Iloista liikuntaa
Olen aina harrastanut liikuntaa jonkin pakon vuoksi kuten laihduttamisen tai koska muutkin tekevät niin. Jokainen harrastus, jonka olen aloittanut on jäänyt melko pian kesken, koska motiivini liikkumiseen on ollut vääränlainen. Ryhmäliikuntatunnit eivät sopineet minulle alkuunkaan, koska en pystynyt harrastamaan liikuntaa kellon tarkkuudella juuri tiettynä päivänä viikosta. Aloitin kuitenkin joka syksy kuuliaisena jonkun ryhmäharrastuksen, koska ajattelin, että on ihan normaalia tehdä asioita otsa rypyssä. Kaikkihan niin tekevät eikä liikkumisen pidäkään olla hauskaa. Jouluun mennessä nämä harrastukset kuitenkin olivat aina tippuneet matkasta ja istua löhösin vain sohvan nurkassa katsomassa televisiota, kun nuo tunnit alkoivat.
Muutama vuosi sitten kuitenkin tajusin missä mättää. Tarvitsin sellaisia liikuntamuotoja, joita tykkäsin harrastaa ja joihin sain lähteä aina silloin, kun itse tahdoin. Aluksi kävin vain koiran kanssa lenkillä, mutta nautin siitä, että sain kävellä rauhassa raikkaassa ulkoilmassa ja sain myös iloa siitä, että tiesin koirani nauttivan näistä lenkeistä. Pikkuhiljaa aloin miettiä, mistä muista liikuntamuodoista saisin iloa ja olenkin aloittanut juoksemisen, uinnin, hiihdon ja joogan. Monipuolisuus tuo liikkumiseen myös omanlaista intoa, koska yhteen lajiin ei ehdi kyllästyä niin helposti. En ole ottanut liikkumisesta mitään paineita, joten motivaatio on syntynyt ihan kuin itsestään.
Harrastan myös hyötyliikuntaa ja tämä onkin ollut ehkä kaikista parhain pelastus itselleni. Olen aina inhonnut sitä, että pitäisi jumpata esimerkiksi 60min yhteen putkeen. Itselleni sopii paremmin, että teen erilaisia liikkeitä ripotellen koko päivän aikana aina kun on aikaa ja muistan. En tiedä onko tämä yhtä tehokasta kuin tuo yhteen soittoon tekeminen ja kannattaako näin edes tehdä, mutta se sopii itselleni parhaiten, joten niin aion myös jatkaa. Teen esimerkiksi varpaille nousuja ruoanlaiton yhteydessä, jännitän lantionpohjalihaksia kassajonossa, tarvon lumihangessa koiraa lenkittäessäni ja kyykkään ja teen käsilihaksia painoilla katsoessani televisiota illalla. Innostuin myös tässä taannoin mieheni ehdottamista puuhommista, koska ensinnäkin halusin auttaa häntä ja myös päästä hyötyliikkumaan 🙂 Olen myös yrittänyt ajatella siivousta hyötyliikuntana, mutta edelleenkin vihaan siivoamista. No ehkä me pääsemme tässä joku päivä vielä sopuun imurin ja luutun kanssa 😀
Aloitin eilen myös joogan pitkästä aikaa, koska se tuntui nyt hyvältä. Välillä on ollut aikoja, jolloin jooga ei ole kiinnostanut tippaakaan, mutta olen hyväksynyt asian ja antanut itseni ottaa vähän pesäeroa kyseiseen lajiin. Nyt kuitenkin löysin taas pientä kipinää hommaan ja aloitinkin ihan lyhyillä muutaman liikkeen sarjoilla. Tänään päätin kokeilla pääsenkö vielä käsilläseisontaan seinää vasten ja se onnistui. Jes! Näin pienistä asioista sitä onkin onnellinen, mutta juuri tällä tavalla aionkin rakentaa omaa liikkumisen iloa, jotta liikunnasta tulisi pysyvämpi osa omaa elämääni. Motivaationi lähtee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi siitä, että haluan voida hyvin ja saada nivelvaivani kuriin. Toki välillä sitä ajatus harhailee vatsamakkaroiden pienentämiseen ja reisien kiinteyttämiseen, mutta ne eivät ole enää liikkumiseni motiivi, koska olen alkanut jo hyväksyä kroppani sellaisena kuin se on. Vatsamakkarat ja reidet saavat kaventua siinä sivussa, jos niin haluavat, mutta päätavoitteena se ei kuitenkaan enää ole.
