Kollageenilisät – voivatko ne todella toimia?

Kollageenivalmisteiden nousu on ollut nähtävillä jo vuosia, mutta ainakin allekirjoittaneesta tuntui, että buumi alkoi jo jossain vaiheessa mennä ohi. Kuitenkin nyt ihan viimeisten kuukausien aikana kollageenijauheita on alkanut taas näkyä vaikuttajien kanavissa ja tv-mainoksissa eli uusi nousu on ilmeisesti tuloillaan. Siksi päätin tarttua tähän somea ja ystäväpiiriäni puhuttaneeseen tuoteryhmään.

oslo-skin-lab-tutkimus

Mitä kollageeni on?

Kollageeni on suurikokoinen proteiinimolekyyli, jota meidän omat solumme tuottavat. Niitä on yli 20 eri tyyppiä ja niitä esiintyy mm. luustosta, verisuonista, nivelistä, jänteistä ja tietysti, ihosta. Kollageenit ylläpitävät kudosten rakenteita ja ihossa sen tarkoitus on tehdä se joustavaksi, mutta lujaksi. UV-säteily hajottaa kollageenia ja myös ihon ikääntyessä kollageenin tuotto vähenee ja sen rakenne heikkenee. Näin iho veltostuu ja menettää kimmoisuuttaan iän myötä, siksi moni yrittää korvata vajettaan syömällä kollageenivalmisteita.

Ravinnossa kollageenia on lihassa ja kalassa ja syötynä se (kuten kaikki proteiinit) pilkkoutuu ohutsuolessa pienemmiksi osiksi eli lyhyiksi peptideiksi ja aminohapoiksi. Syöty kollageeni, tuli se sitten kapselina tai kalanpalana, ei koskaan imeydy sellaisenaan verenkiertoon, se on siihen aivan liian suuri.

Kasvissyöjät eivät saa kollageenia suoraan ravinnosta, mutta kaikkia sen rakentamiseen tarvittavia aminohappoja kyllä. Jauheiden ja kapseleiden kollageeni on peräisin porsaasta, naudasta tai kalasta, eivätkä ne siksi sovi vegaaneille. Esimerkiksi Pharma Nordin Bio-Beauty:n, Vivanian sekä Puhdas+:n kollageenit on kalasta, Oslo Skin Labin käyttämä Verisol-kollageeni on joko porsaasta (VerisolP) tai naudasta (VerisolB).

oslo-skin-lab-kollageeni-kokemuksia

Miten kapselit ja jauheet toimivat?

Helsingin Sanomien artikkelissa haastateltiin Hankintatukun proviisoria Ansa Viskaria. Hän kertoi jutussa, että kollageeni on ainoa proteiini, josta löytyy hydroksiproliinia. Tässä kohtaa tulee mukaan C-vitamiini, jota tarvitaan, jotta proliinista saadaan hydroksiproliinia, joka stabiloi kollageenimolekyylin. Tosin sitä suomalaiset saavat tarpeeksi ravinnosta muutenkin, vaikka sitä usein näissä kapseleissa onkin lisättynä.

Viskarin mukaan vereen imeytynyt hydroksiproliini on merkki elimistölle siitä, että kollageenia on hajonnut. Tällöin keho alkaa tuottaa kollageenia kiihkeämmällä tahdilla, mikä teoriassa parantaisi myös ihon kollageenitasoa. Myös Hesarin jutussa haastateltu Helsingin yliopiston ravitsemustieteen dosentti vahvistaa hydroksiproliiniasian.

Kollageenilisien idea ei siis ole suoraan lisätä kollageenin määrää vain sitä syömällä, sillä syöty kollageeni ei siirry ihoon tai muualle kehoon. Lisien idea on tehostaa kehon omaa kollageenituotantoa huijaamalla sitä näillä hydroksiproliinisignaaleilla. Kehossa tuotettu kollageeni siirtyy kaikkialle kehoon eli luustoon, niveliin ja jänteisiin, ei ainoastaan sinne kasvojen ihoon.

Kun kollageenia muodostuu, elimistöön muodostuu Hesarin artikkelin mukaan myös hyaluronihappoa. Hyaluronihappo on näkynyt täällä blogissa jo useasti, mutta kerrataan vielä: se on molekyyli, joka sitoo itseensä vettä. Tämä taas auttaa ihon kosteustasapainon ylläpitämisessä.

oslo-skin-lab-kollageeni-kokemuksia

Voiko kollaageenilisä parantaa ihon kuntoa?

Mutta edelleenkään EU ei ole myöntänyt elintarvikkeisiin lisätyille kollageeneille terveysväitettä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kollageenilla ole tarpeeksi todistettuja terveyshyötyjä, eikä niin saa EU:n lakien mukaan pullojen kyljessä siis väittääkään.

Tällä hetkellä vastaus kysymykseen on vahva ehkä+. Tutkimusnäyttöä on vielä vähän, eikä kukaan voi vielä tietää, hidastaako kollageenilisien syöminen ihon ikääntymistä vaikka 10 vuoden aikana. Teoria on kuitenkin olemassa ja tutkimuksiakin jo jonkin verran, mutta ei tarpeeksi täyden konsensuksen saavuttamiseksi.

Itse olen hyvin skeptinen kaikkia lisäravinteita kohtaan. Toki ainakaan vielä tällaisille kollageenilisille ei ole löytynyt haittavaikutuksiakaan. Odottelen, enkä halua tässä kohtaa sanoa tälle ei koskaan, enkä estele muiden käyttämästä rahojaan tällaisiin valmisteisiin (yli 20 euroa kuukaudessa lihantuotannon ylijäämästä eli sorkkien, ihon ja luiden seoksesta on aika paljon). Jos jos mä joskus tätä kokeilisin, pitäisi kollageenin tulla kalasta, ei naudasta. Mutta tällä hetkellä meikäläinen aikoo jatkaa monipuolisen ruokavalion ja ulkoisen hyaluronihapon käytön parissa.

Kertokaa te toki kokemuksianne!

Lähteet: Solunetti, Helsingin Sanomat

Kauneus Iho

Täytin 30! Näitä asioita opettelen edelleen

Soutupaviljonki saatu käyttöön veloituksetta bloginäkyvyyttä vastaan

juhlatila Helsinki

Täytin perjantaina kolmekymmentä vuotta ja sitä onkin juhlittu tässä jo pariin otteeseen; ensin mieheni järjestämällä yllätysmatkalla heinäkuussa ja viikko sitten perjantaina järjestimme ystäväni Katjan kanssa yhteissynttärit Soutupaviljongilla Helsingin Töölössä merenrannalla. Kaikki postauksen kuvat ovat niistä juhlista ja postauksen loppuosasta voit lukea enemmän tästä ihanasta juhlatilasta!

Merkkipäivät ja juhlapyhät saavat usein mietteliääksi ja sitä alkaa peilata nykyistä elämäänsä johonkin entiseen tai omiin toiveisiinsa. Kolmekymppisten kynnyksellä pohdin sitä, mitä on olla aikuinen. Ja olenko edes aikuinen? Täytänkö jotkut vaatimukset, jotka siihen liitetään.

Koskaan ei voi olla täydellinen. Olen sitä mieltä, että itseään, luonnettaan ja kommunikaatiotaitojaan pitää kehittää läpi elämän; sinne kiikkustuoliin asti. Siksi haluan kirjata ylös ne kolme asiaa, jotka minulla on nyt työn alla.

Turha murehtiminen ja märehtiminen

Tähän kategoriaan menee iso liuta meikäläisen ongelmia. Stressaan aina turhasta, odotan pessimistisesti pahinta ja vaikka kaikki olisi mennyt hyvin, jään märehtimäät ihan pienimpiäkin juttuja. Kadehdin aina synttäriystäväni Katjan optimistisuutta, oli kyse sitten työtehtävistä (Katja on myös työkaverini!), aikatauluista tai jännittävistä uusista tilaisuuksista. Murehtiminen on varmaan kirjoitettu suoraan geeneihini, mutta menneen märehtimistä olen jo oppinut karsimaan. Matkalla ollaan!

Osata sanoa ”ei”

Olen aina pelännyt, että teen huomaamattani jotain, mikä loukkaa muita. Myös tämä pyydetyistä asioista kieltäytyminen pelottaa, etten vain loukkaisi tai pettäisi odotuksia. Siksi usein myös teen asioita, joita en haluaisia tai joihin minulla ei todellakaan olisi aikaa tai jaksamista ja se aika pitää sitten ottaa pois jostain muualta. Aion myös tästä edespäin osoittaa olevani ihan ok, jos joku ystävistäni sanoo minulle ”ei”. He kun saattavat painia saman ongelman kanssa.

Olla läsnä

Kun tekee töitä somessa, offlineksi on aika hankalaa heittäytyä. Siksi työpäiväni, jos sellaista voi edes tässä työssä rajata, venyvät superpitkiksi. Saatan vastailla lukijoiden viesteihin heti aamulla herättyäni tai myöhään illalla, kun relaamme sohvalla miehen kanssa. Työt tulevat todella lähelle; kirkaimellisesti kasvoille kännykän näytöltä ja niistä on vaikeaa irtautua. Siksi pyrin koko ajan enemmän olemaan läsnä nykyhetkessä, ettei elämäni menisi ihan ohi kännykkää näpytellessä. Täten kukaan teistä ei saa pahastua, jos en vastaa viesteihinne saman päivän aikana!

Mutta vielä niihin synttäreihin! Synttärijuhlat Soutupaviljongilla menivät superhyvin. Vuosi sitten häidemme järjestäminen kotitilallamme oli äärettömän työlästä, joten tällainen koko paketin ostaminen valmiina tiloineen, ruokineen ja henkilökuntineen oli ihanan helppoa.

Löysin Soutupaviljongin Venuun kautta, josta muuten löytyy todella kätevästi iso liuta pääkaupunkiseudun juhlatiloista! Selailin sitä itsekin, kun järjestimme omia häitämme viime vuonna. Soutupaviljongissa viehätti paikan rentous ja tunnelmallisuus, mahtava sijainti ja kauniit maisemat. Ai niin ja se, että sinne saa viedä omat juomat 😉 Juhlissamme oli noin 30 ystäväämme, joten mahduimme 88 henkilölle mitoitettuun tilaan mainiosti. Tilaa jäi kivasti myös tanssilattialle!

En ole koskaan järjestänyt oikeastaan muuta, kuin parit tuparit ja häät, joten olin aika pihalla siitä, mitä 30-vuotissynttäreillä pitää tehdä ja syödä. Onneksi Soutupaviljongin catering hoiti ruoka-asiat puolestamme; me saimme valita menun ja he hoitivat oikeastaan loput. Toisen juhlakalun vegaanius oli myös otettu huomioon ja hänellä oli omat ruuat ja synttärikakku oli vegaaninen, nam!

Ihan parhaita juttuja järjestelyissä oli tietysti paikan ja sijainnin lisäksi henkilökunta. Yleensä olen juhlissa jatkuvasti hääräämässä ja stressaan sitä, onhan kaikilla nyt ruokaa ja juomaa, mutta nyt meikäläinen sai rentoutua, kun henkilökunta vaihtoi viinikarahvit uusiin ja tarjoili kahvit.

Henkilökunta myös koristeli paikan meidän ostamillamme koristeilla ja hoiti myös paikan siivouksen juhlien jälkeen. Plussaa myös siitä, että juhlakamppeet sai viedä paikalle jo päivää ennen ja hakea pois vasta seuraavana maanantaina!

Soutupaviljonki valmistui jo vuonna 1939 Soutustadionin taakse ja sen oli tarkoitus toimia olympialaisten (jotka sitten sodan takia peruttiin) soutukisojen lehdistö- ja kutsuvierastilana. Onneksi tila on kuitenkin säilytetty tähän päivään asti juhlijoita varten. Lue lisää Soutupaviljongista täällä ja kauniita kuvia löytyy lisää täältä.

Kiitos kaikille ystäville, jotka tulitte juhliimme läheltä ja kaukaa <3 Näin on hyvä vanheta!

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Oma elämä Syvällistä