Ladataan...
Nukkuvan rukous

Nytpä kirjoitan aiheesta, mistä harvoin tulee ääneen puhuttua. Nimittäin flirttailusta. Varattuna. Muille kuin omalle kumppanille. 

Mitä se herättää sinussa? Onko se ok? Vai paheksutko?

Ei kai sitä käy kieltäminen. On varmaan meistä jokaisesta aika kutkuttavan ihana tunne saada kehuja esimerkiksi ulkonäöstä muiltakin kuin omalta kumppanilta. Vaihtaa hymy tai katse, koskettaa käsivartta. Pikku flirtistä voi tulla kiva fiilis. Ja vähän suoremmasta flirtistä voi tulla tunne, että en olekaan yhtään hullumpi muija. Ja ehkä jollekin voi herätä lohdullinen ajatus, että jos jotakin sattuisi, niin vielä sitä kelpaisi muillekin kuin omalle kumppanille! Puhuimme tästä kerran naisten kesken. Moni sanoi, ettei myöntäisi koskaan omalle puolisolleen kuinka kivaa on kun välillä vieras mies lähestyy. Joten mikäs siinä, jos se sitten siihen jää ja pysyy pelisääntöjen puitteissa. 

Jouduin tässä taannoin tilanteeseen. Eteeni ilmestyi leveä, valkoinen hammasrivi. Ryhdikäs, atleettinen, olemus. Uskomattoman hymyilevät kasvot. Ja siinä minä sitten olin. Farkuissani. Omana itsenäni. Sormusta heilutellen vasemmassa nimettömässä. Sanoin, että olen varattu. Ja se pitkä, komea, mukava, mies näytti myös omaa nimetöntään. Valkokultaa. Molemmilla. Luottamuksen merkiksi vaihdettuja. Ja yhtäkkiä tajusin, että en ollut tuntenut vuosiin sellaista vetoa. Ja siinä minä vain sitten olin ja toivoin sydänjuuriani myöten etten olisi sillä hetkellä varattu. Että voisin heittäytyä. Katsoa mitä tapahtuu ja mihin se vie. Eikä yhtään helpottanut, että sieltä uskomattoman hymyn takaa tuli sanat 'olisimme kyllä hyvä match'. Niin olisimme. Ehkä toisessa elämässä. Ja koska en voisi unohtaa, oli parempi kadota. Olla katsomatta taakseen. Ja silti osa minusta toivoi, että se toinen katsoisi selkääni. Lähtisi perääni.  Se ei tainnut olla vain flirttiä, vaan joku siinä kosketti sieluani. Enhän muuten tätä kertoisi. Miettisi. Sitä valkoista hammasriviä. Sitä, että olen kyllä ihme bitch. Sitä etten koskaan pettäisi kumppaniani. Koska sen jälkeen vihaisin itseäni. Enkä voisi katsoa silmiin enää ikinä ketään. Koska pelkän tuntemani tunteenkin vuoksi se on jo vaikeaa ja tekee minut vaisuksi. Mutta kai sitä saa parisuhteessa ollessaankin yllättyä, kuinka maailma voisi tarjota muutakin? Avoimia sylejä, kaipaavia katseita. Ehkä en enää uskokaan ainoaan oikeaan. Ja me molemmat tiesimme, että se olisi ollut väärin. Rikkoisimme kaksi kotia. Joten minä tosiaan lähdin. Lähdin ennen kuin olisin katunut liikaa. Ennen kuin kuulin liikaa. Ennen kuin oli liian myöhäistä. Kai näitä käy kaikille?

Ehkä aika tekee tehtävänsä ja lopulta unohdan. Sen hymyn. Ne nauravat silmät. Sen, että olen kyllä ihme bitch. 

 

Kuva: Pixabay

-maennika-

 

Ladataan...
Nukkuvan rukous

Tunnetko ihmistyypin, jolle ei ikinä mikään kelpaa ja joka jaksaa nurista lähes tulkoon jokaikisestä asiasta? Viime kesänä tämä ihmistyyppi valitti siitä kun sää oli sateinen ja kolea, eikä mikään kasvi kasvimaalla kasvanut. Tänä kesänä sama ihminen valittaa kuinka on liian kuuma ja mikään kasvi kasvimaalla ei kasva, koska on liian kuivaa. "Jatkuvasti pitäisi olla kastelemassa!" hän tuumaa ja sinä mietit, että  no sitähän minä joka ikinen ilta teen ja hyvin tuottaa kasvimaa myös tänä vuonna satoa. Sama ihmistyyppi valittaa myös talven säästä. Ensin hän on kymmenen vuotta sitä mieltä, että kyllä ne runsas lumiset talvet ennen vanhaan olivat oikeita, silloin pystyi hiihtämään myös Etelä-Suomessa. Hän valittaa kuinka loska on kauheaa ja eihän tätä voi talveksi edes kutsua. Kun viime talvi oli runsas luminen, hän valittaa miten lunta on liikaa ja voi hyvänen aika kun ei hän jaksa näitä lumitöitä, eikä hän edes pidä talviurheilusta kun ei ole kunnon välineitä...

Säät ovat vain yksi polttava narinan aihe tälle ihmistyypille. Toinen narinan aihe ovat unelmat. Ensin kärsitään esimerkiksi siitä, ei ole puolisoa. "En haluaisi valittaa, mutta on tämä sinkkuna olo niin kamalaa kun joka asiasta pitää yksin huolehtia, eikä ole kenen kanssa arki jakaa." Sitten kun se the puoliso astuu elämään, menee tovi ja saman ihmisen suusta kuuluu lausahdus: "En haluaisi valittaa, mutta ärsyttää kun puoliso jättää sukat ja bokserit mihin sattuu ja on kiukkuinenkin!"

Kun elämä vie tätä paria eteen päin, he alkavat haaveilla perheestä. "En haluaisi valittaa, mutta meidän ei ole hyvä olla kaksin, on niin kauhea vauvakuume ja arki aivan perseestä tuon yhden kanssa." Sitten kun se raskaus alkaa ja lapsi syntyy, valitetaan siitä miten on kamalaa kun ei ole kaksinkeskistä aikaa puolison kanssa ja lapsi valvottaa yöt. "En haluaisi valittaa, mutta on tämä kyllä rankkaa kun ei ikinä saada olla kahdestaan. Aina pitää olla vahtimassa lapsia ja ei saa kirjaakaan lukea rauhassa."

Kolmas merkittävä narinan aihe tälle ihmistyypille on raha. "En haluaisi valittaa, mutta hyvähän se on niiden joilla on kunnon palkka tai ei lainoja maksettavana." Sitten sinä kuuntelet ja mietit, että mitä vittua? Vihjaileeko tuo jotakin? Hetken hiljaa vaivaantuneena oltuasi tämä ihmistyyppi sanoo "Ei kai se auta kun laittaa lotto vetämään." Ja sinä mietit, että vittu tee jotain äläkä aina valita. Opiskele, hanki kunnon ammatti tai vaihda työpaikkaa. Myy talo, ettei ole lainaa, jos se helpottaa ja tekee sinut onnelliseksi.  

Kun oma elämä vaatii jatkuvaa tietoista kurssin kääntöä negatiivisesta ajattelusta positiiviseen, sitä särähtää niin helposti korvaan tuollainen turhasta valittaminen. Säille ei nyt vaan voi mitään. Arki on välillä perseestä siviilisäädystä huolimatta. Lapsiperheessä välillä on rankkaa. Mutta elämästä voi silti nauttia niiltä osin kun omaan tyytyväisyystasoonsa voi vaikuttaa. Jos talviurheilu on syvältä ilman kunnon välineitä, osta kunnon välineet. Jos ulkona on kuuma, mene paikkaan missä tuuli käy tai vilvoittele järvessä. Jos raha tuo sinulle onnen, mieti kuinka voit sidä saada ja toimi.   

Minä en jaksa valittamista. Enkä minä jaksa valittaa. Olen parasta aikaa flunssan kourissa ja kuumeessa. Ulkona on kaunis sää, aurinko paistaa ja ihanaa kun kesä jatkuu jatkumistaan! Juuri tänään voin valita asenteekseni kiitollisuuden. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla monta kuukautta terve ja viimeisimmästä antibiootti-kuuristakin on huikeat 3 kuukautta <3 Olen kiitollinen siitä, että minulla on rakastava puoliso. Olen kiitollinen, että meillä on ihana koti. Olen kiitollinen siitä, että minulla on työ. Olen kiitollinen siitä, että elämässäni on sekä narisevia että vähemmän narisevia ihmisiä - heiltä kaikilta voin oppia jotakin. 

 

Hyvin fiiliksin (eikä mitään muttia),

maennika

 

Kuva: Pixabay

Pages