Huulirasvariippumattomuus

Huulirasvariippuvuus on varmasti monelle tuttu käsite ja valitettavan monelle myös jokapäiväinen riesa, etenkin näin talvisin. Heille, jotka eivät voi elää ilman jatkuvaa huulten rasvailua, huulirasvan levittämisestä ja kuivuuden tunteesta huulilla on tullut päättymätön noidankehä.

Olen aina ihmetellyt, miksi niin monet luottavat tähän jokakodin vakkarituotteeseen, vaseliiniin. Itselläni se ei ole koskaan tuntunut toimivalta, päinvastoin. Rohtuneille huulille levitettynä tuntuu, että ne kuivuvat vain entisestään. Voisiko syynä olla vaseliinin (aka petroleum jelly / petrolatum / paraffin) päätehtävä eli kalvon muodostaminen ihon pintaan? Voisi kuvitella, että jo valmiiksi rutikuivien ja rohtuneiden huulten peittäminen kalvolla vain pahentaisi tilannetta.

Toisaalta vaseliinin on todettu olevan jopa silikoneja tehokkaampi kosteudensäilyttäjä. Mutta jos kosteutta ei juuri ole huulissa? Estääkö kalvo sen vähäisenkin ilmankosteuden imeytymisen huuliin? Näistä asioista kiistellään jatkuvasti, mutta itse olen nyt päättänyt luottaa ihan vain omiin tuntemuksiini; minun rohtuneille huulilleni petroleumia sisältävät tuotteet eivät sovi.

Siksi olenkin nyt ihastunut Jane Iredalen Lip Drink -huulivoiteeseen (saatu). Se ei sisällä petroleumia, vaan kosteuden tuo huulille mm. jojoba, candelilla- ja mehiläisvaha. Lisäksi siinä on suojakerroin 15, joten kylminä syyspäivinä porottava aurinko ei pääse vahingoittamaan huulten herkkää ihoa. Tällä hetkellä tuntuukin, että tämä puteli on ainoa apu mun helposti rohtuviin huuliin.

Iltalehdessä oli vähän aikaa sitten juttu oikeanlaisen huulirasvan valinnasta (linkki juttuun). Sielläkin Frantsilan huulirasvan kohdalla lukee ”ei sisällä vaseliinia”. Vaseliinittomuus taitaa siis olla ihan oikea myyntivaltti, eikä vain mun omaa kuvitelmaa 😉 Jos olet siis pahassa huulirasvakierteessä, kannattaa käydä läpi huulivoiteen ainesosalista ennen ostoa ja valita se vaseliiniton vaihtoehto.