Kylässä Hermèsillä
Kuten varmasti moni teistä Instagram-tilini kuvatulvasta huomasi, pääsin viime viikolla Hermèsin vieraaksi Pariisiin tutustumaan merkin kuuluisiin tuoksuihin ja niiden maailmankuuluun suunnittelijaan Jean-Claude Ellenaan. Matka oli kaikista tähän astisista PR-matkoistani ylivoimaisesti vaikuttavin ja ihmisten välittömyys ja lämminhenkisyys saivat kaipaamaan muutamaa lisäpäivää Hermèsin päämajalla.
Alunperin satuloistaan tunnetuksi tullut luksusmuotimerkki on sittemmin laajentanut valikoimaansa laukkuihin, kenkiin, tuoksuihin ja huiveihin. Ja itseasiassa merkki otti juuri jalansijaa älykellomarkkinoilla, kun se löi hynttyyt yhteen Applen kanssa. Hermès on tunnettu erityisen laadukkaasta nahkatuotteistaan ja tinkimättömästä laadusta kaikissa tuotteissaan. Ja jos pitäisi jokin asia keksiä kuvastamaan sanaa luksus, se asia olisi Hermès. Onhan merkin Birkin-laukku rankattu maailman kalleimmaksi.
Pääsimme tutustumaan merkin päämajaan Rue du Faubourg Saint-Honorélla, jota pidetään yhtenä maailman muodikkaimmista kaduista. Vietimme päivän kuunnellen tuoksunero Jean-Claude Ellenan tarinoita tuoksujen alkuperistä ja asioista, jotka häntä ovat näihin upeisiin luomuksiin inspiroinut. Esimerkiksi Jour d’Hermesiin Ellena ammensi inspiraationsa Botticellin maalauksesta Kevät, jonka taustalla on 500 erilaista kukkaa. Ihmeellistä, että joku kykenee loihtimaan näkemästään asiasta sitä kuvaavan tuoksun!
Päivän aikana pääsimme kurkkaamaan myös salaiseen puutarhaan Hermésin pääkonttorin katolla. Pieni, mutta sitäkin vaikuttavampi puutarha keskellä vilkasta Pariisin keskustaa oli täydellinen paikka hengähdyshetkelle ja sai minut unohtamaan sen, että tässähän ollaan työmatkalla. Myös tämä paikka löytyy tuoksuna pullosta. Ellena nimittäin suunnitteli Garden-sarjan Un Jardin Sur Le Toit -tuoksun (englanniksi A Garden on the Roof) salaisen puutarhan innoittamana.
Monet pitkäaikaisista lukijoistani ovat ehkä lukeneet rivien välistä, että itse en ole koskaan ollut mikään hajuvesien suurkuluttaja. Pääni on hyvin kipuiluherkkä ja nenä hajuherkkä, joten vääränlainen tuoksu omalla iholla saattaa laukaista säryn vartissa. Olen törmännyt aikuisiälläni ehkä kouralliseen tuoksuja, jotka eivät saa aikaan viiltävää kipua ohimoillani. Kunnes tuli tämä matka.
Olin varustautunut särkylääkkein edessä olevaan päivään hajuvesitalon vieraana. Tuoksuttelin eteen annettuja näytteitä varovasti säästyäkseni liian suurilta tuoksukontrasteilta. Ehkäpä viidentoista tuoksun jälkeen tajusin, ettei mitään säryn hiventäkään ole havaittavissa. Tein vielä varmuustunnustelut ohimoilleni ja totta se oli. Hermèsin luksustuoksut eivät aiheuta minussa ihastuksen ja rakastumisen lisäksi mitään muita tuntemuksia. Us-ko-ma-ton-ta! Johtuukohan tämä sitten siitä, että merkin hajuvedet on valmistettu todella kallisarvoisista ja puhtaista ainesosista vai siitä, että meikäläisellä nyt vain sattuu olemaan todella kallis maku ;) Onko joku teistä huomannut tällaista efektiä?
Nyt itselleni potentiaalisia loppuelämän tuoksuja löytyy kymmenittäin. Ja kaksi niistä on nyt omassa kylppäristäni paraatipaikalla. Saimme nimittäni matkalta mukaamme muutaman tuliaisen, joihin olen palavasti ja ensinäkemältä rakastunut. Niistä kerron teille vielä myöhemmin lisää.
Reissun teki ajankohtaiseksi se, että Hermèsin tuoksut lanseerattiin Stockmanneilla uudelleen tänä syksynä. Sitä ennen merkin tuoksuja ei ole saanut Suomen kamaralta lähes 20 vuoteen. Tuoksut tulevat todennäköisesti ensi vuoden puolella myös Sokoksiin, joten omankin lempituoksuni saatavuus on onneksi lähes taattu.
Viimeisen silauksen meikäläisen täydelliselle sanattomuudelle toi muotitaloon piilotettu yksityinen museo. Se ei ole yleisölle avoin, eikä sinne päästetä juuri talon omia suunnittelijoita ja muutamaa journalistia enempää vierailijoita. Ovet kuitenkin aukesivat ryhmällemme ja pääsimme tutustumaan uskomattomaan kokoelmaan täynnä satoja vuosia vanhoja satuloita, laukkuja, vaatteita ja tauluja. Esimerkiksi yksi kokoelman tauluista toimi mallina Hermèsin kuuluisaan hevosaiheiseen logoon. Kamera sai jäädä oven toiselle puolelle, mutta voitte vain kuvitella millaisena inspiraation lähteenä monen huoneen kokoinen museo toimii tänäkin päivänä merkin suunnittelijoille.
Tiesittekö, että vain harvalla muotitalolla on palkkalistoillaan oma parfymööri. Jean-Claude Ellena on toiminut talossa jo yli kymmenen vuotta, mutta nyt valtikka on siirtymässä uusiin käsiin. Parfymöörin paikan ottaa seuraavaksi Christine Nagel, jonka saimme myös tavata. Hän on kulkenut Ellenan rinnalla jo pidemmän aikaa ja suunnittelijan vaihto on tehty hyvin hitaasti. Pian vaihdos on kuitenkin valmis ja Christine Nagelin ensimmäinen tuoksu ilmestyy luultavasti ensi vuoden alussa.
Toinen erikoinen piirre Hermèsin uusien tuoksujen suunnittelussa on se, että markkinoinnilla ei ole siinä osaa eikä arpaa. Useat muotitalot kysyvät nimittäin kansan mielipidettä suunnittelun alkutaipaleilla. Tuoksuraakiletta muutetaan sen mukaan, mikä on ihmisten mieleen ja mikä ei. Syntyy joukko tasaväkisiä ja kaikille kelpaavia tuoksuja ja kaikki erikoiset vivahteet saattavat jäädä puuttumaan.
Hermèsillä tuoksu on kaikkine yksityiskohtineen täysin suunnitelijansa käsialaa. Suunnittelijalla on suuri vapaus, mutta myös suuri vastuu ja merkki on valmis ottamaan riskejä. Uudesta tuoksusta saattaa tulla hitti, Euroopan laajuisesti TOP10:ssä loistava vetonaula Terre d’Hermes tai se saattaa saada lanseerauksensa jälkeen vain muutaman fanin Amerikasta, kuten Rocabar-tuoksu. Mutta harva muotitalo hoitaa homman kuten Hermès. Kansalta lupaa kysymättä ja täysin suunnittelijan visiota toteuttaen. Ja siksi niin ainutlaatuisia tuoksuja synnyttäen.
Niin ja se lausutaan muuten ”er-mees”. In case you’re wondering ;)