Älä ole itsekäs, älä kannata kärsivien koirien jalostamista

Meikäläisen viikko ei alkanut kovin harmonisissa merkeissä. Heti aamulla somea selatessani naamalleni lävähti jälleen uusi julkkis, joka oli ottanut englanninbulldoggin pennun. Sykkeeni nousi ja kyyneleet nousivat silmiini. Kihisin raivosta. Miksi taas? Miksi ihmiset ihastelevat, eikä kukaan sano sanakaan vastaan?

En voi ymmärtää, miten vielä vuonna 2017 on täysin ok teettää pentuja rotuun, joka on kaikkien määritelmien mukaan sairas. Ja miksi edelleen joku voi olla näistä ongelmista niin tietämätön, että vieläpä ostaa tällaisen brakykefaalisen eli lyhytkalloisen rodun pennun, jonka koko elämä tulee todennäköisesti olemaan epämukava, jopa kivulias ja jatkuvaa eläinlääkärillä ravaamista? Ja oi miksi sen pitää olla julkkis, jolla on yli 10 000 seuraajaa Instagramissa ja joka toimii varmasti tuhansien ihmisten esikuvana?

Mietin niiden yli 60 ihailevan ”onpa söpö ruttuturpa” ja ”voi mikä ihana” -kommentin äärellä miten voi olla mahdollista, että joku vielä tänä päivänä on niin pihalla, että ajattelee lyttykuonon olevan söpö. Ei koiran elämää rajoittava ja sairauksia aiheuttava kehityshäiriö, joka on jonkun neropatin ideasta päätetty jalostaa pysyväksi rotuominaisuudeksi. Miten tämä voi vielä jollekin olla epäselvä asia? Päätin siis käyttää omaa ääntäni. Toivottavasti tämä postaus siis tavoittaa edes muutaman lyttykuonoisen koiran hankintaa harkitsevan.

Tuli varmasti jo selväksi, etten kerta kaikkiaan keksi yhtäkään hyvää syytä ottaa todella sairaan rodun, esimerkiksi englannin- tai ranskanbulldoggin tai cavalierkingcharlesinspanielin pentu. Erityisesti ahdistaa se, että bulldoggit tuntuvat nyt olevan nouseva trendi, vaikka jo kuvittelin että ihmiskunta olisi päässyt tässä asiassa kohti järkevämpää suuntaa.

Pari vuotta sitten nimittäin tuntui, että liian pitkälle jalostettujen rotukoirien ongelmia puitiin monissakin isoissa julkaisuissa ja jopa Kennelliitto oli aikeissa puuttua brakykefaalisten koirarotujen jalostamiseen, mutta nyt homma on tuntunut ottaneen täyskäännöksen. Julkkikset esittelevät lyttynaamaisia koiriaan, kansa hurraa ja jalostaminen jatkuu ellei jopa ylly. Mitä tapahtui?

Jo faktat ovat osalta unohtuneet tai niitä ei vain ole ennen rotunpennun hankkimista googlettamalla löytynyt, tässä muutama:

Huippueläinlääkärit: Nämä koirarodut ovat kärsineet jalostuksesta eniten, HS 26.10.2014:

– Englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, shar pei, länsiylämaanterrieri ja mopsi ovat sairaimmat koirarodut. Huonoin tilanne on kuitenkin englanninbulldoggilla.
– Englanninbulldoggien yleisimpiä terveysongelmia: lonkkaviat, selkäviat, hengitysvaikeudet, kyynärviat, naamanpoimutulehdukset, synnytysvaikeudet, pentujen epämuodostumat

Kennelliitto aikeissa puuttua ongelmarotujen jalostukseen, TS 9.10.2014

– Englanninbulldoggi kuuluu brakykefaalisiin eli lyhytkalloisiin koirarotuihin. Äärimmilleen vietynä se tarkoittaa niin lyhyeksi jalostettua kalloa ja kuonoa, että koira voi elää koko elämänsä jatkuvan tukehtumisen tunteen kanssa. Osa koirista oppii nukkumaan jokin esine suussa, jotta henki kulkisi unen aikana suun kautta.
– Lämpimällä ilmalla olemattomalla kuonolla varustetut koirat eivät pysty jäähdyttämään itseään, vaan niillä on korkeampi riski saada lämpöhalvaus.
– 95 prosentilla Suomessa röntgenkuvatuista englanninbulldogeista lonkkanivelten kuvaustulos oli asteikon huonoin tai toiseksi huonoin eli E tai D. Kirjaimet tarkoittavat vakavaa kasvuhäiriötä ja yleensä myös nivelrikkoa.

Joissakin koiraroduissa jo enemmän sairaita kuin terveitä yksilöitä – eläinsuojeluliitto vaatii lakirajoituksia jalostukselle, HS 2.10.2015

– Kennelliiton tutkimuksen mukaan jopa 70 prosentilla yli kuusivuotiaista cavalier kingcharlesinspanieleista on syringomyelia eli aivojen turvotustauti. (Sairaudessa aivot eivät mahdu koiran aivokuoren sisään vaan tursuavat ulos ja seurauksena on aivonesteenkiertohäiriöitä, jotka vaurioittavat selkäydintä. Ne johtavat voimakkaisiin rapsuttamisreaktioihin ja kipukohtauksiin)

Eläinlääketieteen professori: Nämä koirarodut on jalostettu sairaiksi, Studio55.fi 14.6.2012

– Koiran pahoinpitely ei välttämättä tarkoita sitä, että sitä kohdeltaisiin perinteisellä tavalla huonosti, vaan että sen oikeuksia terveeseen elämään loukataan esimerkiksi hengitys- ja liikuntakykyä rajoittamalla.

Toivoisin, että äärimmilleen jalostettujen rotujen ongelmista alettaisiin nyt puhua enemmän uudelleen ja tätä eläinoikeusrikkomuksia lähentelevää asiaa saataisiin jotenkin eteenpäin. Suurimmassa roolissa ovat tietysti rotujärjestöt koirien kasvattajat, sillä ainakin muutama vuosi sitten tehdyn TS:n jutun mukaan kasvattajat voivat käyttää jalostukseen mitä tahansa koiria, eikä esimerkiksi Kennelliitto voi valvoa sitä. Ja rotujärjestöt päättävät, kuuluuko rotu perinnöllisiä sairauksia vastustavaan Pevisa-ohjelmaan, johon esimerksisksi englanninbulldoggi ei ainakaan vuonna 2014 kuulunut.

Enkä myöskään jaksa kuunnella selityksiä siitä, kuinka muka hyvältä ja vastuuntuntoiselta kasvattajalta otettu koira olisi terve. Jos koira syntyy lytyn kuonon kanssa, se on jo itsessään kehityshäiriö. Piste. Myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen Kirsi Sainio sanoi vuonna 2014 tehdyssä haastattelussa, ettei hän usko pelkkien jalostussuositusten enää auttavat tätä [englanninbulldoggia] tai muitakaan pahimpia ongelmarotuja. Hän sanoi, että englannibulldoggin tilanteen menneen niin pitkälle, ettei ihmettelisi, jos viranomainen alkaisi puuttua rodun ylläpitoon. Sainio linjasi myös, että ehkäpä parhaiten rotujen jalostamiseen vaikuttaa kysyntä:

– Jos ei ole kysyntää, ei ole tarjontaa. Ihmisten pitäisi miettiä, mitä se tarkoittaa, jos koiran hengityksestä kuuluu jatkuvasti ääntä.

Tiedän, että tämä asia saa tunteet liikkeelle. Etenkin heidän, jotka ovat jo tämän valinnan tehneet ja p*ska on niin sanotusti jo tuulettimessa. Mutta se ei ole tarpeeksi painava syy olla puhumatta näiden koirien jalostamisesta ja siitä, miten nämä sairaimmat rodut voivat edelleen olla edes laillisia kasvattaa. Kyllä varmasti Tampereen delfinaarion omistajatkin suuttuivat delfinaarion lopettamisesta, mutta oliko se tarpeeksi hyvä syy olla viemättä eläinten oikeuksia eteenpäin? Ei. Turkistarhauksen kiellon edistäminen ahdistaa varmasti turkistarhojen omistajia, mutta onko se eläinten hyvinvoinnin tallomisen lopetuksen estävä asia? Ei.

Vetoan nyt teihin kaikkiin koiran hankintaa harkitseviin: selvitä rodun terveystilanne, äläkä valitse pitkälle jalostettua koiraa. Ja tietysti valitse, mikäli vain mahdollista, kodittoman koiran adoptoiminen. Tutustu aiheeseen esimerkiksi näillä sivuilla:

espanjankatukoirat.com // rekkurescue.com // espanjankoirat.com // kodittomat.info // elämäkoirille.fi // kodinvaihtajat.com // pelastetaankoirat.com // viipurinkoirat.fi // kulkurit.fi

Lainakuvat: kodittoman koiran adoptoineen julkkiksen Instagram (@iansomerhalder, @arianagrande, @lenadunham) ja Suomen eläinsuojeluyhdistyksen Fiksun koiranomistajan opas.

EDIT (4.11.): Pieni toivonpilkahdus. Eläinsuojelulain uudistus on vireillä eduskunnassa ja siihen sisältyy myös koirien rotujalostaminen. SEY vaatii, että lakiin sisällytetään tarkasti ne ominaisuudet, joiden jalostaminen on koirilla kiellettyä, jolloin viranomaisen olisi helpompi jalostusta valvoa:

– Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi hengitysvaikeudet, kroonista kipua aiheuttavat viat ja sairaudet, kuten luuston ja nivelten ongelmat sekä ahdas kallon rakenne, rajoittunut liikuntakyky, rakenteellinen ominaisuus, josta seuraa kyvyttömyys normaaliin lisääntymiseen ja synnyttämiseen, kyvyttömyys syödä tai juoda normaalisti, parantumattomat krooniset ihosairaudet, karvattomuus ynnä muut kärsimystä aiheuttavat ja / tai muutoin eläimen hyvinvointia heikentävät ominaisuudet.

– Rotuja ja muita eläinkantoja, joista merkittävällä osalla on jokin eläimen hyvinvointia heikentävä rakenteellinen ja /tai perinnöllinen vika, ei tule ylläpitää sellaisinaan.

Toivotaan siis, että uuden näillä näkymin vuonna 2020 voimaan tulevan lain myötä näiden rotujen kasvattaminen ja myyminen sellaisenaan olisi laitonta. Voit tukea SEYn vaatimuksia allekirjoittamalla vetoomuksen.

LUE MYÖS:

Miksi adoptoisin? Papi-löytökoiramme tarina