Perjantai

dscn1187.jpg

Yks maailman ihanimmista tunteista on se, kun on hirveä nälkä ja saa syödä lempiruokaansa, niin kuin eilen. Vasemmassa yläkulmassa oleva ruskea mössö saattaa näyttää hyvin epäilyttävältä, mutta on oikeasti ihan hyvää. Se on siis soijakastiketta, joka on meidän niitä perusruokia, jota tehdään kun ei oikeen jaksa keksiä mitään muutakaan syötävää. Se on halpaa, helppoa, ainekset löytyy aina kaapista ja sitä voi syödä niin pastan, perunan kuin riisinkin kanssa. Tai sitten herkutella ja heittää tacojen täytteeksi, niin kuin eilen teimme 🙂

Ajattelin eilen jaksavani käydä salilla ennen töihin menoa, mutta aamulla olinkin eri mieltä ja nukuin mieluummin sen puoli tuntia pidempään. Töissä puhuttiin salilla käymisestä, kun valittelin olevani aina treenin jäljiltä niin hirveän kipeä. Siis joo, kaksi viikkoa vasta tätä treenausta takana ja tiedostan olevani ihan aloittelija, mutta juteltuani ystäväni kanssa tulin siihen tulokseen, että ehkä olen ahnehtinut vähän liikaa niiden painojen kanssa. Päätin lisäksi vaihtaa kaksijakoisen treenin yksijakoiseen ja samalla vähentää muutaman liikkeen.

Tänään aamupäivällä teinkin ensimmäistä kertaa yksijakoisen treenin pienemmillä painoilla ja pidemmillä sarjoilla, ja se tuntui ihan hyvältä. Siis niin että lihaksissa tuntui, muttei raajat tärissy eikä tarvinnut irvistellen vetää joka sarjaa loppuun. Sitä on vain niin pyörällä päästään, kun netissä neuvoja jaellaan joka lähtöön ja yksi ammattilainen on tätä mieltä ja toinen tätä mieltä, puhumattakaan niistä itse treenaajista. Itse kun on kuitenkin vielä ihan aloittelija eikä omaa yhtään kokemusta tai varmuutta siitä mikä itselle toimii, sitä on ihan vietävissä tuolla keskustelupalstoja ja blogeja lukiessa.

Mutta mulle tää laitteesta riippuen 10-15 kilon painot ja 2-3 x 12-15 sarjat tuntuu ainakin tämän kerran perusteella toimivan paljon paremmin, kuin 10-25 kilon painot ja 3 x 8-12 toistot. Ja kai se niin on fiksumpaakin, kun kuitenkin sitä kestävyyttä ennen kaikkea haluan kasvattaa. Tai no ihan tärkeimpänä on kyllä tällä hetkellä se painon putoaminen, se että kunto kasvaa samalla, on vaan tosi iso plussa.

No mutta näin. Nyt ehkä hetken levähdän, kun poika on päiväunilla ja mies lähti lankonsa varpajaisia viettämään. Loppuun vielä yksi vahvoja tunteita herättänyt kuva eilisen töissä käydyn keskustelun (joka sisälsi mm. 90-luvun kuntosalivaatetukselle nauramista) inspiroimana<3

90s-fashions1.jpg

Onneksi mä olin vasta lapsi, enkä joutunut kärsimään esimerkiksi noista silmiä hiveleviä ”salihousuja”  käyttävistä miehistä saleilla 😉

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *