Kuudennella.

Tämän tekstin olen kirjoittanut viime syksynä. En sitä kuitenkaan koskaan julkaissut, koska jännitin onko vauva mahassani todellinen tai entä jos se sieltä katoaa. Nyt viimeisilläni, lähes 30 viikkoa myöhemmin, uskallan jakaa kanssanne alkuraskauden tuntemukseni – olkaa hyvät 😊

Olen kuudennella viikolla raskaana. Viikkoja on siis takana tasan 5.

Tänään keskiviikko 29.9.18.

Minulla on hieman kuvottava olo. Broilerileikkele leivän päällä tuntuu vasten mielisen niljakkaalle. Ehkäpä huono olo johtuu siitä etten eilen illalla syönyt iltapalaa.

Olen yllättynyt, että raskausoireet eivät ole kovin selkeitä. Luulin, että ne iskevät päälle heti positiivisen raskaustestin tehtyäni. Joka tapauksessa tässä otantaa siitä, miltä tuntuu nyt:

* Menkat ovat poissa! Ne eivät tule, vaikka kuinka pyyhin.

* Kuukautisten sijaan valkovuoto.

* Vatsassa on menkkamaisia tuntemuksia, vaihtelevassa määrin. Silloin kuin menkkojen olisi pitänyt olla, kivut olivat kovempia, mutteivat kuitenkaan sitä menkka-tasoa, että olisi pitänyt kipulääkettä napata. Nyt tunteet ovat rauhoittuneet vatsan seudulla, mutta kyllä niitä päivittäin silti on, ettei elämä vatsassa pääse unohtumaan.

* Minulla saattaa olla nälkä, vaikka juuri olisin lopettanut ruokailun (erityisesti viikolla 4+jotain). Vatsa oikein kuuluvasti kurnii…

* Olen toki ollut väsynyt, mutta niin saatan olla syksyisin muutoinkin.

* Rinnat ovat hieman turvonneet, mutta vielä ne mahtuvat liiveihin. Eikä rintoihin koko ajan koske, onneksi.

* Toisinaan on huono olo, mutta kun sitäkin minulla saattaa olla ihan ilman raskauttakin.

* Pyöräyttääkin saattaa normaalioloissakin.

* Sitten moni tuntuu keskustelupalstoilla väittävän, että pissahätä on koko ajan. No, juoksen vessassa muutenkin. Nyt yölliset vessareissut ovat tulleet toki tutuimmiksi.

Pari päivää jo mietin, että pitääkö olla huolissaan, kun selkeitä oireita tai selkeää eroa normaalitilaan ei ole. Sitten kuitenkin päätin olla kiitollinen kuinka helpolla pääsen tässä hetkessä! Koska helpolla tähän pisteeseen ei ole päästy, vaan tiemme plussa-testiin oli hyvin kivinen. Niin nyt tästä tilanteesta pitää osata nauttia. Mutta välillä se pelko ja jännitys silti hiipii mieleen …

Ei minun nyt auta murehtia, että jos tässä käy huonosti. Se on sitten jos. En sille asialle mahda itse mitään ja kyllä siitä sitten selvitään. Tämä raskaus ei ole minun käsissä, tämä on todellinen ihme ilman lääketiedettä. Koska pikkukaveri päätti hypätä kyytiin, pyrin nyt luottamaan, että asiat menevät loppuunkin asti kuten ne on tarkoitettu.

 

-maennika-

Kuva: Pixabay

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *