Onnellisuushormonien roima lasku
Tänään aamupalaa syödessä kirjoitin post it -lapulle asioita, mitkä ovat mielestäni mukavia arkisia tekemisiä. Sellaisia minulle iloa tuottavia tekemisiä, mitkä ovat mahdollisia toteuttaa kaiken sen perus arkirumban keskellä. Sain kirjoitettua listaan Ulkoilu suoralta kädeltä ja sen jälkeen alkoikin empimiseni. Kirjoitin kyllä listan, johon tuli yhteensä kahdeksan kohtaa (sen enempää ei yhdelle post it -lapulle mahtunut!), mutta mietin koko ajan etten ole näitä asioita koko syksynä pystynyt toteuttamaan. Tänä syksynä olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut onnellisuushormooneja nostaa muuta kuin ulkoilemalla ollessani terve ja syömällä herkkuja. Ironista tässä kyllä on se, että tuo herkkujen syönti ei edes ollut listalla!
Ulkoilun lisäksi onnellisuustasojani nostavat: Pihan laitto, leipominen, ruuan valmistus, käsityöt, askartelu, piirtäminen ja valokuvaus. Löytyi sieltä siis huikeat yksi asia, mitä olen ulkoilun lisäksi voinut toteuttaa. Hieman kehnosti menee arki-onnellisuuteni suhteen siis. Mutta ihmekkös tuo, kun joko olen sairaana, toipilaana tai tulossa sairaaksi.
Tämän jatkuvan sairastelukierteeni vuoksi mieheni on saanut tänä syksynä tottua siihen, että jos minä laitan ruokaa se on joko a) munakasta b) ranskalaisia ja nakkeja tai c) epämääräistä mössöä. Muuhun mielikuvitukseni tai voimani eivät ole riittäneet. Sitten kun mies kokkailee, olen järisyttävän onnellinen maukkaasta lohisalaatista, lihakeitosta tai rakkaudella valmistetusta pizzasta. Kun aiemmin jaksoin olla innokas kokki tai pirteä apukokki, olen nykyisin vain sohvalla kyljelläni makaava ihmisraato. Nyt olen herännyt tähän minussa tapahtuneeseen muutokseen ja toisinaan pohdin, että entä jos tämä ei olekaan sairautta vaan jos persoonani onkin muuttunut näin flekmaattiseksi? Apua. Toivon todella, että huomenna alkava marraskuu tuo tullessaan terveyttä! Tahdon olla taas oma itseni.
PS. Tässä siis selitystä myös sille, miksi blogini nimi on juuri Nukkuvan rukous. Unen rajamailta on hyvä huikkailla apuja ylös päin, kun ei siinä kylkiasennossa välttämättä muuta pysty tekemään.
– maennika –
Kuva: Pixabay