Kiitos
Kun aloin noin kymmenen vuotta sitten oikeastaan pakon sanelemana kehittämään tietoisesti itseäni ja omia ajatuksiani, luin paljon kirjoja aiheesta ja ahmin tietoa netistä, koska tarve muutokseen oli suuri. Tunsin elämäni jollain tavalla ristiriitaiseksi, koska olin aina seurannut polkuja, joita muut kulkivat, mutta koin voivani huonosti sitä tehdessäni. En kuitenkaan vielä tiennyt mistä oli kyse, mutta tiedostin sen, että niin ei voi jatkua. Aloitin tutkimusmatkan itseeni, jotta löytäisin vihdoin minut kaiken sen moskan keskeltä, jossa tunsin eläväni.
Luin siis paljon ja monissa teoksissa kohtasin kehoituksen olla kiitollinen. Silloin mietin, että no olenhan minä kiitollinen esimerkiksi perheestäni, terveydestä ja katosta pääni päällä. Valitsin tuolloin kiitollisuuden aiheiksi ne, joista meidän oletetaan olevan kiitollisia. Luultavasti jokainen luettelee lähes samoja asioita, joista ovat kiitollisia. Eikä siinä mitään, todella tärkeitä kiitollisuuden aiheita. Minä vain luettelin ne automaattisesti sen kummemmin ajattelematta ja sen kummemmin tuntematta oikeasti kiitollisuutta. Äitini teki tässä taannoin juuri samoin, kun kysyin, mistä hän on kiitollinen. Puuskahtaen hän totesi ”No olenhan minä monestakin asiasta kiitollinen, kuten perheestä, terveydestä ja työstä”. Niinpä niin, mutta tunnetko sen kiitollisuuden sydämessäsi asti?
Luin joskus, että kannattaisi pitää kiitollisuuspäiväkirjaa joka ilta. Miettiä päivän aikana tapahtuneita asioita, joista on kiitollinen ja kirjata ne ylös. Kirjattavien asioiden ei tarvitse olla mitään suuria juttuja, vaan aivan pienetkin kiitollisuuden aiheet kannattaa kirjata ylös. Itse olen toteuttanut kiitollisuuspäiväkirjaa mielessäni joka ilta, koska muistan tehdä tämän aina vasta, kun makaan jo pimeässä peiton alla silmät kiinni ja yritän saada unenpäästä kiinni. Silloin en enää viitsi kaivaa kynää ja paperia esille. Mietin siis joka ilta ainakin kolme päivässä tapahtunutta asiaa, joista olen kiitollinen.Yleensä ne eivät ole kovin suuria juttuja, mutta olen ajatellut niin, että pienistä puroista kasvaa suuri joki eli tässä tapauksessa pienistä kiitollisuuden hetkistä kasvaa suuri onni. Esimerkkeinä omista kiitollisuuden aiheista voisin mainita rauhallisen oman aamukahvihetken, ihanan ulkoilman, koiran, jonka ansiosta lenkkeilen säännöllisesti joka päivä, yhteiset lounaat perheen/ystävien kanssa, lauantaisaunan yms. Toki kiitollisuutta herättävät asiat ovat välillä isompiakin, kuten yhteiset lomamatkat, työpaikan saanti, läheisen parantuminen sairaudesta tai vaikka se, ettei tänäänkään tullut maailmanloppua 😉 Tärkeintä on kuitenkin se, että keskittyy miettimään kunnolla asioita, joista on kiitollinen ja tuntee tuon kiitollisuuden myös sisällään aidosti.
Kiitollisuus on kuin magneetti. Se vetää puoleensa lisää kiitollisuuden aiheita ja ihminen alkaa pikkuhiljaa kokea itsensä onnellisemmaksi. Kiitollisuus vähentää negatiivista suhtautumista asioihin ja tekee elämästä paljon leppoisampaa. Moni kiinnittää liian paljon huomiota siihen, mitä omasta elämästä puuttuu tai mikä on huonosti ja unohtaa helposti ne asiat, joista voisi elämässään olla kiitollinen. Ehkä niihin asioihin tottuu liikaa ja ajattelee niiden olevan itsestäänselviä tai ei vain kiinnitä tarpeeksi huomiota asioihin, joista voisi olla kiitollinen. Kiitollisuuspäiväkirja auttaa juuri tässä asiassa ja havahduttaa ihmisen huomaamaan ne asiat, joista kannattaisi olla kiitollinen.
Tänään minä olen kiitollinen siitä, että minulla oli mukava päivä töissä. Olen myös kiitollinen siitä, että olen saanut aikoinaan opiskella englantia, joten oli helpompi kommunikoida tänään erään englantilaisen opiskelijan kanssa. Monet vanhemmat ihmiset eivät osaa englantia ja esimerkiksi äitini on sitä todella usein harmitellut, kun koulussa heille ei opetettu kieliä. Kolmanneksi olen kiitolllinen päiväunista, jotka aion ottaa seuraavaksi tietenkin ihana koirani kainalossa :D Aina löytyy kiitollisuuden aiheita, kun vain yrittää miettiä.
<3