Mistäkö unelmoin?
Siitä, että olisin terve. Että pääsisin urheilemaan. Että saisin nostaa sykkeen niin korkealle, että hengästyttää ja hiki virtaa. Olisi ihanaa juosta, lentäköön rapa tai olkoon liukasta – mutta minä haluaisin juosta! Kun tervehdyn, minä myös hiihdän. Olkoon ladulla tuulen pieksemiä neulasia tai laturaivoa, niin minä hiihdän! Minä käyn kuntosalilla ja nautin siitä, että siellä haisee hiki ja kuluu ähinä. Minä aion nauttia siitä, että saan olla ihmisten ilmoilla ja minun ei tarvitse vahdata niitä perkeleen sykerajoja! Minä unelmoin myös siitä, että saan aloittaa avantouinnin. Haluan kokea eläväni, pulahtaa jäiseen veteen ja kokea rajani.
Unelmoin siitä, että jaksaisin leipoa. Vaivata pullataikinaa. Paistaa pipareita. Tehdä jouluisia makeisia. Olisi ihana jaksaa puuhastella uudessa, ihanassa, keittiössä. Olisi ihana touhuta joululaulujen soidessa. Olisi ihanaa, että leipomisen jälkeen jaksaisin siivota jäljet. Olisi ihana nauttia tuoreista leivonnaisista hyvän kahvin kanssa.
Toivon, että vielä koittaa päivä kun jaksan tavata ystäviä. Että nautin jo etukäteen ajatuksesta ystävien seurassa vietetystä ajasta. Unelmani on, että löydän uusia ystäviä näistä uusista ympyröistä. Että jaksan pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin, jotka asuvat toisaalla.
Unelmoin, että voin elää sitä aivan tavallista arkea. Käydä töissä. Käydä kaupassa. Käydä lenkillä. Tehdä ruokaa. Ja jaksaa sen kaiken ilman, että vähän väliä täytyy pistää pitkäkseen.
Toivon, että tänä syksynä menetettyäni terveyteni, muistan tervehdyttyäni arvostaa terveyttä, arkea ja elämää enemmän. Jos en tästä koettelemuksesta muuta opi, niin ainakin sen, että mitään ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Tänään saatan olla elämäni kunnossa ja huomenna en pysty nousemaan vuoteeltani.
Tänä syksynä unelmani ovat pienentyneet. Aiemmin unelmoin suuria; maailman ympärysmatkoja, lotto-voittoja. Nyt unelmoin sitä tavallista ihanaa, nuhjuista, itseään toistavaa, arkea.
Muista, että sinun kamala arkesi voi olla toisen suurin unelma.
-maennika-
(kuva: pixabay)