Miten tässä työssä voi muka uupua?

NUDE

Hesarissa oli pari viikkoa sitten hyvä juttu, joka avasi syitä ja selityksiä sille, miksi tubettaja ja bloggaaja voi yllättävän helposti uupua työssään. Omia kokemuksiaan oli kertomassa tubettaja Lakko ja Lähimutsi-blogin Hanne Valtari.

Mielestäni on ensinnäkin todella hienoa, että nuorten aikuisten, joskus jopa alle 30-vuotiaiden työuupumuksesta puhutaan yhä enemmän ja erityisen kiitollinen olin siitä, että näkökulmaksi otettiin henkilöbrändiin nojautuva työ.

Keskustelin aiheesta useankin ystäväni kanssa ja keskustelut vahvistivat edelleen sitä, mistä jutussakin puhutaan, bloggaamista ei edelleenkään pidetä oikeana työnä ja harvat ymmärtävät, miten muutaman vuoden työtä tehnyt nuori aikuinen voi jo uupua unelmatyössään.

Itse olen ollut myös uupumuksen partaalla kerran ja aivosumusta kärsin aika usein (josta on myöskin erittäin hyvä juttu HS:ssä ja josta sain paljon uusia ajatuksia omaan arkeeni). Olen kuitenkin onnekseni huomannut oireet ja tuntemukset aika pian ja tajunnut kieltäytyä yhteistöistä ja muista uusista vähän enemmän kuormittavista jutuista heti ja päässyt taas suht normaaliin olotilaan. Kerroinkin omista fiiliksistä täällä blogissa viimeksi, kun olo oli nuupahtanut.

Tässä uusimmassa Hesarin jutussa selitettiin melkeinpä juurta jaksain se, miksi tällaisessakin ei-niin-fyysisessä ja vahvasti henkilöbrändiin nojautuvassa työssä voi uupua. Juttu antoi uusia ajatuksia myös minulle, joka on blogannut jo 7 vuotta putkeen - ilman sen kummempia kesälomia saati sitten kolmea päivää pidempää postaustaukoa.

Erityisesti henkilöbrändiin nojautuvassa työssä on äärimmäisen tärkeää pyrkiä erottamaan työ ja vapaa-aika. Bloggaajana se on haastavaa, koska uusia ideoita on vähän pakko pyöritellä päässään "normaalin" työajan ulkopuolellakin ja kahta työtä tehdessä joskus aikaa bloggaamiselle on vain iltaisin ja viikonloppuisin. Joskus postausideat pyörivät päässä nukkumaan mennessä ja unen päästä on vaikeaa saada kiinni.

Jutussa puhutaan myös siitä, miten olisi tärkeää erottaa työ-minä ja koti-minä. Tämä oli erittäin tärkeä pointti, mutta koska blogi eli työsi ja tulonlähteesi nojautuu juuri sinuun, vain sinuun ja sinun taitoihisi, tekimisiisi ja osittain myös persoonaasi, mitään koti-minää on lähes mahdotonta erottaa työ-minästä. Suurin osa työstäkin tehdään kotoa käsin eli irtaantumista on vaikeaa tehdä edes sillä, että poistuu työpaikaltaan.

Itse olen niitä, joita sosiaaliset kanssakäymiset muiden kuin parhaiden ystävien kanssa kuormittaa. Bloggaajan työhön kuuluu PR-tapahtumissa käyminen, ehkä kymmeniin uusiin ihmisiin tutustumista viikossa ja lisäksi yhteistyötapaamiset uusien asioiden ja uusien ihmisten kanssa. Harmikseni en ole saanut sellaisia geenejä, joilla näissä tilaisuuksissa ravattaisiin joka viikko ja illalla vielä paiskittaisiin töitä kirjoittaen. Olen usein aika uupunut jo parin tunnin aamutapahtumasta ja kirjoittamiseen on vaikeaa tarttua enää iltapäivällä. Parhaimillani olen siis kotona töitä painaessani täydessä hiljaisuudessa ja omiin juttuihini keskittyen.

En sano, että tämä sosiaalinen puoli olisi kaikille bloggaajille ongelma tai että olisi mitenkään normaalia kuormittua tavallisista kanssakäymisistä. Olen vain huomannut, että aika iso osa bloggaajista on herkkiä ja taiteellisia introverttejä, jotka näiden samojen asioiden kanssa painiskelevat. Sinun täytyy siis täyttää kaksi eri roolia; luova taiteilija ja yksityisyrittäjä, joka pystyy ideoimaan päivittäin uusia juttuja ja toisaalta itseään hyvin markkinoiva oman elämänsä PR-manageri, joka luovii täydellisesti missä tahansa kekkereissä ja asiakastapaamisissa. Huh, siinäpä on hommaa kerrakseen, ainakin itselleni.

No lomathan ovat myös ihan oma lukunsa ja monille blogeja lukeville on varmasti tullut selväksi, ettei bloggaaja lomapäivää nää. Jokaisella lomareissulla täytyy somettaa (ethän sinä nyt voi somesta kadota kahdeksi viikoksi, koska kävijämäärät romahtavat alle viikossa) ja jos yrität olla ainakin postaamatta normaalien kesälomien aikana, täytyy postaukset tehdä etukäteen valmiiksi, mikä tietysti vaatii aikamoisen lisä-super-ekstra-panostuksen siviilityön rinnalla, kun blogata pitäisi ehtiä yhtäkkiä kolme kertaa enemmän.

Esimerkiksi lomanpitämisen seurauksesta HS:n jutussa oli otettu aika ääripään tapaus, mutta se kuitenkin kuvaa ammatti-some-alaa aika hyvin: "The Guardian -lehdessä pelivi­deoita Twich-nimiseen suoratoistopalveluun tekevä Tyler 'NINJA' Blevins kertoi: 'Poistuin alle 48 tunniksi, ja menetin 40 000 tilaajaa Twichissa.'" Tällainen tilaajien ja kävijämäärien tippuminen voi näkyä bloggaajan tai vloggaajan palkkapussissa (itsenikin mukaan lukien) nopeastikin esimerkiksi lähes 15% kuukausipalkan alenemisella. Eli kun Trendi kysyy #onkopakkojaksaa, vastaus voi asunto- ja opintolainan kuorman alla olla #kyllä.

Heitetäänpä päälle vielä blogiasi eli käytännössä sinua kohtaan kohdistuva arvostelu netin keskustelupalstoilla ja Jodelissa. Kuvittelepa toimistotyöpaikka, jossa kaikki työkaverisi kokoontuisivat tasaisin väliajoin arvostelemaan sinua ja työtäsi selkäsi taakse välittämättä siitä, kuuletko juoruilun tai et. Harvoilla, tai ei varmaan millään, työpaikalla tulee tällaista "palautetta", jos yrität tehdä parhaasi, mutta se ei silti jollekin asiakkaalle riitä. Jos vaikka kirjoittaisin lehtijuttuja nimettömänä ja juttujani arvosteltaisiin, se ei tuntuisi ollenkaan niin pahalta, kuin jos persoonastasi ja elämästäsi vedettäisiin älyttömiä johtopäätöksiä sen perusteella, mitä kirjoitat blogiisi tai Instagramiisi. Arvostelu ei silloin kohdistuisi minuun henkilökohtaisesti.

Ja kaiken kukkuraksi tulee se, johon itsekin olen törmännyt useasti ja johon törmäsin taas tästä artikkelista puhuessani; sometyötä ei pidetä oikeana työnä, joten siitä ei saa valittaa. Mielestäni se, joka ei ymmärrä miten maailma on muuttunut vaikkapa 15 vuoden takaisesta ja millaisella työllä nykyihminen voi itsensä elättää, on jämähtänyt pahasti takavuosikymmenille. Onhan se jo nähty monesti, kuinka tärkeän osan bloggaajat tekevät vaikkapa isojen kosmetiikkayhtiöiden markkinointibudjetista ja kuinka blogit ovat nousseet aikakauslehtien rinnalle ja niiden ohi vaikuttavina medioina.

Ehkäpä bloggaamista arvostettaisiin enemmän, jos ajankäyttö näkyisi suoraan näkyvänä materiaalina. Ei siis niin, että 10 minuutin videoon menisi ainakin se 8 tunnin työpäivä + kaikki suunnittelu ennen itse kuvaamista ja editointia. Saisimmeko vähemmän "koska sä alat siis tekee oikeita töitä" -kommentteja, jos uurastuksellani rakentuisi vaikkapa talo tai edes keskikertainen remontti?

Onneksi on sentään suuri vertaistukijoukko. Suomessa blogipiirit ovat pienet ja jokainen tuntee jollain tavalla toisensa, joten jutella voi aina jonkun kanssa. Ties kuinka monesti mekin olemme vaikka Irene-siskoni tai ystäväni Miian kanssa purkaneet bloggaamiseen liittyviä turhautumisia joko tuntikaupalla viikonloppuiltana tai muiden töiden välissä kiihkeällä Whatsapp-viestittelyllä. Kaikki ovat samassa veneessä ja kohtalotovereita löytyy aina jonkun blogi-Facebook-ryhmän kautta.

Huh, että sellainen avautuminen heti maanantaihin :D Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Pidätkö sinä bloggaamista oikeana työnä vai narisevatko vaikuttajat turhasta?

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Uupus ihan yleisesti on kasvattanut sijaansa maailmassa. Enkä yhtään ihmettele. On valtavasti työttömyyttä ja ne joilla on töitä, on leikkausten takia ylityöllistettyjä. 

Muistan yhden vanhan työpaikan jossa ensimmäisen vuoden nautin työskentelystä aivan valtavasti. Sitten kunta kiristi vähän nyörejään ja pian meillä oli valtava määrä täysin nääntyneitä työntekijöitä, koska hoidimme yhden sijasta 2 tai jopa 3 työt. Eihän siinä ole mitään järkeä. Sen lisäksi ihmisiltä vaaditaan täydellisyyttä joka saralla. Työ, perhe, harrastukset. Kaikkea pitäisi olla ja kaiken täydellisesti hallussa. Kyllähän siinä pää tai kroppa hajoaa.

Erika Naakka
NUDE

No niinpä! Tossa aivosumuartikkelissa just mainitaan kuinka älytöntä, että me ajetaan meidän alle 30-vuotiaat sairaslomille uupumuksen takia. 

Meidän sukupolvella on sellainen mentaliteetti, että työpaikka on aina vähän vaakalaudalla ja vähintäänkin pätkitty, etkä voi ikinä olla varma onko sulla vaikka puolen vuoden päästä töitä. Ja aina sun paikalle on tulossa joku parempi ja paremmalla työkokemuksella, joten jos et paina töitäsi ihan täysillä, paikalle on aina ottajia.

Nanna/Kultainen Kynsilakka-blogi (Ei varmistettu)

En tiedä oonko vielä koskaan sulle kommentoinu (vaikka oonkin lukenu) mut nyt ei voi sanoo muuta kun AAMEN. Nykymaailmassa paine on jatkuvasti aivan valtava ja toisia vähätellään jokaisessa sopivassa käänteessä. Bloggaaminen harvoin on kevyttä jumppaa harrastajallekaan,saati sellaiselle joka oikeesti yrittää saada sillä leivän pöytään. Tuntuu siltä et yhä nuoremmat vaan sairastuu tän ympärillä olevan yhteiskunnan takia.

Erika Naakka
NUDE

Kiitos paljon tästä! :)

inkedprincess
Inked princess

Mullekin on monesti omasta työstäni tatuoijana kommentoitu, että no oot onnekas kun sulla on noin leppoisa duuni. Ihmisillä on joku tietty mielikuva siitä, että piirtelen päivässä muutaman tunnin ja saan siitä hirveän kasan rahaa. Vaikka totuus on samaan tyyliin kun blogeissa tai missä vaan luovassa työssä, että ajatustyötä tehdään jatkuvasti. Kokoajan pitää suunnitella tulevia projekteja, miettiä miten voisi parantaa omaa tekemistä ja ylipäätänsä kokoajan pitää olla luova. Se on aivoille välillä todella rasittavaa. Ja kuten sanoit tämä ei tapahdu vaan klo 8-16 välillä, vaan yleensä ihan koko sen ajan kun ollaan hereillä (joskus duunijutut tulee myös uniin :D). Tähän päälle se kaikki taustatyö mitä ihmiset eivät yleensä näe. 

Silloin kun perustin oman blogini, oli suunnitelmana HELPOSTI julkaista ainakin pari kertaa viikossa. Totuus ilmeni kuitenkin äkkiä, että jos haluaa tehdä postaukset kunnolla, niin se on yksinkertaisesti mahdotonta varsinkin kun painaa toista duunia. Eli nostan kyllä ehdottomasti hattua niille bloggaajille jotka pysyvät kokoajan aktiivisina, niin somessa kun postauksissaan. Ei sitä varmaan kukaan ihminen käsitä kuinka paljon vaikuttajalta vaaditaan ennen kuin itse kokeilee. 

Erika Naakka
NUDE

Hei mahtava kommentti! KIITOS! Olen aina sanonut bloggaamista vähätteleville, että "kokeilepa ite" ja nyt joku oli vihdoin kokeillut ja todennut, ettei tämä nyt ihan niin kepeä duuni olekaan. Kiitos <3

BT (Ei varmistettu)

Mun mielestä antaa vähän epätoivoisen kuvan bloggaajasta jos ei uskalla lomille lähteä. Jos blogi on laadukas ja tsiten tehty niin ei sinakaan minun kiinnostukseni mihinkään katoa vaikka trkijä pitäisi ihan normaalit vuosilomat. Ja kaikkea kai voi nykyään ajastaakin.

Mieluummin fiksua sisältöä harvemmin kuin huttua solkenaan.

Erika Naakka
NUDE

No Miia tuossa jo sinulle vastasikin ja minäkin tätä tuossa kirjoituksessa avasin. Eli ajastukseen ensin. Jos meinaa pitää kuukauden kesäloman, tarkoittaisi se noin 15 postauksen tekemistä etukäteen, mikä ei normaalin työtahdin tiimoilta ole mahdollista. Ainakaan itselläni. Kaksi ja puoli viikkoa olen saanut itselleni tehtyä ylimääräistä ja pidettyä lomaa (bloggaamisesta, Instagramin ajastaminen ei ole ainakaan kovin helposti mahdollista).

Ja mitä tulee siihen, että lukijat palaisivat normaalisti loman jälkeen. Tähän en usko ollenkaan. Silloin, kun muutin vuonna 2015 Costumelta tänne Lilyyn, kesti noin vuosi saada lukijamäärät samalle tasolle kuin ennen muuttoa. Vaikka kuvittelin, että kyllähän ne lukijat sieltä perässä tulevat. Tällainen muuttaminen, ja sama pätee myös blogin kuukauden kestävään hiljaiseloon, vaikuttaa paljon syvemmin kuin mitä lukija voisi ajatella. Esimerkiksi Googlen analytiikkarobotit saattavat jättää blogisi täysin näkymättömiin Googlen hauissa, ellei blogisi ole koko ajan aktiivinen. Tällä taas on vaikutuksia piiiitkälle tulevaisuuteen. Eli mm. siksi en pitäisi kuukauden vuosilomaa ikinä bloggaajana.

Miia Ezen (Ei varmistettu) https://www.elle.fi/miiaezen/

Heippa! Mä laitoinkin jo Erikalle privaviestiä, kuinka hyvä kirjoitus tämä on. :)

Halusin vaan BT:lle kommentoida, että kyllä se vaan niin on ettei bloggaaja voi työstään vapaata pitää. Eihän joku vaatekauppa tai kahvilakaan voi sulkea oviaan milloin sattuu viikoksi tai jopa neljäksi viikoksi. Missä tahansa yrittämisessä sitoutuminen on yksi tärkeimmistä asioista ja monien eri alojen yrittäjät harvoin voivat pitää tavallisia vuosilomia. Se on tietenkin ammatinvalintakysymys, mutta samalla myös rankkaa ja helposti uuvuttavaa.

Erika muuten kirjoitti tekstissä suuresta työmäärästä ennen lomia. Tämä on juuri se mitä suurinosa bloggaajista tekee eli kirjoittaa suuren määrän postauksia ennen lomaa ja ajastaa ne. Vaikka työtä olisi painittu kellon ympäri ennen lomaa ja kaikki kauniisti ajastettu, niin Instagram ja muut some-kanavat ovat osa bloggaamista ja ne tulee kuitenkin päivittää ajallaan (Instagramiin ei saa ajastusta). Loman jälkeen valmiita postauksia ei ole yhtään ja tulee kiire tehdä uutta sisältöä. Sisältökään ei ihan itsestään vaan synny, että alas nyt vaan siitä hommiin. Suunnittelu alkaa ainakin omalta osaltani jo lomalla ja pää raksuttaa kokoajan postausideoita.

Rakastan työtäni, mutta on todella harmi kuinka bloggaamista pidetään vaan sellaisena vasemmalla kädellä tehtynä hommana tai epätoivoisena, jos töitä on tehtävä myös lomilla. Sitä se bloggaajan yrittäjäelämä on. Ei epätoivoa vaan ihan rehtiä työtä, joka vaatii paljon. Jos se olisi niin helppoa, niin meitä ammattibloggaajiahan olisi pilvin pimein.

BT (Ei varmistettu)

En todellakaan pidä bloggaamista vasemmalla kädellä hutaistuna työnä. Päinvastoin arvostan laadukkaita blogeja kovastikin, koska itse en omista mitään taitoja mitä siihen tarvitaan. Hutaistujakin toki näkee.

Mutta väite ettei bloggaaja voi pitää lomaa... no, se voi olla olla että kun kunnolla sairastuu työuupumukseen niin sitten ei välttämättä bloggailla koskaan enää... sihen loppuu stressi mutta niin loppuu kyllä koko kiva työkin.
Olen itse yrittäjä joten tiedän hyvin millaista säätöä lomille jääminen vaatii. Kuitenkin koen itse yrittäjänä, että yrityksen pystyssä pysyminen, kehittyminen, uudet ideat ja ylipäätään minkään uuden luominen vaatii taukoa itse suorittavasta työstä.
Fiksu lukijakin kyllä aistii jos bloggaamisestaon tullut vain pakkopullaa uupuneelle kirjoittajalle. Niinpä näen bloggaajan loman enemmänkin keinona pitää lukijoita kuin menettää niitä.

Saranda
Tyhjä ajatus

Miia ja BT, olette molemmat oikeassa! Tää riippuu tosi paljon myös blogityylistä, siitä mitä kautta blogiin tulee rahaa ja lukijakunnasta. Jos yksi tulonlähde on sivuston klikit, on tietysti itsestäänselvää että viikonkin postaustauko vähentää sivuvierailujen määrää. Toisaalta, yrittäjän elämä on yhtä ennakoimista ja jokainen yrittäjä maksaa itse itselleen lomarahaa eli bloggaajankin pitäisi laskea vuoden aikana tulonsa niin että lomalle olisi "varaa" jäädä.

Se, miten esim. viikon blogi- ja sometauko vaikuttaa sitten pidemmän päälle, noh, sitä ei välttämättä voi noin vain korvata, ainakaan lyhyessä ajassa. Lukija huomaa ettei viikkoon ole tullut uutta sisältöä -> ei muista välttämättä vierailla enää ensi viikollakaan -> ajan myötä koko blogi unohtuu. Myös mahdollisille yhteistyökumppaneille viikon postaustauot voivat näyttää vähän huonoilta.

Tuo lukijakommentti oli kuitenkin ehkä vähän kärjistetty esimerkki koska kuinka moni oikeasti jättää seurantalistoilta tai Instagramista jonkun pois jos viikkoon ei tule mitään sisältöä? Ja kuten mainitsin, lukijakuntakin vaikuttaa, jos mun keskivertolukija on 35-vuotias ruuhkavuosia elävä Maija joka ehtii käydä lukemassa kerran viikossa, se, että jos hän ei yhtenä viikkona löydä blogista mitään, ei välttämättä vaikuta pidemmän päälle hänen lukijakäyttäytymiseensä.

Riippuu siis monesta asiasta ja nyt otin esimerkkinä viikon, kuukaudella olisi jo isommat vaikutukset tietysti.

Mä bloggaan työkseni ja oon tänä vuonna pitänyt muutamankin vajaa viikon loman, niin sairas- kuin vapaa-ajan syistä. Sillä viikolla klikkejä on tullut vähemmän eikä luonnollisesti yhteistyöpostauksiakaan, mutta en ole huomannut että se olisi vaikuttanut negatiivisesti myöhemmin esim. lukijoiden katoamisessa. Mulle ne tauot ovat olleet luovan työn henkireikä enkä millään tavalla ajattele etten voisi pitää viikon lomaa kun siltä oikeasti tuntuu. Mutta, se sopiikin mun työhön ja mun blogiin. :)

Erika Naakka
NUDE

Hei kiitos! Tuohon aiempaan vastasinkin ja puhuin myös Googlen haku-toiminnoista, jotka voivat heittää sinut unholaan heti, kun blogi hiljenee pariksikin viikoksi. Ja sitä en missään nimessä halua, vaikka varaa lomalle olisikin.

Ja hyvä pointti tuo lukijakunta! Mullakin lukijakunta on enimmäkseen 20-35 v, joten ehkä olen sen osalta vähän enemmän turvassa kuin nuorempia lukijoita omaavat :)

Erika Naakka
NUDE

Heippa! Luepa tuo vastaus, jonka tuohon aiempaan kommenttiin lomista laitoin. Toki yrittäjälläkin on vaikeaa pitää lomaa, mutta tässä puhutaan vähän kuitenkin eri asiasta :)

Eli 2,5 viikon lomilla mennään jatkossakin :D

BT (Ei varmistettu)

En todellakaan pidä bloggaamista vasemmalla kädellä hutaistuna työnä. Päinvastoin arvostan laadukkaita blogeja kovastikin, koska itse en omista mitään taitoja mitä siihen tarvitaan. Hutaistujakin toki näkee.

Mutta väite ettei bloggaaja voi pitää lomaa... no, se voi olla olla että kun kunnolla sairastuu työuupumukseen niin sitten ei välttämättä bloggailla koskaan enää... sihen loppuu stressi mutta niin loppuu kyllä koko kiva työkin.
Olen itse yrittäjä joten tiedän hyvin millaista säätöä lomille jääminen vaatii. Kuitenkin koen itse yrittäjänä, että yrityksen pystyssä pysyminen, kehittyminen, uudet ideat ja ylipäätään minkään uuden luominen vaatii taukoa itse suorittavasta työstä.
Fiksu lukijakin kyllä aistii jos bloggaamisestaon tullut vain pakkopullaa uupuneelle kirjoittajalle. Niinpä näen bloggaajan loman enemmänkin keinona pitää lukijoita kuin menettää niitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Blogien ja somen pitäminen oikeana työnä on ongelmallista ehkä siksi, että monille some on harrastus ja toisaalta monien tuottama sisältö liittyy omaan elämään, jolloin ajatellaan, että onko oman aamupalan tai juoksutreenin kuvaaminen työtä, kun sen tekisi muutenkin ilman kuvaamista (vaikka ei yhtä fiinisti). Bloggaajalla taas työ on koko ajan läsnä, jos tarkoituksena on tuottaa sisältöä omasta elämästä ja on selvä, että se uuvuttaa mikäli lomia ei pidä. Seuraajat tipahtelevat varsinkin instassa milloin mistäkin syystä ja varmasti omaa olemassaoloaan pitää muistutella tarpeeksi usein.
En kuitenkaan ymmärrä miksi varsinkaan blogia pitävä ei voisi lomailla. Postauksia voi tehdä valmiiksi ja kertoa lomasta ja luulen, että lukijat tämän ymmärtävät kuten myös yhteistyökumppanit, jos yhteistyökuviot aiemminkin ovat toimineet.
Kyllä muissakin töissä valmistaudutaan loma-aikaan usein tekemällä rästityöt pois ja ehkä katsomalla kesäduunarille töitä ja ohjausta riippuen tietenkin työstä ja loma-aika muutenkin on sellainen, ettei niitä kaikkia työkavereita tai sidosryhmiä tavoita, koska he ovat lomalla, joten miten blogimaailma eroaa tästä? Lomalta paluu on ainakin minulle aina pieni sokki ja jos bloggaisin niin ekat postaukset olisivat aika onnettomia. :)

Erika Naakka
NUDE

Heh, kylläpä tämä loma-asia kirvoitti keskustelua. Olisi pitänyt tulla aiemmin vastaaman kommentteihin! Eli tsekaapa mitä kirjoitin tuohon aempaan :) Nimim. 2,5 viikon vuosilomailija

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla on niin, että en jaksa seurata somessa ketään joka koko ajan päivittää jotain. Ei kannata ajatella ehkä niinkään, että koko ajan pitää joka tuutista jonkun verkkokalvoille kuvata itseään tai kertoa 'aamupaloistaan' tms. Onhan meillä omatkin elämät, minusta trendikin on kääntymässä siihen suuntaan, että ihmiset tahtoo seurata vain laatua eikä kaikkea paskaa mitä eteen sattuu.
Se nyt on vaan mun mielipide, joku voi olla tietty erimieltä. Sinulta tulee sopivasti instaan juttua, ei mitään hölmöjä hölinöitä. Käyn myös päivittäin katsomassa oletko kirjoittanut blogiin mitään, koska pidän laadukkaista postauksista. Jos fakta on se, että porukka kaikkoaa viikossa, jos ei kuulu mitään on se kyllä harmillista! Kyllä luulis, että hyvää jaksaa odottaa. Luulis.
Tsemppiä eloosi, tiedän kyllä mistä puhut, kun puhut uupumuksesta. Mulla on nyt vuosien uupumuksen jälkeen menossa joku nousukiito:D.. Jotenkin tuntuu, että nyt on energiaa priorisoida asiat ja järjestää elämää parempaan malliin. Hitto mikä fiilis!

Olette ihan pentuja (Ei varmistettu)

Osa ihmisistä painaa loputonta kolmivuorotyötä tai herää aamuyöllä ja tekee pitkää päivää fyysisesti ja henkisesti kuormittavissa tehtävissä niin tien päällä kuin liukuhihnaolosuhteissa.

Mutta jotkut uudemman sukupolven pennut uupuvat koneella istumisesta ja henkilöbrändäyksestä vaikka saavat valita työaikansa. Tai sitten näitä jotka istuvat avokonttoreissa media-alan "oi kun tällä mun artikkelilla on deadline ja lomaa vinkuIntiaankin pitäisi suunnitella, pukkaa ihan stressiä".

On se niin vitun vaikeaa nykyisillä nuorilla "aikuisilla".

Huutonaurua.

Se mitä te tarvitsettte on "loman" tavallisten ihmisten arkeen.

Miia Ezen (Ei varmistettu) https://www.elle.fi/miiaezen/

Heippa! Itsekin yli kymmenen vuotta vuorotyötä tehteenä voin sanoa, että ymmärrän sua. Se on rankkaa varsinkin siksi, että unirytmin menevät välillä aivan sekaisin. Mutta ikävä kyllä huomaan, ettet ole yhtään tietoinen siitä kuinka uuvuttavaa blogin/vlogin pyörittäminen voi olla. Vuorotyöstä on sentään säännöllisesti vapaata ja silloin töitä ei tarvitse ajatella pätkääkään. Näin bloggaajana voin sanoa, ettei ole päivääkään etten esimerkiksi suunnittelisi sisältöä. Joo, voi kuulostaa helpolta, mutta ajatteleppa asiaa niin, ettet itse saisi vuorotyöltä hetkeäkään rauhaa. Esim. vapaapäivinä sun pitäisi tehdä työvuorolistoja tai vastailla sähköposteihin - mitä vaan mikä liittyy töihin. On vaikea selittää tätä sinulle, koska ethän voi mitenkään tietää mitä kaikkea bloggaaminen vaatii. En minäkään ymmärrä kaikkia aloja.

Toivon, että sinä saisit elämästäsi sitä mitä haluat ja silloin varmasti osaisit olla myös lempeämpi muille ihmisille. Ilkeiden viestien jättäminen ei tee sinusta ainakaan aikuisempaa kuin nuoret ahkerat bloggaajat.

Donja (Ei varmistettu)

Itse toivoisin mahdollisimman harvaa postaustahtia kaikilta bloggaajilta, kun en meinaa millään ehtiä lukea mitään. Siksi itsestä tuntuu oudolta, että heti seuraajat häviävät, jos ei koko ajan julkaista jotain.

Kommentoi