Paras päivä

Tänään on kyllä paras päivä. Tällä hetkellä pellillä nousee läskiäispullat ja kuntosali huutaa kutsuvasti, kunhan saan lykättyä nuo kökköset ensin uuniin ja sitten ulos jäähtymään.

Tänään oli myös leikkaukseni toinen (ja toistaiseksi viimeinen) jälkitarkastus lääkärillä. Olen hetken jo epäillyt leikkaukseni onnistumista, sillä kivut ovat hidastaneet fysioterapiani etenemistä. Mutta tänään tavatessa lääkärini hän oli eri mieltä – leikkaus on edelleenkin onnistunut, eikä toipumisessa ole tapahtunut varsinaista takapakkia. On vaan hyväksyttävä, että etenen perkuleen hitaasti, sillä tehdyt operationit eivät olleet niitä kepeimpiä.

Tunne oli mahtava 🙂 Toivun, siis olen! Eilen yöllä en meinannut saada unta, ja olin jo mielikuvaharjoitellut tilannetta kuinka käsitellä tieto uudesta leikkauksesta a) lääkärillä, b) ulos tullessa ja ilmoittaessa kaverille, poikaystävälle ja äidilleni sekä c) kertoessa siitä fysioterapeutille peruessa seuraavaa aikaa. Olen nimittäin aiemmin onnistunut pillaamaan joka vaiheessa… Nyt ei tarvinnut kuin riemumielin pompotella maksamaan noin 80 euron lasku vastaanottotiskille.

Kuntosalilla olisi tänään luvassa selkä-hauis-vatsa -osaston kohentamista. Salilla luovin ruuhkan mukaan, mutta tarkoituksena olisi tehdä kutakuinkin tämännäköinen treeni:

  • Selkäliike (siinä telineessä) 1×30, 2×15 5kg lisäpainon kanssa
  • Maastaveto 3×12
  • Kulmasoutu tangolla 3×12
  • (Pystysoutu 3×12)
  • Hammer-hauiskääntö käsipainoilla 3×12
  • Vapaavalintaiset vatsat, yleensä syviä vatsalihaksia tyylillä minuutti töitä, 30 sek lepo.
  • Loppuun kuntopyörää lyhyellä intervalliharjoituksella (30 sek töitä, 90  sek kevyttä rullailua)

Lämmittelyt hoituvat taas fyssarin treeniohjeilla. Palautuminen hoidetaan laskiaispullalla. Mmm….

Suhteet Oma elämä Liikunta

Sattumanvaraiset salituttavuudet.

Tänään sain tehtyä ihan kohtalaisen salitreenin. Aiemmassa postauksessani mainitsinkin, että tänään keskityn alueelle rinta-olkapää-ojentaja. Alkulämmittelynä toimi fysioterapeutin antamat jumppaamiset, joihin aikaa menee reilu 10 minuuttia. Muuten treeni näytti tältä:

  • penkkipunnerrus 4 x 12
  • vipunostot sivulle 4 x 12
  • pystypunnerrus 3 x 12
  • vipunostot taa 4 x 12
  • ranskalainen punnerrus käsipainoilla 3×12
  • dippi 3×10

Ne liikkeet, joissa tein 4 sarjaa, aloitin kevyemmillä painoilla lämmitellen ja hakien tuntumaa ekan sarjan ajan. Loput kolme tein sitten ”normaalisti”. Ihan viimeisenä poljin kuntopyörää noin kymmenisen minuuttia, ja otin mukaan intervalliharjoitustakin:  1,5 min löysää rullailua, 30 sek täysiä ja sykkeet ylös (itsellä nousee sinne 150 tietämille). Tätä toistaen kolme kertaa. En osaa kertoa kummempaa syytä tälle kuin se, että eräässä nimeltämainitsemattomassa kuntoilulehdessä tällaista sykkeennostattelua suositeltiin treenin päätteeksi 🙂 Ajattelin kokeilla!
 

Treenatessa siellä jäyhien suomalaisten keskellä koin yllätyksen, kun vieressäni heilunut kaveri kesken sarjataukoni kysyi, kuinka treenini on tänään kulkenut. Vastasin, tottakai, ja pari lausetta vaihdoimme kunnes jatkoimme ähellystämme tahollamme. Tämä oli vain yllättävää, sillä aiemmat salikommunikoinnit ovat olleet luokkaa ”Onks sul vielä monta settii jäljellä? / Teeksä vielä tässä? / Voinks siirtää sun juomapulloa?”.
En kokenut tätä minään iskuyrityksenä,  ja lyhyestä juttutuokiosta jäi hyvä mieli. Siellähän me molemmat treenaamme, ja kyräilyn sijaan voi hyvin kysyä reilusti kuulumisia vieraammaltakin. Sen sijaan, että ajattelisin ensi kerralla naapurin naureskelevan painomäärilleni tai ontuvalle tekniikalleni, voin ajatella hänenkin olevan vain vaivaantunut ja mahdollisesti pohtivan sopivaa lineä, jota heittää kanssatreenajalle. Tuskin silti itse aion vastaisuudessakaan olla yhtään rohkeampi tai avoimempi puuskutuksieni lomassa 😉
Mites te muut suhtaudutte tällaiseen yllättävään rupatteluun?

Hyvinvointi Liikunta