Täytin 30! Näitä asioita opettelen edelleen
Soutupaviljonki saatu käyttöön veloituksetta bloginäkyvyyttä vastaan
Täytin perjantaina kolmekymmentä vuotta ja sitä onkin juhlittu tässä jo pariin otteeseen; ensin mieheni järjestämällä yllätysmatkalla heinäkuussa ja viikko sitten perjantaina järjestimme ystäväni Katjan kanssa yhteissynttärit Soutupaviljongilla Helsingin Töölössä merenrannalla. Kaikki postauksen kuvat ovat niistä juhlista ja postauksen loppuosasta voit lukea enemmän tästä ihanasta juhlatilasta!
Merkkipäivät ja juhlapyhät saavat usein mietteliääksi ja sitä alkaa peilata nykyistä elämäänsä johonkin entiseen tai omiin toiveisiinsa. Kolmekymppisten kynnyksellä pohdin sitä, mitä on olla aikuinen. Ja olenko edes aikuinen? Täytänkö jotkut vaatimukset, jotka siihen liitetään.
Koskaan ei voi olla täydellinen. Olen sitä mieltä, että itseään, luonnettaan ja kommunikaatiotaitojaan pitää kehittää läpi elämän; sinne kiikkustuoliin asti. Siksi haluan kirjata ylös ne kolme asiaa, jotka minulla on nyt työn alla.
Turha murehtiminen ja märehtiminen
Tähän kategoriaan menee iso liuta meikäläisen ongelmia. Stressaan aina turhasta, odotan pessimistisesti pahinta ja vaikka kaikki olisi mennyt hyvin, jään märehtimäät ihan pienimpiäkin juttuja. Kadehdin aina synttäriystäväni Katjan optimistisuutta, oli kyse sitten työtehtävistä (Katja on myös työkaverini!), aikatauluista tai jännittävistä uusista tilaisuuksista. Murehtiminen on varmaan kirjoitettu suoraan geeneihini, mutta menneen märehtimistä olen jo oppinut karsimaan. Matkalla ollaan!
Osata sanoa ”ei”
Olen aina pelännyt, että teen huomaamattani jotain, mikä loukkaa muita. Myös tämä pyydetyistä asioista kieltäytyminen pelottaa, etten vain loukkaisi tai pettäisi odotuksia. Siksi usein myös teen asioita, joita en haluaisia tai joihin minulla ei todellakaan olisi aikaa tai jaksamista ja se aika pitää sitten ottaa pois jostain muualta. Aion myös tästä edespäin osoittaa olevani ihan ok, jos joku ystävistäni sanoo minulle ”ei”. He kun saattavat painia saman ongelman kanssa.
Olla läsnä
Kun tekee töitä somessa, offlineksi on aika hankalaa heittäytyä. Siksi työpäiväni, jos sellaista voi edes tässä työssä rajata, venyvät superpitkiksi. Saatan vastailla lukijoiden viesteihin heti aamulla herättyäni tai myöhään illalla, kun relaamme sohvalla miehen kanssa. Työt tulevat todella lähelle; kirkaimellisesti kasvoille kännykän näytöltä ja niistä on vaikeaa irtautua. Siksi pyrin koko ajan enemmän olemaan läsnä nykyhetkessä, ettei elämäni menisi ihan ohi kännykkää näpytellessä. Täten kukaan teistä ei saa pahastua, jos en vastaa viesteihinne saman päivän aikana!
Mutta vielä niihin synttäreihin! Synttärijuhlat Soutupaviljongilla menivät superhyvin. Vuosi sitten häidemme järjestäminen kotitilallamme oli äärettömän työlästä, joten tällainen koko paketin ostaminen valmiina tiloineen, ruokineen ja henkilökuntineen oli ihanan helppoa.
Löysin Soutupaviljongin Venuun kautta, josta muuten löytyy todella kätevästi iso liuta pääkaupunkiseudun juhlatiloista! Selailin sitä itsekin, kun järjestimme omia häitämme viime vuonna. Soutupaviljongissa viehätti paikan rentous ja tunnelmallisuus, mahtava sijainti ja kauniit maisemat. Ai niin ja se, että sinne saa viedä omat juomat ;) Juhlissamme oli noin 30 ystäväämme, joten mahduimme 88 henkilölle mitoitettuun tilaan mainiosti. Tilaa jäi kivasti myös tanssilattialle!
En ole koskaan järjestänyt oikeastaan muuta, kuin parit tuparit ja häät, joten olin aika pihalla siitä, mitä 30-vuotissynttäreillä pitää tehdä ja syödä. Onneksi Soutupaviljongin catering hoiti ruoka-asiat puolestamme; me saimme valita menun ja he hoitivat oikeastaan loput. Toisen juhlakalun vegaanius oli myös otettu huomioon ja hänellä oli omat ruuat ja synttärikakku oli vegaaninen, nam!
Ihan parhaita juttuja järjestelyissä oli tietysti paikan ja sijainnin lisäksi henkilökunta. Yleensä olen juhlissa jatkuvasti hääräämässä ja stressaan sitä, onhan kaikilla nyt ruokaa ja juomaa, mutta nyt meikäläinen sai rentoutua, kun henkilökunta vaihtoi viinikarahvit uusiin ja tarjoili kahvit.
Henkilökunta myös koristeli paikan meidän ostamillamme koristeilla ja hoiti myös paikan siivouksen juhlien jälkeen. Plussaa myös siitä, että juhlakamppeet sai viedä paikalle jo päivää ennen ja hakea pois vasta seuraavana maanantaina!
Soutupaviljonki valmistui jo vuonna 1939 Soutustadionin taakse ja sen oli tarkoitus toimia olympialaisten (jotka sitten sodan takia peruttiin) soutukisojen lehdistö- ja kutsuvierastilana. Onneksi tila on kuitenkin säilytetty tähän päivään asti juhlijoita varten. Lue lisää Soutupaviljongista täällä ja kauniita kuvia löytyy lisää täältä.
Kiitos kaikille ystäville, jotka tulitte juhliimme läheltä ja kaukaa <3 Näin on hyvä vanheta!