5 henk.koht. faktaa

Tällä kertaa jaan juttuja, jotka eivät kyllä liity kauneuteen. Hypätään siis hetkeksi lifestylen puoleen! Rustasin teille pari ehkä outoa ja ennenkuulumatonta faktaa itsestäni siskon innoittamana ja täs tulee!

1. Oudot kammot. Multa löytyy muutama sellainen kammo, joiden kanssa taidan olla aika yksin. Kolikko-, kynsi- ja puhelinkammo ovat ehkä vielä jotenkuten järkeenkäypiä, mutta se suurin kammoni ei kyllä mistään kulmasta katsottuna ole.

Olen diagnosoinut itselleni aika pahan submekanofobian. Olen järjettömän kauhuissani, jos näen kuvia uponneista laivoista ja etenkin lentokoneista. Ja siis oikeasti, sykkeeni nousee varmaan potenssilla. Kammo on ollut aina, mutta termin löysin sattumalta ssssamanthaa-nimiseltä kauneustubettajalta, joka ilmeisesti kärsii samasta oudosta fobiasta. Fobiasta kärsivä siis pelkää kaikkea ihmisen tekemiä veden alla olevia isoja esineitä. Meikäläisenkin kammo yltää laivojen ja lentokoneiden lisäksi kyllä ihan kaikkeen yleensä metalliseen ja isoon asiaan. Oli ihan tuskaa edes googlettaa tuo termi, kun kuvia alkoi pompsahdella kuvaruudulle. Weird right?

2. Entinen motskarityttö. Teinivuosina olin pahemman luokan bensalenkkari ja kaikki renkailla kulkevat kiinnosti pikkukaupungin tyttöä. Omistin kevarin (Daelim Roadwin 4-eva!), jota rakastin niiiiin ja jolla tuli kesäisin ajettuna kyllä kädet helläksi. Ajokortin jälkeen kevari jäi pölyttymään ja se lähti myyntiin, mutta viime vuosina olen yllättänyt itseni haaveilevani moottoripyörällä ajamisesta. Ei ehkä uskoisi pinkkiin huulipunaan ja lettinutturaan somistautuneesta kauneusbloggaajasta 😀

3. Erityisherkkyys. Tämän olen huomannut itselläni vasta teini-iän jälkeen, jolloin asiasta alettiinkin puhua laajemmin mediassa. Itselläni tämä tuntuu niin, että kaikki aistini ovat aina vähän ylivirittyneessä tilassa ja myös toisten ihmisten ilmeet ja eleet saavat tuntosarveni värähtelemään ehkä astetta herkemmin.

Olen aiemmin maininnut blogissani ainakin tuoksuherkkyyden, jonka olen huomannut vasta viimeisen parin vuoden aikana. Maku- ja hajuaistini ovat aina olleet herkät, mutta nykyään voimakkaat hajut voivat saada jo päänsäryn aikaan. Lisäksi elämässäni on vaiheita, kun en voi kuunnella musiikkia, koska kaikki ylimääräinen informaatio vain vetää homman aivan yli äyräiden. Nykyään osaankin enemmän arvostaa lapsuudenkotiani Harjavallassa, missä Länsiväylä ei kohise ikkunan takana 24/7 ja saa olla ihanassa hiljaisuudessa ja pimeydessä. Kaupungissa kun aina joku katulamppu loistaa silmään ja teiden kohina tekee hulluksi.

Sosiaalinen herkkyys taas aiheuttaa toisinaan ihan oikeita vainuja toisten mielialoista ja todellisista tunteista, toisinaan taas täysin vääriä johtopäätöksiä eleistä ja äänenpainoista. Myös muiden mielialat ja tietysti sanomiset vaikuttavat paljolti siihen, miten meikäläisen loppupäivä sujuu. Esimerkiksi yhtenä päivänä siskoni naapuri yritti näpäyttää minua autolla ajelusta koirapuistolle, vaikka olin todellisuudessa ajamassa siskoni pihaan. No tästähän meni meikäläisen loppupäivä aivan pilalle ja vaikka sain sanottua aika tiukasti takaisin, jäi koko välikohtaus mylläämään päähäni pariksi päiväksi. Saisinpa jostain vähän hällä väliä –asennetta!

4. Vanha musiikkiopiston oppilas. Lapsena meillä pikkukaupungin muksuilla ei paljoa harrastuksia ollut. Aikataulutus oli kaukana ja päivät kuluivat lähinnä muiden kanssa leikkien. Yksi rakas harrastus minulla kuitenkin oli kuusivuotiaasta lähtien, kun pääsin musiikkiopistoon soittamaan pianoa. Jatkoin opistossa 13-vuotiaaksi saakka ja siinä välissä soitin myös vähän aikaa klarinettia orkesterissa. Soittoharrastukset ovat jääneet ja tällä hetkellä on aika korkea kynnyt kavuta pianotuolin päälle. Varsinkin, jos joku on vieressä kuuntelemassa ;)

5. Stressioireet. Kroppani on aika herkkä kertomaan, kun elämässä alkaa olla liikaa asioita meneillään. Rytmihäiriöt tulevat, kun hartioilla on liikaa lastia, mutta yksi vähän outo tiedostamaton oire tulee pienemmästäkin hässäkästä. Pureskelen ja nypin nimittäin huuleni rikki esimerkiksi tenttiin lukiessa tai yöllä, kun päässä pyörii miljoona asiaa. Ja siis aivan vereslihalle ja kipeiksi. Ja tämähän on todella raivostuttavaa, kun omasta pärstästä pitää ottaa päivittäin kuvia. Joten myönnetään nyt tähän samaan syssyyn myös se, että käytössä on stressaavina aikoina aika rankasti Photoshopin apu ;) Ei varmaan löydy vertaistukea?

+ 6. Rakastan tanssimista. Siis ra-kas-tan. En tosin ole sitä koskaan millään kursseilla harrastanut (pitäisi varmaan), mutta baareihin haluan yleensä vain tanssilattian takia. Edelliset bileet olivatkin parhaat vähään aikaan, kun ensin pelattiin tuntitolkulla Wiin tanssipeliä ja sen jälkeen mentiin vielä moneksi tunniksi baariin tanssimaan pöydillä! Lisäksi olen keksinyt lähes kaikille iloisille tapahtumille oman tanssin. On sipsitanssi, leffatanssi, ajelutanssi, ranutanssi jne. :D

Instagram: @erikanaakka