Selviääkö iho ilman kosteusvoiteita?
Lily Editin puolella on parhaillaan käynnissä keskustelu kasvovoiteiden tarpeellisuudesta. Juttu lähti toimittaja Milla Muurimäen jutusta, jossa hän kertoi iho-ongelmien kaikkoamisesta kasvovoiteista luopumisen jälkeen. Kosmetologi Eila Hellgrenin hoidon jälkeen hän heivasi purkit (silmänympärysvoidetta lukuunottamatta) ja osti apteekista mineraalisuolaukseen tarvittavat välineet: puhdistukseen emäksisen Meinebase Orgon -mineraalisuolan ja kosteutukseen Algologie Sea Powder -merivesipulverin.
Eikä muuta. Iho-ongelmat kuivutta ja hormoninäppyjä myöten kaikkosivat ja iho alkoi kosteuttaa itseään tehokkaammin. Nyt toimittaja kertoo ihonsa olevan paremmassa kunnossa kuin koskaan. Se on heleä, kimmoisa, eikä vaadi kosteusvoiteita. Voisiko täydellisen ihon resepti todellakin olla vain kahden suolapurkin pituinen?
Asiaa on pohdittu myös allekirjoittaneen päässä. Tarvitsisinko voiteita, jos en olisi koskaan alkanut käyttää niitä? Ajavatko monta kymmentä euroa maksavat purkit minut vain yhä pahempaan kosteutuskierteeseen? Ja tietysti se perimmäinen kysymys: auttavatko kosteutusvoiteet ihon vanhenemisen ehkäisyssä?
En ole atoopikko, eikä ihossani ole lievää aknea pahempia ongelmia. Iho ei käpristy ja hilseile heti pesun jälkeen, eikä kosteutus olekaan ainoa syy kosteusvoiteden käytölle. Minä etsin tehoaineita; vitamiineja, antioksidantteja ja korkeatasoisia öljyjä. A-vitamiinin hidastavista vaikutuksista ihon ikääntymiseen olenkin kertonut blogissa aiemmin (täällä) ja solubiologina luotan muidenkin antioksidanttien, kuten C- ja E-vitamiinin, tehoon vankasti niin ihonhoidossa kuin ravitsemuksessakin. Ne vähentävät oksidatiivisen stressin (#happitappaa) vaikutuksia kehossa ja ovat näin elintärkeitä solujen normaalille toiminnalle ja elimistön terveydelle.
Miksi sitten luopuisin näistä tehoaineista? En tavoittele kuolemattomuutta, eikä ikääntymisen merkit pelota. Ehkä kiinnostus ihonhoitoon tulee perimästä, sillä äitini ja hänen äitinsä ovat aina olleet valveutuneita ihonhoitajia. Ja äitini ei ihonsa puolesta todellakaan näytä kuusikymppiseltä! Joten siihen maalitauluun taidan alitajuisesti tähdätä itsekin.
Toisaalta tiedenaisen luonne vetää uusien asioiden testaamiseen. Suolan käyttöä ihonhoidon tukena olen kyllä testaillut aika-ajoin. Siskoni vannoo suolasaippuan tehoon ja nyt kun e-pillerien jälkeinen ihotilanteeni on suorastaan järkyttävä ja se koettelee sietokykyäni, olen kaivanut oman Vuottaren suolasaippuan kaapin perukoilta käyttöön. Ja varovasti voisin todeta, että se on toiminut.
Kuten alkuperäisessä jutussa mainitaan, luonnonmukaisuus on trendi ja kaiken turhan karsiminen innostaa. Emäksisillä tuotteilla tehty mineraalisuolaus voisi hyvinkin olla seuraavan ihonhoitobuumin aihe. Onhan sillä jutun mukaan lupaavia vaikutuksia: iho alkaa uudistaa ja kosteuttaa itseään tehokkaamin, talirauhasten toiminta tasapainottuu ja iho ”hengittää” paremmin.
Nyt haluaisinkin tietää, onko teistä joku tehtyn radikaalin ratkaisun ja hypännyt pois rasvauskierteestä? Miten se on onnistunut ja onko ihon kunto parantunut? Let’s talk!