Perjantai

dscn1187.jpg

Yks maailman ihanimmista tunteista on se, kun on hirveä nälkä ja saa syödä lempiruokaansa, niin kuin eilen. Vasemmassa yläkulmassa oleva ruskea mössö saattaa näyttää hyvin epäilyttävältä, mutta on oikeasti ihan hyvää. Se on siis soijakastiketta, joka on meidän niitä perusruokia, jota tehdään kun ei oikeen jaksa keksiä mitään muutakaan syötävää. Se on halpaa, helppoa, ainekset löytyy aina kaapista ja sitä voi syödä niin pastan, perunan kuin riisinkin kanssa. Tai sitten herkutella ja heittää tacojen täytteeksi, niin kuin eilen teimme 🙂

Ajattelin eilen jaksavani käydä salilla ennen töihin menoa, mutta aamulla olinkin eri mieltä ja nukuin mieluummin sen puoli tuntia pidempään. Töissä puhuttiin salilla käymisestä, kun valittelin olevani aina treenin jäljiltä niin hirveän kipeä. Siis joo, kaksi viikkoa vasta tätä treenausta takana ja tiedostan olevani ihan aloittelija, mutta juteltuani ystäväni kanssa tulin siihen tulokseen, että ehkä olen ahnehtinut vähän liikaa niiden painojen kanssa. Päätin lisäksi vaihtaa kaksijakoisen treenin yksijakoiseen ja samalla vähentää muutaman liikkeen.

Tänään aamupäivällä teinkin ensimmäistä kertaa yksijakoisen treenin pienemmillä painoilla ja pidemmillä sarjoilla, ja se tuntui ihan hyvältä. Siis niin että lihaksissa tuntui, muttei raajat tärissy eikä tarvinnut irvistellen vetää joka sarjaa loppuun. Sitä on vain niin pyörällä päästään, kun netissä neuvoja jaellaan joka lähtöön ja yksi ammattilainen on tätä mieltä ja toinen tätä mieltä, puhumattakaan niistä itse treenaajista. Itse kun on kuitenkin vielä ihan aloittelija eikä omaa yhtään kokemusta tai varmuutta siitä mikä itselle toimii, sitä on ihan vietävissä tuolla keskustelupalstoja ja blogeja lukiessa.

Mutta mulle tää laitteesta riippuen 10-15 kilon painot ja 2-3 x 12-15 sarjat tuntuu ainakin tämän kerran perusteella toimivan paljon paremmin, kuin 10-25 kilon painot ja 3 x 8-12 toistot. Ja kai se niin on fiksumpaakin, kun kuitenkin sitä kestävyyttä ennen kaikkea haluan kasvattaa. Tai no ihan tärkeimpänä on kyllä tällä hetkellä se painon putoaminen, se että kunto kasvaa samalla, on vaan tosi iso plussa.

No mutta näin. Nyt ehkä hetken levähdän, kun poika on päiväunilla ja mies lähti lankonsa varpajaisia viettämään. Loppuun vielä yksi vahvoja tunteita herättänyt kuva eilisen töissä käydyn keskustelun (joka sisälsi mm. 90-luvun kuntosalivaatetukselle nauramista) inspiroimana<3

90s-fashions1.jpg

Onneksi mä olin vasta lapsi, enkä joutunut kärsimään esimerkiksi noista silmiä hiveleviä ”salihousuja”  käyttävistä miehistä saleilla 😉

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta

Auringonpaistetta

Yksi ihanimpia asioita tässä alkukeväässä hiljaa hiipivän lämmön lisäksi on ehdottomasti valo. Siis kuinka ihanalta voikaan tuntua herätä aamulla auringonpaisteeseen, kun viimeiset kolme kuukautta on herännyt masentavaan pimeyteen, tai vähintäänkin siihen harmauteen, joka päivänvaloksi talvisin kutsutaan. Harvemmin sitä on puoli kahdeksalta hirveän pirteänä ja energisenä herännyt viime kuukausina, mutta tänään suorastaan iloisesti nousin ylös ihailemaan tuota ihanaa valoilmiötä. Se valon määrä tuntu tulevan ihan jostain puun takaa, en mä muista aikaisemmin heränneeni tällaiseen auringon sarastukseen, vaikka usein ennen kahdeksaa heräänkin.

Joka tapauksessa, tuohon valoisuuteen herääminen sai mut jotenkin extra-reippaaksi ja iloiseksi ja lähdinkin intoa uhkuen salille heti lapsen päiväkotiin viemisen jälkeen. Eilen oli välipäivä salilta ja tänään tuntuikin, ettei olisi siellä ikuisuuksiin käynyt. Oikeastihan olen tässä kuntosalihommassa ihan täysin raakile, huomenna tulee kuluneeksi kaksi viikkoa ensimmäisestä käynnistä (tällä kyseisellä salilla siis, edellisen kerran ylipäätänsä salilla käynyt reilu vuosi sitten).

Olen ihan ihmeissäni, kuinka äkkiä olen tuohon hommaan jäänyt koukkuun. Tai kuinka hyvä olo siitä oikeasti tulee, kun käy siellä säännöllisesti. Tän kahden viikon aikana olen pitänyt 5 päivän viikkotahdin ja se tuntuu oikein passelilta määrältä. Toteutan kaksijakoista ohjelmaa (jonka olen itselleni löytänyt täältä: http://www.lily.fi/juttu/pt-corner-kuntosaliohjelma-aloittelijoille) ja jonka pyrin tekemään läpi kahdesti viikossa. Treenin päälle steppailen 15-20 minuuttia crosstrainerillä (joka on muuten ihan suosikkivekotin) ja viidentenä salipäivänä poljen pelkästään sillä. Suunnitelmissa olisi käydä myös jollain ohjatulla tunnilla, mutta toistaseks aikataulut ei oo matchannu. Erityisen kiinnostunut olisin joogasta tai tanssista. Ehkä saan vielä joku päivä aikataulut sovitettua ja osallistuttua sellaiseenkiin.

Salilta riensin (edelleen ihanassa auringonpaisteessa) kaupan kautta kotiin siivoilemaan ja pitämään vapaata iltapäivää, kun poika oli päiväkodissa ja avomies koululla. Niin kuin aina, ne vapaat muutama tuntia meni huristen ohi, enkä oikeastaan saanut aikaiseksi mitään järkevää. Paitsi imuroitua ja tehtyä kasvissosekeittoa, ja tietenkin luettua monta tärkeää keskustelua netissä. Lisäksi ylitin itseni viemällä viikkoja (no köh, kuukausia) kerääntyneet lasit ja metallit kierrätykseen. Siis olenhan mä ollut hirveen aikaansaava! 😉

dscn1172.jpg

(Tähän väliin tällainen upea, tuore hedelmäasetelma taustallaan Kierrätyskeskus-löytö-tarjotin ja Class Ohlsonin kympin retroradio, koska kyllähän jokaisessa uskottavassa blogipostauksessa täytyy joku kuva olla.)

Illalla rakas isäni tuli meille vahtimaan lapsosen unia, kun minä ja mies suunnistettiin Kallioon syömään kahden ystävän kanssa. Piti käyttää huomenna vanhaksi menevä groupon-diili erääseen ravintolaan,  mutta muutama muukin oli ajatellut tehdä saman. Jonossa oli hyvä joukko ihmisiä ennen meitä ja kassalla yksinäinen tarjoilija pahoittelemassa tilannetta (tosiaan keittiössä yksi ainoa ihminen ja asiakkaita useita kymmeniä). Saatiin suurten pahoittelujen kera lahjakortille jatkoaikaa maaliskuun loppuun ja juomatkin meille oltaisiin tarjottu, mutta päätettiin jatkaa matkaa ja toivotimme urhealle tarjoilijattarelle jaksamisia loppuiltaan.

Päädyttiin sitten pikkuiseen pizzeriaan ja kiva ruokailuhetki sielläkin järjestyi. Hyviä ystäviä on aina ihana tavata, etenkin kun ei niin hirvein usein ehdi näkemään.

Ja koko yllä oleva teksti vielä tiivistettynä: ihana päivä!

Hyvinvointi Mieli