Takaumia osa II: Halong Bay ja Hoi An
Hanoin sakeasta ilmasta suuntasimme Halong Bay cityyn, jossa ajattelimme viihtyvämme ehkä päivän pari. Koska emme halunneet tehdä järkättyjä risteilyjä, suunnittelimme, että teemme ihan omatoimimatkan tämän lahden saarelle. Bussimatkan varasimme kuitenkin hostellistamme. Halong Baylle järjestetään paljon siis eripituisia risteilyitä erilaisilla aktiviteeteillä. Hinnat vaihtelee aika paljon, mutta sen kuulimme, ettei ihan halvinta kannata ottaa, koska reissu saattaa helposti olla sitten melkoinen pettymys. Risteilylaiva, jonka kyydillä menimme Cat Ban saarelle olikin sen näköinen, etten olisi jaksanut kauhean montaa tuntia enempää sillä viettää 😀
No niin, Halong Bay Cityssä mentiin Backpackers-hostelliin, joka oli myös viis dollaria yö,sisältäen aamupalan ja ilmaista kaljaa yhden tunnin ajan illalla. Ite pysyttelin limulinjalla, mutta muiden ilmeistä päätelleen olut ei ollut kovin herkullista, vaikka tulikin tällä kertaa pullosta. Tutustuttiin kolmeen Beniin, joista yksi oli kiinalainen, yksi kanadalainen ja yksi norjalainen. Tämä norjalainen nuorukainen lähtikin meidän kanssa seuraavana päivänä Cat Ban saarelle ja hyvä näin, sillä Ben oli hulvatonta matkaseuraa.
Cat Ba sinänsä ei ollut kummoinen saari, tai me vietettiin ehkä liian vähän aikaa siellä, että ois päässyt tutustumaan muuhunkin kuin elämään rannikolla, sillä saarella olisi ainakin ollut pari luonnonpuistoa, jotka ois ollut näkemisen arvosia. Meillä oli kuitenkin hauskaa, kun ajeltiin skoottereilla ympäriinsä rannoilla, käytiin sodanaikaisen linnakkeen raunioilla ja nähtiin saasteiden värittämä punainen auringonlasku upealta näköalapaikalta.
Cat Balta parin yön jälkeen lähdettiin takaisin mantereelle Halong Bay Cityyn, josta samantien (bussi tulee viiden minuutin päästä=ooteltiin yli tunti) bussilla takaisin Hanoihin. Oltiin jätetty osa kamoista Hanoin hostelliin reissun ajaksi ja siellä ne odotteli nätisti, kun tultiin takaisin. Varattiin vielä yks yö Hanoi Backpackersista, ja aamulla olikin sitten lento Hoi Aniin. Lennot Hanoista Hoi Aniin oli ehkä jotain muutamaa kymppiä ja päätettiin ottaa ne, sillä se säästi mukavasti aikaa, kun meillä oli nyt Vietnamissa se kaksi viikkoa aikaa.
Viimeisenä iltana Hanoissa tavattiin Pete ja Kata, jotka olivat olleet reissussa jo jonkin aikaa. Oli mukava nähdä tuttuja naamoja :) Käytiin syömässä ja istuskelemassa mehulla ja oluella, mutta oltiinkin sitten aika väsyneitä, kun oltiin koko päivä matkustettu. Siispä mentiin aika aikasten hostellille nukkumaan, jotta jaksettii herätä aamulennolle. Hanoista lennettiin siis Danangin lentokentälle, josta kestää bussilla ajaa Hoi Aniin noin puoli tuntia-tunti. Käveltiin lentokentältä Danangin keskustaan, josta löydettiin pysäkki Hoi Anin bussille.
Hoi Anista varattiin ihan kolmen tähden hotelli, sillä kahden hengen huone aamupaloineen ei ollut kuin reilut 15 euroa. Aamupala ei myöskään ollut hostellien tapaan paistettua kananmunaa ja paahtoleipää, vaan ihan kunnon buffetti, jossa oli vietnamilaisten aamupalavaihtoehtojen lisäksi tarjolla myös hedelmiä, omeletteja ja pannukakkuja. Hoi Anin vanha kaupunki näytti ensisilmäyksellä todella viehättävältä, sillä sen vanhat rakennukset ovat säilyneet sodalta ja muilta tuhoilta ja se on julistettu UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Ilta-aikaan kaupunkia valaisee lukemattomat lyhdyt ja joessa kelluvat kynttilät, ja esimerkiksi joenrannassa oli lukuisia tunnelmallisen näköisiä ruokapaikkoja ja kahviloita. Valitettavasti parin illan aikana kuva kauniista, romanttisesta ja tunnelmallisesta korttelista haaleni, sillä enemmän tai vähemmän aggressiiviset kaupustelijat ja turistikrääsäkojut saivat lähinnä liikkumaan mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B, eikä muulle fiilistelylle jäänyt enää järin paljoa aikaa.
Shoppailun ja syömisen lisäksi Hoi Anissa on pari rantaa. Yhtenä päivänä vuokrattiin polkupyörät, jotka tais maksaa alle euron päivältä, ja poljettiin muutama kilometri Cua Dai Beachille. Siellä saatiin aurinkotuolit, kunhan vaan tilattiin viereisestä ravintolasta jotain. Aurinkotuolit eivät tosin olleet auringossa, mutta kyllä me hyvin siellä sitten kuitenkin viihdyttiin! Tuuli kävi kattoon myös An Bang -biitsin seuraavana päivänä, kun mää makoilin hotellissa ruokamyrkytyksen(?) kourissa. Rannalta takas polkiessamme syötiin muuten parhaat Banh Mi -leivät, jotka on vähän niinku paikalliset subit. Vietnamissa näitä myydään monissa kaupungeissa melkeen jokasessa kadunkulmassa, mutta Hoi Anissa taidettiin saada kyllä ne parhaat! Paikallisesta travel agencysta saatiin kymmenellä dollarilla sleeperbussi seuraavaan kohteeseen, Da Latiin. Siitä lisää sitten myöhemmin :)
