Haluanko, että minulle järjestetään polttarit?
Työpaikalta tai kotoa yllätetty morsian, joka pukee yllensä polttariporukan valitseman, esimerkiksi ammattiin tai harrastukseen liittyvän, rooliasun. Väkinäistä naurua ja hämmästelyä. Oi voi kuinka jännittävää onkaan olla yllätetty. Nytkö se tapahtui? Kuinka osasittekaan? Morsian kiidätetään samantien johonkin aktiviteettiin – ehkä tankotanssi-tunnille. Eikä, siis ihanko oikeesti ootte mua varten järkänneet? Seuraavaksi hän kulkee rooliasussaan pitkin kaupunkia ja kerää ohjeita avioliittoon vastaantulijoilta. Nyt minä olen se jota katsotaan, enkä se joka katsoo! Tai sitten hän myy kortsuja tai hierontapalvelua. Yllättävän hyvinhän tämä pikku nousuhumalassa onnistuukin…. Ihana ystäväporukka viettää väkinäistä piknikkiä puistossa, herkuttelevat kaupasta haetuilla pähkinöillä ja viinirypäleillä. Poksauttavat kuohuvaa. Sitä halvinta, koska porukassa on kuitenkin joku kitupiikki, jolla ei rahat näihin juhliin muuten riittäisi. Hetken kuluttua koko porukka menee ratkomaan pakohuonepeliä. Voi vitsi, oon aina halunnu pakohuonepeliin ja nyt pääsen sinne teidän kanssa! Lopuksi koko kööri kokoontuu mökille, mielellään jonkun vanhempien omalle, ettei tule liikaa niitä kustannuksia. Menevät morsiussaunaan. Tekevät morsiustaiat. Syövät ja juoruavat kasvonaamiot naamalla, koska se kuuluu asiaan. Laittautuvat. Kaikki vakuuttelevat, että kaikki ovat kauniita ja korvaamattomia. Vaikka todellisuudessa kaikki ähöttävät saunan jälkeen punaisina, päivä painaa ja herkut turvottavat. Polttariporukka lähtee pubiin karaokeen tai tansseihin. Kuskina toimii se, joka on raskaana. Taas säästetään euroja. Matkalla mietitään kuinka ihana päivä on ollut. Ja joka väliin kuuluu tietysti alkoholi, koska ei kai ne muuten sitä kestä. Pönötystä, väkinäistä hymyä, kikatusta, nolostelua.
Niin, että haluanko ne polttarit? Välttyäkseni riskiltä, että polttarit ovat edellä mainitun kaltaiset, on parempi etten. Toki on myös kekkereitä, jotka ovat kovin erilaisia kuin kuvaamani. On varmasti mahdollista, että morsiamen toiveita polttareiden suhteen kuullaan ja päivä on aidosti ihana, ikimuistoinen ja hauska. Mutta onko kukaan järjestänyt polttareita itse itselleen? Silloin voisi täysin hallita sitä millainen päivän kulku on. Ei tarvitsisi murehtia siitä, kuinka kaveriporukka jakaa kustannukset ja montako vuotta jälkikäteen he vielä perivät kuluja toisiltaan. Mä tarjoon sulle nyt tän juoman, kun sä tarjosit sillon polttareissa kyydin sinne pubiin. Entä onko kukaan nainen kutsunut polttareihinsa myös miespuolisia ystäviä? Silloin ei olisi niin suurta vaaraa, että joutuisi puhumaan ”tyttöjen juttuja” tai kertomaan yksityiskohtia häistä. Tai entä jos joku kysyy, että alatteko te yrittää lasta heti häiden jälkeen? ja joutuisin kiusalliseen tilanteeseen omissa polttareissani. Tokihan jotkut ovat niin mauttomia, että kysyvät moisia henkilökohtaisuuksia vaikka seurassa olisi miehiä. No entä kuinka monen polttareissa mukana on ollut myös tuleva puoliso? Silloinhan senkin ainutkertaisen kokemuksen voisi jakaa parhaista parhaimman ystävänsä kanssa! Mahtava idea!
Jos järjestäisin polttarit itse itselleni, kutsuisin mukaan vain nyrkillisen lähimmäisiäni. Paikalla olisivat he, jotka eivät kysy tökeröitä kysymyksiä. He, joiden seurassa hiljaisuus ei ole vaivaannuttavaa. He, jotka tietävät kaikki koukerot elämästäni. Ehkä olisi parempi, ettei tuleva aviopuoliso pääsisi mukaan. Menisimme naisporukalla johonkin spahan. Me kolme yöpyisimme hotellissa. Tepastelisimme aamutossuissa, kylpytakkiin kietoutuineina ympäriinsä. Olisimme varanneet jotkut rentouttavat hoidot. Kilistelisimme kuplivalla hotellihuoneessa, söisimme pitkän kaavan mukaan ravintolassa. Aamupalalla pöytään tuotaisiin pannullinen kahvia. Hitaan aamiaisen jälkeen valuisimme keskustaan shoppailemaan. Kuulostaisi aika hyvälle. Omalle. Sellaiselle, mitä en ole elämäni tärkeimpien naisten kanssa ennen toteuttanut. Tätä täytyy harkita.
Rentouttavaa viikonloppua!
– maennika –
Kuva: Pixabay