For Women in Science Finland 2020 ja tieteen tasa-arvosta
Pari viikko sitten kerroin, että pääsin osallistumaan For Women in Science Finland 2020 -palkintotilaisuuteen jo kolmatta kertaa peräkkäin. Oli hienoa päästä taas todistamaan, kuinka alamme naistutkijat saavat arvostusta!
Tämä naisille tarkoitettu apuraha on jaettu Suomessa L’Oréalin ja UNESCOn toimesta joka toinen vuosi vuodesta 2006 lähtien ja maailmalla apurahoja on jaettu jo 22 vuoden ajan! Korkeatasoisen palkinnon tarkoitus on tukea naisia biotieteiden alalla ja raivata näin tietä kohti tasa-arvoa.
Voit lukea lisää palkinnosta ja tieteen tasa-arvosta edellisestä postauksestani (linkki). Ja tsekkaa myös hieno video aiheesta:
15 000 euron apurahan sai tänä vuonna akatemiatutkija ja dosentti Tiina Sikanen Helsingin Yliopiston Farmasian tiedekunnasta, jossa hän johtaa omaa tutkimusryhmäänsä.
Sikasen ryhmä tutkii sitä, miten eri lääkeaineet muuntuvat ihmisten elimistössä ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat ympäristöömme. Ryhmä myös kehittelee mikrosiruja, joiden avulla lääkkeiden vaikutusta kehoon voitaisiin tutkia yksilötasolla. Näin vältyttäisiin mahdollisilta sivuvaikutuksilta ja paras hoito voitaisiin kehitellä jokaiselle potilaalle erikseen.
Halusin kysyä Tiina Sikaselta, miten hän on kokenut tasa-arvon tutkimusmaailmassa ja miten hän on itse yhdistänyt tutkijanuran ja perhe-elämän. Sikanen vastasi kysymyksiini sähköpostitse.
Sikanen teki päätöksen lähteä tutkijan uralle vasta väitöksensä jälkeen. Hänelle oli tarjottu töitä yliopiston ulkopuolella, mutta tutkimuksen tekeminen veti puoleensa: ”Tuolloin jouduin pohtimaan, mitä todella haluan isona tehdä, ja onko tutkimuksen tekeminen siinä määrin palkitsevaa, että se ajaa tutkimusrahoituksen jatkuvuuteen liittyvän epävarmuuden (ns. pätkätyöriskin) ohi.”
Hän kertoo tutkijan uran viehättäneen häntä jo lapsena, vaikka häntä ei erityisesti juuri siihen lapsuudenkodissa kannustettukaan: ”Ennemmin [minua kannustettiin] siihen, että kannattaa kouluttautua niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu ja seurata omia mielenkiinnon kohteitaan. Itse olen kokenut tämän erittäin hyvänä, että kotona ei ole koskaan asetettu mitään paineita tai odotuksia työelämässä menestymisen suhteen vaan olen todella saanut tehdä omat valintani ja niissä minua on tuettu.”
Sukupuolen Sikanen ei koe vaikuttaneen urakehitykseensä muuten kuin vanhempainvapaiden osalta, vaikka hän on aina saanut paljon apua lähipiiriltään: ”Kahden lapsen äitinä olen toki ollut työelämästä kahteen kertaan poissa noin vuoden mittaiset jaksot. Tämä on luonnollisesti viivästyttänyt urakehitystä verrattuna esim. kollegoihin, joilla ei ole työelämässä katkoja vanhempainvapaiden takia.”
Hän kokee, että urakatkokset ovat toisaalta myös antaneet perspektiiviä ja tasapainoa tutkimuksen tekoon. ”Muulla tavoin kuin lasten syntymän osalta, en koe, että sukupuoleni olisi ollut oleellisessa asemassa omalla urallani etenemisen suhteen tai ainakaan sitä ei ole koskaan nostettu esiin enkä ole itse kokenut, että asioita olisi tapahtunut/jäänyt tapahtumatta nimenomaan sukupuoleni takia”, Sikanen täsmentää.
Mutta miten Tiina Sikanen on onnistunut yhdistämään näin menestyksekkään tutkijan uran ja perhe-elämän? ”Vaihtelevalla menestyksellä”, hän kertoo, ”Useimmiten on tunne, että on aina väärässä paikassa, joko poissa lasten luota tai sitten tavoittamattomissa kollegoiden/työtehtävien suhteen”. Mutta mahdotonta se ei ole. Jos työpaikalla ymmärretään perhe-elämän vaatimukset ja toisaalta lähipiirin tuki mahdollistaa vaativan ja välillä yön pikkutunneille venyvän työn, voi näiden kahden osa-alueen yhdistäminen onnistua. Tutkijan työssä joustavuus helpottaa yhtälön ratkaisemista. Useimmiten töitä voi tehdä silloin, kun se perheen aikatauluihin parhaiten sopii.
Kysyin häneltä myös, miten tiedemaailman tasa-arvoa voitaisiin hänen mielestään edistää. Sikanen haluaisi, että olisimme työelämässä sukupuolettomia, eikä näitä asioita tarvitsisi miettiä. Mutta joissain asioissa hän näkee parantamisen varaa: ”Tiedemaailman tasa-arvon edistämisen suhteen pidän tärkeänä sitä, että esimerkiksi edellä mainitut vanhempainvapaat (kuten myös asepalvelus) huomioidaan tasapuolisesti urakehityksen arvioinnissa, tutkimusrahoituksen hakemisessa jne. Euroopassa ja Suomessa meillä on minusta jo melko toimivat mekanismit tähän. ”
Ja vielä lopuksi terveiset kaikille tieteestä kiinnostuneille tytöille: ”Haluaisin tietenkin kannustaa tyttöjä ja naisia tutkimuksen ja tieteen pariin, mikäli siihen on luontaista mielenkiintoa. Tieteessä ja tutkimusyhteisöjen dynamiikassa tarvitaan kaikkien sukupuolten luontaisia vahvuuksia.”
Tarvitsemme ehdottomasti lisää naisia johtaviin tieteellisiin asemiin. Mielestäni tämä apuraha ja kaikki arvostus, jota tiedenaiset saavat, ovat enemmän kuin tervetulleita. Kiitos siis L’Oréal ja UNESCO tästä upeasta tuestanne!
Halusin lisätä vielä loppuun yhdet ilouutiset, jotka saivat mut niin hyvälle tuulelle kun tämä pari viikkoa sitten julkistettiin. Tämän vuoden kemian Nobel-palkinto meni ensimmäistä kertaa ikinä kahdelle naiselle: Emmanuelle Charpentierille ja Jennifer Doudnalle. He keksivät yhdessä CRISPR-tekniikan eli ns. ”geenisakset”, jolla oikeastaan mitä tahansa eläimen, kasvin tai bakteerin geeniperimää voidaan helposti muokata. Käytän tätä tekniikkaa myös mun omissa töissä eli kiitos näille upeille naisille siitä!
He saivat vuonna 2016 myös kansainvälisen L’ORÉAL-UNESCO For Women in Science International Awards -apurahan, mikä jälleen kertoo tämän ohjelman kovasta tasosta. Aivan huikeaa, kippis kaikille tiedenaisille! Kemian Nobelin on nimittäin tätä ennen saanut vain 5 naista, kun se on miehille jaettu jo lähes 180 kertaa.