Ennen lomalleni jäämistäni kesäkuussa tämä postaus oli vielä kirjoittamatta. Juuri tämä postaus tuntui vaikealta ja työläältä kirjoittaa ja meinasin jättää koko jutun julkaisematta. Kerroin tästä Miialle ja hän sanoi, että ”Ei, kun kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, kirjoita se!” Joten tässä sitä nyt ollaan näpyttelemässä 😀 Kiitos motivaattorini Miian <3

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, missä vaiheessa elämää sitä oikein ollaan. Opiskeluajat meni jo, mutta toisaalta en ole täysin valmiskaan, koska teen väikkäriä. Blogi porskuttaa eteenpäin ja olen yrittänyt kehittää sitä mahdollisimman hyväksi teille lukijoille. Työnä blogi ja lehtijutut kasvavat koko ajan ja työajan suunnittelu on tärkeämpää kuin koskaan.

Olen kokenut paljon osaamattomuuden ja riittämättömyyden tunnetta yliopistotöissäni tutkimusryhmässä, mikä on tietysti tutkimusuralla aika normaalia. Välillä mikään ei tunnu onnistuvan ja mitä enemmän lukee ja oppii, sitä enemmän tajuaa, ettei oikeastaan tiedä mistään asiasta kaikkea. Siksi olen psyykannut itseäni miettimällä elämääni ja tietotaitoani silloin, kun aloitin biologian opiskelut. Se on auttanut, sillä kun vertaan itseäni 10 vuoden takaiseen itseeni, olen oppinut ja kehittynyt ihan hirveästi.

Samaa metodia olen kokeillut myös bloggaamiseen. Eli miten blogini on kehittynyt ja miten minä olen kehittynyt näiden 7,5 vuoden aikana kirjoittajana, kuvaajana ja sisällöntuottajana. Ja onhan tässä opittu ihan hirveästi niin bloggaamisesta kuin homman kaupallisesta osastakin. Bloggaaminen on myös antanut elämääni sisältöä ihan yhtä paljon kuin biologin urani. Tässä oikeastaan siis piiiitkä kiitospostaus blogille ja bloggaamiselle; nämä kaikki asiat se on antanut ja opettanut minulle <3

Sosiaalisuus

Olen aina, siis aina pitänyt itseäni introverttinä. Tykkään olla yksin ja välillä olen kokenut sosiaaliset tilanteet stressaaviksi ja hankaliksi. Mutta bloggaaminen, erilaisten ihmisten tapaaminen ja tilaisuuksissa käyminen ovat tehneet minusta paljon sosiaalisemman!

Varmaan koko ensimmäisen blogivuoteni ajan jännitin monta päivää ennen erilaisia blogitilaisuuksia. Muistan ensimmäisen PR-tilaisuuteni Polhemilla ja sen kuinka paljon jännitin. En tuntenut ketään, eikä siskoni päässyt mukaani tapahtumaan. Mutta selvisin siitä ehjin nahoin!

Nykyään tykkään käydä tilaisuuksissa tapaamassa kollegoita aina kun töiltäni ehdin. Mitään esiintymisiä en halua erityisesti tehdä edelleenkään, mutta erilaiset sosiaaliset kohtaamiset eivät enää jännitä. Hauska, miten tällaisessakin asiassa voi kehittyä, vaikka olen kuvitellut jännittämisen ja introverttiyden olleen koodattu tiukasti geeneihini. Eli jos siellä on joku samanlainen jännittäjä, niin tuulta päin! Kyllä se helpottaa 🙂

Uudet ihmiset

Bloggaaminen ja ihan uusi ympäristö kotikontujen ja yliopisto-opiskelijapiirien lisäksi ovat antaneet elämääni ihan hirveästi uusia kavereita ja ystäviä. Esimerkiksi rakas ystäväni Miia tuli elämääni bloggaamisen kautta. Muutama vuosi sitten hän ehdotti, että tekisimme toisillemme meikit hänen luonaan ja mähän menin (koska en ollut enää sosiaalisesti varautunut ja awkward introvertti). Sen päivän meikki- ja kampaustulokset näet täältä ja siitähän tämä kaikki sitten alkoi 🙂

Hengähdyshetki ja onnistumiset

Silloin, kun opiskelin Turussa biologiaa, bloggaaminen oli osa-aikainen työni ja työnä sen myös ajattelin. Nykyisin, kun teen osa-aikaisesti töitä ja väikkäriä Helsingin yliopistossa, homma on kääntynyt toisin päin ja bloggaaminen tuntuu ihanalta harrastukselta, jonka pariin pääsen aina kahtena päivänä viikossa hengähtämään.

Yliopiston työ on henkisesti niin raskasta, että on ihanaa päästä välillä tekemään jotain, minkä tietää osaavansa.  Siis ei sillä, etten osaisi tehdä sitä tutkimusta, mitä teemme, mutta labratöissä 95% kokeista ja tutkimuksista epäonnistuu, vaikka teknisesti tekisit kaiken ihan oikein. Mutta bloggaaminen antaa mulle viikoittain onnistumisen tunteita, joita ilman en uskoisi, että pärjäisin! Musta jokaiselle pitäisi tulla välillä elämässään sellainen fiilis, että vitsi mä oon hyvä tässä. Ehkä siksi väitöskirjan tekeminen onkin henkisesti niin raskasta, että siitä kirjoitetaan vähän väliä artikkeleita: ”One in two PhD students experiences psychological distress; one in three is at risk of a common psychiatric disorder.”

Kirjoittaminen

Vaikka blogitekstit eivät ole kielellisesti mitenkään täydellisyyteen hiottuja, on bloggaaminen alentanut omaa kynnystäni kaikkeen kirjoittamiseen. Huomaan muiden jännittävän jopa sähköpostien kirjoittamista, kun itse näpytän sellaisen 20 sekunnissa ilman sen kummempaa mietiskelyä. Myös tiedeartikkelin kirjoittaminen tuntui aika helpolta ja uskon sen johtuvan siitä, että olen tottunut kirjoittamaan. Teenhän sitä ihan joka päivä! Kävittehän te jo kaikki muuten lukemassa ensimmäisen tieteellisen artikkelini? 🙂

Kaupallisuus

Okei en ole todellakaan mikään superammattilainen, mitä tulee bloggaamisen kaupalliseen puoleen, mutta ainakin olen oppinut paljon. Kaupalliset yhteistyöt, maahantuojien ja PR-firmojen kanssa töiden tekeminen on tullut tutuksi vuosien mittaan. Kaupalliset jutut on aina asteen haastavampia ja ärsyttävintä on yrittää väistellä kaupallisten tahojen yrityksiä hyötyä bloggaajista ja bloggaajien kovalla vaivalla tehdyistä materiaaleista ilmaiseksi! Tätä kaikkea opettelen edelleenkin. Nyt onkin oikein draivi päällä ja harkitsen oman yhtiön perustamista!

Tulot

No tietysti, ne tulot. Aloitin bloggaamisen toki harrastuspohjalta, mutta haaveeni ja tavoitteeni oli aina se, että voisin rahoittaa opiskeluni bloggaamisella, eikä mun tarvitsisi stressata kesätöistä tai opintolainan ottamisesta.

Olin onnekas, sillä aloin tosi nopeasti saada kuukausipalkkaa blogistani, kun se siirtyi noin puolen vuoden bloggaamisen jälkeen Costume-lehden alle. Aloin myös samantien tehdä lehteen juttuja ja myöhemmin myös esim. Oliviaan ja Elleen. Pärjäsin hyvin opiskeluajat niillä rahoilla, jotka bloggaamisesta ja lehtijutuista sain, enkä joutunut kituuttamaan nuudeleilla ja näkkärillä.

Ja sama jatkuu edelleen. Saan yli puolet tuloistani blogista ja toisen osan yliopiston töistä. Mitään vakkariduuniahan tämä ei ole ja epävarmuus kalvaa sekä blogiuralla että yliopistolla, mitä on välillä tosi vaikeaa sietää, mutta ainakin juuri nyt menee ihan hyvin 🙂

Kiitos Nude * 2011 – HAMAAN TAPPIIN! *