Aivan kuin nykyään olisi päivän selvää, että joka naisella keikkuu olalla merkkilaukku ja kihlat ja vihkit ovat suurilla kivillä. Miehillä on yllä parempaa seppälää, jos kissan kokoisilla kirjaimilla ei vaatemerkki lue rinnassa, niin ainakin se on esillä hihansuussa. Pariskunnalla on alla kiva uuden karhea auto ja lomaksi lennetään kaukomatkalle. Ulkona syöminen ei ole harvinaista huvia ja viihde-elektroniikkaa löytyy joka lähtöön. Myös harrastusvälineet ovat viimeisen päälle ja toki kodin sisustus. On vara käydä ripsihuollossa, kampaajalla, hieronnassa, kuntosalilla ja maksaa myös sitä asuntovelkaa. Riittävätkö tulot todella kattamaan tämän kaiken vai onko tämä vain somen luoma illuusio?

Olen miettinyt, johtuuko nämä ajatukset vain minun some-kanavistani ja lähipiiristäni vai onko tämä tämän ajan suuremman yleisön kattava ilmiö? Miten minusta tuntuu, että suomalainen, tavallinen, pulliainen, näyttelee varakasta saadakseen hyväksyntää ja kokeakseen yhteen kuuluvuuden tunnetta? Ehkä some muuttaa käsityksen epätavallisesta tavalliseksi. Ja tällä tarkoitan sitä, että kynnys käyttää rahaa elintason näyttelemiseen näkymiseen madaltuu. Kuinkahan moni on velka-helvetissä siksi, että luulee porvarillisen elämän tavan olevan normi?

Jos joku osaa iskeä faktat tiskiin, niin olisi mahtavaa kuulla: lietsottiinko vaikkapa lasten vaatteiden merkki-uskollisuutta 80- ja 90-luvuilla esimerkiksi Anttilan postimyyntikuvastoilla? Laittoivatko sen ajan äidit samassa suhteessa suuren siivun tuloistaan jälkikasvunsa vaatteisiin tai merkki-laukkuihin? Tänä päivänä varallisuutta näytetään esimerkiksi blogeissa, instagramissa, facebookissa. Kirjoitettiinko 70-luvulla lehden yleisöostastolle mitkä vaatteet ovat kulutuskestävyydeltään parhaita? Vai kehuttiinko näitä asiota vain naapurille?

Minulla alkoi hieman kauniiden, ja ehkä ulkokultaistenkin, kuvien katselu somessa kyllästyttää. Huomasin, että aika moni kuva oli vain mainos ja minua väsytti käyttää median lukutaitoani. Sitten minun tuli hieman tuli kadehdittua sitä mitä toisilla on ja verrattua vaikkapa toisen seesteistä kuvaa kodista oman kodin sisustukseen. Kun jäin itselleni kiinni tästä myrkyttävästä ajatuksesta, ryhdyin instagramin ja facebookin kattavaan some-lakkoon. Tätä lakkoa on kestänyt nyt koko maaliskuun ajan ja aion ehdottomasti jatkaa ainakin huhtikuun alkuun saakka. Näin on hyvä ja vapaa olla. Nyt voin selailla vaikkapa anonyymeja sisustus-kuvia netistä ihan googlaamalla ja miettiä sopisiko joku idea meidän kotiin. On jotenkin helpottavampaa katsoa kuvaa ja rakentaa omaa ajattelua ilman, että tiedän kenellä julkiksella tai tutulla on vaikkapa samantyylinen eteisratkaisu 😀

Saitko ajatuksestani kiinni? Talous on nousussa ja sitä ei pelätä näyttää. Vaan kuka uskaltaa ottaa some-lakostani kopin?

Omin ajatuksin,

maennika

Kuva: Pixabay