Ihon ikääntyminen saa näkyä

Keskustelemme aika usein kavereideni ja siskoni kanssa ihon vanhenemisesta ja siitä, mitä kaikkea sitä on jo huomannut tässä 30-ikävuoden hujakoilla. Pieniä juonteita silmien ympärillä, uurteita otsalla ja rakennemuutoksia suun ympärillä. Silmäluomet laskeutuvat kuin vaivihkaa, minkä huomaa vain kun yrittää tehdä itselleen jotain nuoruudesta tuttua silmämeikkiä.

Usein keskustelu jatkuu siihen, mitä olisimme valmiita tekemään, ettei ikä näkyisi. Tai siihen, ettei näyttäisi ainakaan kovasti ikäistään vanhemmalta. Useat haluavat panostaa ihonhoitoon ja kyselevät vinkkejä siihen, osa harkitsee täyteaineiden ottamista ja osa jopa botoxia pahimpiin juonteisiin.

Vaikka olen kirjoittanut kauneusaiheista blogia ja elämä on muutenkin pyörinyt hyvin pitkälti kauneusaiheiden parissa jo yli 7 vuotta, en koe kauheasti paineita ihoni ikääntymisestä. Tai tässäkin kohtaa törmää käsitteeseen ihon ennenaikainen vanheneminen. Eli olen ihan ok sen kanssa, että kasvoni tosiaan näyttävät 30-vuotiaan kasvoilta, mutta jos juonteiden syveneminen lähtisi nyt laukalle ja näyttäisin parin vuoden päästä paljon itseäni vanhemmalta, alkaisin minäkin varmaan harkitsemaan vankempia otteita. Tai enpä tiedä, vaikeaa kuvitella.

Tällä hetkellä luotan siihen, että hyvällä ihonhoidolla saan kasvoni pysymään hyvässä kunnossa. Käytän kesällä aina vahvoja aurinkosuojia, koska UV-säteilylle altistuminen on se kaikista varmin tapa vanhentaa ihoaan. Lisäksi kikkailen erilaisten vitamiinien kanssa; A-vitamiini ehkäisee tutkitusti juonteiden syntymistä ja C-vitamiini ehkäisee ihon ilmettä vanhentavien maksaläiskien muodostumista. Lisäksi uskon, että runsas kosteutus auttaa ihon pysymään kimmoisana, eikä siitä kollageenilisästäkään aina välillä varmaan haittaa ole. Kun sitä on enemmän veressä, solut alkavat tuottaa sitä enemmän ihossa. Lisäksi olen huomannut, että kova stressi muuntaa kuin jollain taikaiskulla kasvoni paljon vanhemman näköisiksi. Eli henkinenkin hyvinvointi näkyy ulospäin.

Meikillä voi tietysti tehdä paljon ja tulen varmasti aina olemaan superkiinnostunut siitä, minkälainen meikki saa kantajansa näyttämään edes pikkaisen nuoremmalta. Tuuheat ripset, terveensävyinen ja kuulas iho sekä tuuheiksi meikatut kulmakarvat ovat meikkimaailman anti-age-kikkoja.

Se, että poskeni roikkuvat ainakin pari senttiä alempana 10 vuoden päästä, on ihan ok. En oikein tiedä, juontaako tämä rento suhtautuminen vanhenemiseen siitä, että olen koulutukseltani biologi. Ajattelen ihoa solutasolla ja olen sisäistänyt jo kauan sitten sen, että keho vanhenee. Ja se on ihan normaalia. En haluaisi lähteä mihinkään hyaluronihappo/botox-rumbaan, mistä ei kyllä varmasti pääse ikinä kuiville, enkä halua myöskään näyttää mahdollisille tuleville lapsilleni, että ei ole ok näyttää itseltään naururyppyineen päivineen. Onhan se ihan ok.

Vai mitä tuumitte?

bloglovin’ + facebook + blogit.fi + instagram