Naistenpäivän viettoa meidän tapaan.

bouquet-1293415_1280.png

Eilen oli Kansainvälinen naistenpäivä. Meillä sitä ei ole koskaan vietetty, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi sitä pitäisi sen kummemmin täällä Suomessa nykyisin viettääkään. Eri asia ovat maat, joissa naisten asema esimerkiksi hyvin alisteinen suhteessa miessukupuoleen. Minusta riittäisi, että maaliskuussa vietetään vain sitä Minna Canthin päivää. Suotta tätä naisen asemaa nyt sen enempää alleviivataan. Toisaaltaan ajatteluni ei ulotu siihenkään, että miestenpäivästä tulisi yhtä massiivinen kuin naistenpäivästä. 

No eilen oli kuitenkin meidän taloudessa todellinen Naistenpäivä isolla N:llä. Silloin joka soluni muistutti minun olevan hedelmällisessä iässä oleva nainen. Kuukautiset aiheuttivat kipuja ja turtaa oloa niin mieleen kuin kehoon. Ja juuri eilen minusta tuntui, että PMS-oireet ja kuukautiset ovat  mitä mainioin syy osoittaa miehelleni, että naisena eläminen voi olla välillä aivan ylivoimaisen rankkaa. Niinpä laitoin miehelleni päivällä viestillä kuvan päivän lehden mainoksesta, jossa muistutettiin herroja viemään naisilleen ruusuja 8.3. naistenpäivänä.

Iltapäivällä sitten avaimien rapina lukossa ei loppunutkaan siihen kun ovi aukesi. Oven suussa oli jotenkin aivan eri näköinen mies ja valtava kukkapaketti. Minua aivan ujostutti sen koko komeuden edessä! Toitko minulle kukkia? Ihanko oikeasti! 

Näin tätä omaa naiseuttaan oppii tuntemaan aina vain lisää. Miten voikaan ilahtua itse itselleen tilaamastaan kimpusta niin, että joku voisi luulla sen olleen täysi yllätys? Ja sittenhän minä illan itkeskelin sitä, miten on niin ihana kimppu. Ei ne hormonit varmaan vaikuttaneet liikutuksen määrään ollenkaan.

Naiset: Sovitaanko ettei möksähdellä puolisoillemme, jos niitä kimppuja ei hetkeen ole kuulunut? Vaikka some tuntuu olevan pullollaan erilaisia naistenpäivän viettotapoja ja vaikka se rakas jätti taas ne kalsarit keskelle kulkuväylää. Välillä siitä naisena olon tärkeydestä pitää tehdä vähän numeroa. Minusta se on ihan ok, jos muistaa pitää pilkkeen silmäkulmassa ja vastaavasti ilahduttaa myös sitä miestä. Vaikkei olisikaan miestenpäivä. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3 maennika

Kuva: Pixabay

Suhteet Rakkaus Mieli Höpsöä

Surussa elämisen ja surevan kohtaamisen ABC.

people-2568886_1920.jpg

people-2603383_1920.jpg

Kaikilla on elämässä surullisia elämän vaiheita. Suru on on tunne, joka kuuluu elämään. Suru ja masennus ovat kaksi eri asiaa. Suru menee ohi suremalla, ennemmin tai myöhemmin. Surematon suru sen sijaan johtaa masennukseen. Masennus on sairaus. 

Silloin kun elämässä on surua, on lupa surra ja olla alakuloinen. Ei tarvitse esittää, että menee vain hyvin. Ketä kulissien pystyssä pitäminen palvelee? Itku, itkeskeleminen ja kyyneleiden kihoaminen silmiin mitä ihmeellisimmissä tilanteissa on ihan ok. Minulla kyyneleet ovat herkässä ilman suruakin. Silmäni ovat varmaan rakennettu itkuherkiksi. Yleensä se hämmentää seuralaisiani minua enemmän, mutta mitä sitten? Se on osa minua. 

Sureva ihminen voi nauraa, iloita, nauttia. Mutta ei tunnelmaa ole tarpeellista nostamalla nostaa – se nousee kyllä kun suru on surtu. Surullisen ihmisen piristys on oikea taitolaji. Ennen shown pystyyn laittamista, kysy surevalta kaipaako hän piristystä. 

Jos mietit mitä sanoa surulliselle ihmiselle, jätä ainakin hyvää tarkoittavat neuvot ”kyllä se siitä” ja ”pää pystyyn” väliin. Sano mieluummin ”olet varmasti todella surullinen” tai kysy haluaako sureva puhua surusta sinulle. Unohda edellinen neuvoni, jos et osaa tarkoittaa sitä mitä sanot. Sanahelinä on surun keskellä turhaa ja voi vain pahentaa oloa. Ole mieluummin hiljaa ja siedä hiljaisuutta. Älä halaa surevaa, jos et halua. Ja jos toivot, että sinua halataan, sano se ääneen.

Uskallatko sinä kohdata sekä oman surun että surevan? Kumpi on sinulle haastavampaa? Minä olen joutunut harjoittelemaan molempia. Minulta molempien kohtaaminen vaatii sitä, etten pelkää tunteiden näkymistä ja näyttämistä. Että siedän hiljaisuutta ja omaa epävarmuutta tilanteessa. Että jaksan luottaa siihen, että suru menee suremalla. Koska niin se on ennenkin tehnyt. Jossain vaiheessa haava ei ole enää auki. Se on arpeutunut. Tihkuu verta vain kohdatessaan varomattomia sanoja.

 

Tsemppiä loppuviikon koitoksiin!

 

-maennika

 Kuvat: Pixabay

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä