Meikkaamaton ≠ huolittelematon
Tuli tuossa eräänä päivänä ystävän kanssa puheeksi ripsienpidennykset ja kulmakarvojen tatuoiminen. Ystävälläni on jo vuosia ollut ripsipidennykset ja hän sanoi, kuten moni muukin, niiden helppotavan arkea, kun ei tarvitse meikata niin paljoa.
Sanoin siihen sitten, että ripsipidennykset eivät nyt merkittävästi helpottaisi arkeani, koska en muutenkaan meikkaa silmiäni töihin. Tähän ystäväni tokaisi, että ”No tuosta se sitten alkaa!” Niin mikä? Sekö etten enää välitä ulkonäöstäni ja jaksa ehostautua edes töihin? Ja menen kodittoman näköisenä, rasvaisena ja haisevana ihmisten ilmoille? Jäin miettimään ystäväni sanoja ja jatkoin samasta aiheesta toisen ystävän kanssa tällä viikolla. Hän taas tokaisi erittäin osuvasti; ”Mutta eihän meikkaamaton ole yhtä kuin huolittelematon”. Juuri näin!
En todellakaan tunne, että nyt olisi jokin alkanut, mutta olen huomannut meikkaavani ja laittavani itseäni paljon vähemmän kuin vaikkapa yliopistoaikana luennolle. Käytän meikkivoidetta, peiteainetta ja puuteria, skarppaan kulmat ja heitän tukan ponnarille, mutta muuta en vartin kestävissä aamurutiineissani tee. Enkä tunne, että minun tarvitsisi. Nyt olenkin tajunnu, että huolittelen itseäni kaiken tämän taustalla niin hyvin, ettei minun tarvitse tehdä kissansilmärajauksia ja levittää ripsaria tunteakseni itseäni kauniiksi. Olen tehnyt hommat jo ikäänkuin etukäteen.
Ihoni ei ole oikeastaan ehkä koskaan ollut näin hyvässä kunnossa kuin nyt. Tosin puhun nyt kesäloman jälkeisestä, vielä stressittömästä ajasta, mutta on tämä muutenkin aika hyvässä kondiksessa. Olen löytänyt juuri oikeat ihonhoitorutiinit, jotka toimivat minun iholleni ja hormonaalinen ehkäisy estää aikuisiän aknen pukkaamisen päälle. Lisäksi uskon, että myös syön nyt paremmin kuin ehkä koskaan aikuisiälläni ja sekin näkyy ihoni hyvinvoinnissa.
Ulkoisina juttuina käyn tietysti aika-ajoin kampaajalla (tosin nyt oma kampaajani on äitiyslomalla, panic) ja käytän usein itseruskettavaa, mikä muuten tekee ihan huiman muutoksen ainakin meikäläisen yleisilmeeseen. Kalpeissa kasvoissa tummat silmänaluset näkyvät superhyvin ja ihon sävy on muutenkin epätasaisempi, joten itsarin käyttö vähentää myös meikin tarvetta. Nypin ja joskus värjään kulmiani ja kuorin ihoani ainakin joka toinen päivä kuulaammaksi. Hiukseni pidän pitkinä, jolloin ne on helppo heittää kiinni aamulla, enkä tarvitse pinni- tai ponnarivirityksiä saadakseni hiukset pois kasvoilta. Vielä kun jaksaisi aina välillä käydä jossain kasvohoidossa niin avot!
En siis itse kaipaa mitään niin keinotekoista kuin ripsipidennykset tai yleensäkään hirveästi meikkiä näyttääkseni ehostetulta ja huolitellulta. Ei sillä, etten edelleen rakastaisi meikkaamista, mutta haluan tehdä sen pikkutarkasti ilman kiirettä ja käyttää kunnolla tuotteita. Arkiaamuihini se ei vain sovi.
Mitäs te tästä ajattelette? Onko joku sitä mieltä, että pelkkä meikki on edelleen huolitellun ihmisen mitta?