5 faktaa minusta
Kuten mainitsin IG-Storiesissani, kuvasimme viime maanantaina (klo 20-03!!) Miian ja Nellan kanssa kolme videota, jotka julkaistaan blogeissamme ensi viikon aikana.
Videoilla vastailimme seuraajien lähettämiin kysymyksiin ja yksi Nellan heittämistä haasteista oli kertoa videolla jokin asia, jota lukijani eivät vielä minusta tiedä. No siihen hätäänhän keksin vain yhden, olen 180 senttiä pitkä, mutta kuvausten jälkeen mieleen juolahti monta muutakin juttua, jotka olisin voinut paljastaa. Siksi päätinkin tehdä tästä ihan oman postauksensa tämän päivän ratoksi. Tässä siis viisi juttua, joita et ehkä tiennyt minusta.
1. Olen pesco-lakto-ovo-vegetaristi. Niin siis suomeksi kasvissyöjä, joka syö myös kalaa 😀 Jätin lihan pari vuotta sitten eettisistä syistä, mutta toki valinnan voi ajatella olevan parempi myös ekologisesti.
2. En ole koskaan ollut dieetillä – en myöskään karkkilakossa, en maidottomalla, gluteenittomalla, vähähiilihydraattisella tai millään muullakaan erikoisruokavaliolla (muuta kuin tietysti nyt lopullisesti tuolla kasvisruokavaliolla). Olen aina syönyt ruokaa ja herkkuja laidasta laitaan ilman sen suurempaa stressiä. Kunhan kaikessa säilyy kohtuus ja ruokavalion peruspilarit on kunnossa, uskon, että sillä pärjää pitkälle.
3. Olen tehnyt töitä niin mädäntyineen kanan kuin lehmien aivojenkin kanssa. Eli olen ollut töissä Kariniemen broileritehtaalla ja harjoittelussa Eviralla. Broikkutehtaan jälkeen lopetin pariksi vuodeksi kanan syömisen, koska kaikki linkittyi siihen hajuun, mikä tuolla broileritehtaassa vallitsi. Lisäksi siellä siis työskenneltiin se 8 tuntia +5 asteen lämpötilassa eli ei mitään herkkua sekään. Eviralla työskentely taas oli todella antoisaa ja opettavaista, mutta jotenkin nyt tuntuu todella kaukaiselta ajatus siitä, että muussaisin lehmien pelloilla mädäntyneitä aivoja ja tekisin niille BSE-testiä..
4. Olen ollut koulukiusattu. Tämän asian olen jotenkin tajunnut vasta viime vuosina. Ala-asteaika oli melkein kaikille luokan tytöille todella rankkaa. Jos teit pienenkin virheen, sinut heitettiin ulos porukasta pariksi päiväksi tai jopa viikoiksi. Esimerkiksi kerran, kun olin viikon lomareissulla perheeni kanssa, luokan pojat olivat keksineet alkaa kiusata minua sukunimeni takia. Nyt asia tuntuu niin huvittavalta, mutta 3.-luokkalaista ei naurattanut. Tällöin olin mukana niin ulosheitettävissä kuin ulosheittäjissäkin, joten en ole ajatellut olleeni kiusattu.
Yläasteeni taas alkoi sillä, että vain minut jätettiin pois porukasta typerän juorun takia. Onneksi yksi ystävä (Hanna <3 <3) jäi vierelleni, mutta kyllä ainakin ensimmäinen vuosi oli aika tuskaa. Jotenkin en edes pysty kaivelemaan näitä muistoja pääkoppani sopukoista. Ehkä aivoni ovat haudanneet kipeät muistot niin syvälle, etten pääse niihin edes käsiksi. En siis esimerkiksi muista, kuinka kauan tätä jatkui. Sen tiedän, että löysimme hyvän porukan koulun ulkopuolelta, mikä vei ajatukset pois koulun käytävien supatteluilta ja selän kääntämiseltä.
5. 8 vuoden parisuhde. Hassua, että uudehko kaverini, johon olen blogipiireissä tutustunut, ei monenkaan tapaamisen jälkeen ollut tajunnut, että minulla on poikaystävä. No nyt ajattelin rustata sen tähän listaan, niin tiedätte tekin sen sitten varmasti :D Tapasimme Turussa opiskeluaikoina 8 vuotta sitten ja olemme pitäneet yhtä siitä lähtien <3
Lue myös: