakaan ole ainoa.

    Mulla tosin ongelma on siinä, että en oo hakemisesta huolimatta päässyt niihin ”paskaduuneihinkaan”. Tosin  ihan paskimpiin (jos niin voi sanoa ) en oo kyllä ees hakenut. Mun moraali ei anna myöden mennä myymään lehtiä puhelimitse.

    1. Kyllä nämä kommentit lohduttavat, vaikka toisaalta näyttävät sitä surkeaa maisterien todellisuutta. Ja varmaan niillä ”paskaduunienkin” rekrytoijilla on jotain suhteellisuudentajua ja ammattiylpeyttä, turhaan ne sinne ottavat akateemisesti koulutettuja kun saavat ihan omalle alalleen koulutettujakin haastatella ja valikoida. Ei me kirjavat maisterit taideta nimittäin ainoa työtön ryhmä olla.

      Tsemppiä sulle työllistämisohjelmaan, toivotaan että siitä on apua ja pääset sinäkin aikanaan toteuttamaan itseäsi siinä ammatissa, minkä itsellesi valitsit ja mihin olet uhrannut monta opiskeluvuotta.

  2. Tsemppiä työnhakuun!

    Itse olen valmistunut opetusalalle ja ollut työttömänä työnhakijana helmikuun lopusta lähtien. En tiedä, menikö se eläkebuumi oman ammattini osalta jo ohi vai mikä mättää, mutta avoimia paikkoja ei vain ole, korkeintaan muutama ilmoitus kuussa koko Varsinais-Suomen alueella. Joka päivä MOL:n ilmoituksia selaillessani harmittelen, että miksi en opiskellut sittenkin luokanopettajaksi…tai erityisopettajaksi…heille kun tuntuu paikkoja olevan, jos ei runsaasti niin ainakin enemmän kuin (englannin) aineenopettajille. 

    Opiskelin pääaineenani englantilaista filologiaa, ja opintojen alussa meille sanottiin, että tältä alalta voi työllistyä vaikkapa kieliasiantuntijaksi isoihin firmoihin…hmm, en tiedä onko ongelma omissa olemattomissa verkostoitumiskyvyissäni mutta en ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt työnantajaan, joka kaipaisi kieliasiantuntijaa.

    Viimeksi eilen kirjoitin blogiini jutun niistä lukemattomista muista töistä, joita olen elämäni aikana tehnyt. Niistä ei-oman-alan-töistä, joita todennäköisesti joudun jatkossakin tekemään. Liian vähäinen opetustyökokemus + kotona pieni lapsi + sata muutakin hakijaa per virka tai viransijaisuus = hieman lohduton tulevaisuudennäkymä.

    Huoh. Työttömyystilastot näyttävät synkkääkin synkemmiltä myös (ja erityisesti?) korkeakoulutettujen osalta. Pidän silti edelleen kiinni unelmastani työllistyä omalle alalle, kun kerran sitä varten niin monta vuotta opiskelin ja monen tonnin edestä opintolainaakin otin. 

    1. Kiitos tsempeistä – opetusalalla minäkin, joten tuntui tarpeelliselta saada tsemppiä kun pääsin kohtaan, jossa kirjoitit olleesi työtön helmikuusta saakka 😀 Kahdella tutuistani on sama pääaine kuin sinulla, toinen valmistui ja pääsi lähes suoraan töihin, toinen opiskeli vuoden ja päätti vaihtaa pääainetta. Sama laulu sielläkin oli asiantuntijoista, ihan kuin omassa pääaineessanikin. Noh, ensinnäkin päästäksesi asiantuntijaksi johonkin pitäisi varmaan olla sitä työkokemustakin. Vanhat parrat kun tuntuvat arvostavan työelämän kautta kertynyttä asiantuntijuutta tuoretta teoreettista tietämystä enemmän. Ja ne itse työpaikat – lukiessa työntekijöiden esittelyitä, ihmiset ovat ponkaisseet ”hyville paikoille” joko a) sattuman kautta tai b) tuplatutkinnolla. Se kiihoke nimeltä eläkepommi on ainakin opetusalalla täyttä utopiaa, sillä samaan aikaan kun eläkkeelle siirrytään, aloituspaikkoja supistetaan tai vaihtoehtoisesti kontaktiopetuksesta nipistetään niin, että työpaikkoja ei ainakaan lisää ilmene. Johonkin ne katoavat, eläkepommi taisi räjäyttää ne atomeiksi.

      Vieraillessani siellä työkkärissä, virkailijan kanssa naureskellen todettiin kuinka tässä vaiheessa ei lisäopinnot/kouluttautuminen kannata/innosta. Nyt, muutamaa viikkoa myöhemmin, huomaan selaavani täydennyskoulutuksia ja avoimen yliopiston tarjontaa. Todella masentavaa tajuta, että työt joita minulle tarjotaan (ja joita myös työkkärissä tullaan tarjoamaan syksyn tullen) ovat niitä, joihin olisin voinut tarttua jo alemmalla tutkinnollani. Minulle ei anneta mahdollisuutta pitää kiinni ammattiylpeydestäni kolmea kuukauta pidempään, joka on virallinen työkkärin suositus (ammattisuojatakuu tai vastaava). Sen jälkeen minun on otettava töitä mitä hyvänsä. Lisäksi alle 30-vuotiaana minua suorastaan painostetaan työelämään, tarttumaan niihin töihin mitä kukaan ei halua tehdä ja joihin koen olevani ylikoulutettu.

      En todella ole ihannetyönhakija, lapseton ja kolmeakymppiä lähentelevänä suorastaan säteilen tulevia äitiysvapaita ja muita poissaoloja. Tulisipa ne rekrytoijat minun saappaisiini – kituutettuani opiskelijana useamman vuoden ja nyt työttömänä hieman lisää päälle, aion todella nauttia useamman vuoden ennen kuin luovutan säännölliset, normaalit tuloni jonkin vaaleanpunaisen käärön vuoksi. Olen todella motivoitunut, innoissani jopa sijaisuuksista – tuntuu vaan suorastaan mahdottomalta päästä sinne leivänsyrjään kiinni.

      Tsemppiä sinullekin työnhakuun, ehkä nähdään eo/lo-täydennyskoulutuksissa jonain päivänä 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *