Mitä tekisin, jos en olisikaan biologi/bloggaaja

Irene-siskoni keksi unissaan aika mahtavan postausidean. Hän avasi tässä postauksessa omat haaveammattinsa ja sen, mitä ehkä tekisi, jos ei olisi sillä urapolulla, millä nyt on. Tänään ei tule mitään kauneusaiheista postausta, vaan avaan, mitä tekisin, jos en olisi solubiologi/bloggaaja/kauneustoimittaja.

Ajauduin biologin ja varsinkin bloggajan uralle aikalailla sattumalta. No biologiaan kyllä pyrin, mutta idea siihen tuli siskoltani kun valitin, että minua kiinnostavat sairaudet, mutten voi hakea lääkikseen (lue syy alta). Sisko sitten googletteli ja ehdotti mikrobiologiaa ja sehän kuulosti ihan täydelliseltä. Hain siis Helsinkiin, missä mikrobiologiaan voi erikoistua, mutta pääsin pisteilläni Turkuun, missä samaa erikoistumisalaa ei ollut. Siellä linjakseni sitten muodostui solubiologia, mutta pidin mikrobit mukana tekemällä graduni pikorna-viruksista.

Bloggaamiseenkin ajauduin siskoni ansiosta, kun hän ja hänen miehensä yhdessä pyysivät minua Iltalehdelle tekemään kauneusaiheisia videoita. Innostuin, vaikkei minulla ollut pienintäkään kokemusta, mutta tietoa ja intoa sitäkin enemmän. Videoiden tueksi perustin tämän blogin vuoden 2011 lopulla ja siitä se sitten aika lujaa lähti liikkeelle 🙂

Nuorena tein 14-vuotiaasta asti kesätöitä milloin missäkin; kiinteistöhuollossa, kaupassa, leirintäalueella ja broileritehtaalla (yök). Lukion jälkeen en päässyt ekalla yrittämällä yliopistoon, joten välivuodeksi hain töihin Harjavaltaan juuri auenneeseen Hesburgeriin. Muistan, että haastattelu oli torstaina ja töihin pyydettiin heti maanantaiksi! Siellä vierähti kokonainen vuosi, minkä jälkeen muutin opiskelemaan Turkuun.

Tuo välivuosi oli muuten ihan ehdottoman tärkeä itselleni. En todellakaan olisi heti lukion jälkeen ollut valmis yliopistoon ja kaikki kiirehdintä olisi varmasti ollut ihan turhaa. Minusta on muutenkin tuntunut, että olen aina tullut vuoden pari muita kaikessa kehityksessä jäljessä, joten niin iso hyppäys uuteen maailmaan olisi ollut 19-vuotiaalle ihan liikaa. Rennompi vuosi ennen yliopistoa oli kullan arvoinen.

Mitään muuta en koskaan hakenut opiskelemaan. Biokemian pääsykirjan kyllä hankin, mutta sen avattuani totesin, että en ymmärrä sanaakaan. Siis ihan perushuttuahan se oli, nyt kun ajattelen, mutta pelästyin vaikeita sanoja niin pahasti, etten avannut kirjaa parin kerran jälkeen enää ollenkaan. Ehkä siinäkin kohtaa huomasi, etten ollut vielä tarpeeksi kypsä isoon haasteeseen.

Lääkäri

Aina lapsuudessa ajattelin, että minusta tulee lääkäri. Vielä yläasteellakin mulla taisi olla tämä tähtäimessä, mutta lukiossa homma lopahti. Meillä oli aina biologian ja fysiikan kurssit päällekkäin (meidän vuosikurssilta ei lääkäreitä tullut ollenkaan) ja valitsin tietysti sen kiinnostavamman eli bilsan. Lääkiksen pääsykokeissa nämä molemmat taas pitäisi olla hyvin hallussa, joten jos olisin halunnut opiskelemaan, olisi minun pitänyt keksiä jokin keino opiskella koko fysiikan oppimäärä ehkä itsenäisesti. Siihen minulla ei rahkeet riittäneet, joten unelma jäi toteutumatta.

Näin jälkikäteen olen ehkä ihan tyytyväinen, että olen päätynyt lääketieteessä ns. sille toiselle puolelle. En tiedä, olisiko minusta asiakaspalveluun tai vaikka vuorotyöhön. Mutta kyllä tämä haave aina välillä kolkuttelee takaraivossa.

Ravitsemusterapeutti

Yliopistossa minua alkoi ihan toden teolla kiinnostaa ravitsemustiede. Kävin sivuaineopintona yhden kurssin ja valitsin kandintutkielman aiheekseni ravintokuidut. Selvitin, mitä niistä tiedetään ja miten ne vaikuttavat ihmisen terveyteen. Siitä lähtien olenkin ollut aikamoinen kuituhullu :D

Aloin parin vuoden biologian opintojen jälkeen harkita vakavasti ravitsemusterapeutin opintoja. Lopulta se, että ravitsemusterapeutiksi voi opiskella vain Itä-Suomen yliopistossa, lopetti haaveiluni. Kun poikaystävä, koira ja kaikki ystävät olivat Turussa, ei minulla ollut rahkeita irtautua moneksi vuodeksi toiselle puolelle Suomea. Toisaalta taas tässäkin se asiakaspalvelulähtöisyys ei välttämättä olisi itselleni se ihan sopivin vaihtoehto, mutta kyllä tämäkin on jäänyt vähän kaivelemaan!

Graafikko

Sitten ehkä näihin viimeaikaisimpiin haaveisiini. Olen blogityöni aikana huomannut kiinnittäväni hirveästi huomiota esimerkiksi blogipostausten, blogien ja lehdistötiedotteiden ulkoasuun. Rakastan, jos joku on keksinyt jonkun nerokkaan graafisen idean vaikkapa johonkin logoon. Hah, mieleeni tulee Salli Satulatuolin logo, joka ilahdutti mua erityisesti pari viikkoa sitten kun sen ensimmäisen kerran näin :D

Olen myös suunnitellut monien ystävieni hääkutsut ja tietysti omiin häihini kaiken kutsuista menu-kortteihin ja se on ollut tosi ihanaa! Rakastan, kun saan suunnitella värejä, fontteja ja tekstien asettelua ja pyöritellä ajatuksia tuntikausia Photarissa. Nyt olen päivittänyt blogini mediakorttia ja olen ihan liekeissä! Eihän mulla mitään koulutusta tähän ole, joten viime aikoina olen miettinyt, että pitäisiköhän sellainen jotain kautta hankkia. Olisi kiva tehdä vaikka friikkuna aina välillä jotain graafisen alan töitä. Jos jollain on kokemusta tällaisesta koulutuksesta ja toiminnasta, niin vinkkejä otetaan ehdottomasti vastaan :)

Koirapäiväkodin pitäjä

No tämä on ihan viimeisin idikseni! Siis jos tekisin töitä vain kotona (eikä oma koirani olisi tuollainen herkkis ja tulisi kaikkien kanssa toimeen), perustaisin tältä istumalta koirapäiväkodin! Mikään ei ole ihanampaa kuin katsoa koirien leikkiä ja ihan vain olla koirien kanssa, joten en nyt keksi mitään parempaa työtä kuin koirahoitaja. Ehkäpä vielä joskus tulevaisuudessa tällainen voisikin toteutua, never say never.. Meille saa tuoda tyttökoiria hoitoon! :D

Nykyisellä solubiologian koulutuksella voi tehdä kaikennäköistä, eikä oma urasuunnitelmani olekaan vielä selvillä. Väitöskirjan tekeminen on suunnitelmissa, mutta sen pidemmälle en osaa sanoa. Työt voivat tulevaisuudessa olla labrassa tai sitten ihan muualla, vaikka jonkinlaisena alan tiedottajana. Se nähdään sitten!

Pysy mukana <3 bloglovin’ + facebook + blogit.fi + instagram <3