Aina se on mielessä

Loman tai lomamatkan suunnittelu saa minut aina vähän enemmän elämään. Erityisesti silloin kun koen eläväni hyvinkin tasaista arkea, sitä sellaista harmaata oravanpyörä-elämää kahdeksasta neljään viitenä päivänä viikossa. Silloin minulle tuo toivoa pitkän viikonlopun tai jopa viikon mittaisen vapaan järjestely ja suunnittelu. Ja jos olen rehellinen, niin aina se on mielessä. Seuraava(t) loma(t). Olenkohan tässä asiassa ainut?

Tunnen vatsan pohjassa kuplintaa ja ajatukseni irtautuvat arjesta kun selaan erilaisia ideoita siitä, missä maailman kolkassa olisi hauska käydä. Arki alkaa tuntua merkityksellisemmältä kun minulla on jotakin speciaalia odotettavana. Irtiottoni ei tarvitse aina suunnata Suomen rajojen ulkopuolelle, koska myös täällä kotimaassa on monia minulle entuudesta vieraita paikkoja, missä haluaisin käydä. Ja myös tutummissa kaupungeissa on mukava vierailla ja irtaantua arjesta esimerkiksi ystäviä ja sukulaisia tavaten.

Matkailu maailmalla on kuitenkin asia mitä kohtaan koen erityisen suurta paloa. Kuten alussa kirjoitin saa jo loman suunnittelu vaihe minut vähän enemmän elämään. Miksi? Varmaan siksi, että olen kovin utelias näkemään uusia paikkoja ja koen tarvetta kokea erilaisia elämyksiä. Pidän siitä kun saan olla erilaisessa ilmastossa, havainnoida eri kulttuureja, syödä paikallisia ruokia, tutkia karttaa, katsella ympärilleni, ihastella arkkitehtuuria ja luontoa.

Rakastan sitä kun oma arki katkeaa ja totuttuihin rutiineihin tulee tauko. Jo viikonloppu poissa kotoa saa minut näkemään oman kodin eri silmin. Matkalta kotiin on ihana palata. Kotiin tullessa on helpottava tunne heittää reppu eteisen lattialle ja mennä katsomaan miltä oma koti näyttikään. Reissun jälkeen oma koti ja ne omat tutut arki-toimet tuntuvat aina kuin uusille. Ensimmäinen aamu, kotona nukutun yön jälkeen, tuntuu usein sille kuin olisi jossakin kyläilemässä: Näinkö hiljaista täällä on? Noinko meidän jääkaappi surisee? Onpa täällä avaraa. Ja vaikka kotiin tulo ja arkeen paluu on ihanaa, kuplii mielessä jo seuraavat kohteet… Ehkäpä kuitenkin lähdettäisi Suomen Lapin sijaan sinne Alpeille laskemaan? Ja jos toukokuussa autoilisimme Dubrovinikista Montenegroon, pitäisi siinä yhden viikon kesälomaa? Vai olisiko keväällä sittenkin sen paljon puhutun Lissabonin vuoro? Ehkäpä kuitenkin Malta? Toisaalta siitä road tripistä Viron maaseudulla ollaan puhuttu usein ja siellä olisi jo kevät paljon pidemmällä kuin täällä…

Pystytkö samaistumaan ajatuksiini, onko loma sinullakin aina mielessä? Vai tiedätkö millaista elämä on kun riittää, että on talviloma ja kesäloma eikä matkailu maailmalla naposta ollenkaan?

– maennika –

(Kuva: Pixabay)