Munalatte ja menoks

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihana herätä auringon moikatessa heti ikkunan takaa. Yleensä kömmin heti kahvikuppi kädessä tietokoneelle katsomaan jotain sarjaa, koska aamulla en vain yksinkertaisesti muuhun kykene. Tänään tuo kone oli kuitenkin varattu, joten istahdin kahvikuppi kädessä keittiön pöydän ääreen. Puhelin oli heti pakko ottaa esille ja alkaa sitä näplätä. Jossain vaiheessa kuitenkin pysähdyin miettimään, että enkö osaa vain nauttia rauhassa tästä kahvista ja katsella vaikka ikkunasta ulos. Onhan siellä noin mahtava ilmakin. Tein työtä käskettyä ja laitoin puhelimen pöydälle. Vaikeaa se oli ja olo oli rauhaton. Pihalla ei tapahtunut mitään eikä ketään näkynyt missään. Tylsää.

 

Kahvi maistui kuitenkin erityisen hyvälle ja päätinkin valmistaa toisen kupin hieman eritavalla. Siskoni on suositellut minulle munalattea aamukahvina, koska hän on kokenut saavansa siitä enemmän buustia päivään kuin normikahvista. Myös nälkä pysyy kuulemma loitolla pidempään. Olen muutaman kerran kokeillutkin tuota kyseistä munalattea, mutta aika usein unohdan tehdä sen, kun juuri joku netflix-sarja tai muu sellainen vie ajatukset muualle. Vasta kahvin loppuessa pannusta muistan usein, että hitsi tänäänkin unohdin tuon munalaten. No tänään kuitenkin muistin ja ajattelin, että siitä saisi hyvin energiaa hiihtoladulle, jonne olimme lähdössä seuraavaksi. 

 

 

 

 

Munalatte on todella helppo valmistaa. Voin laittaa tähän ohjeen siitä, jos joku haluaa joskus kokeilla.

 

Munalatte (1 kupillinen)

2½ dl  valmiiksi keitettyä tummaa luomukahvia

1 rkl  suolatonta luomuvoita

1 rkl  MCT-öljyä tai kookosöljyä

1  raaka luomu kananmuna

(Päälle esimerkiksi ceyloninkanelia, jos haluaa)

 

Kaikki ainekset astiaan ja sauvasekoittimella sekaisin. Itse kokeilin ensin tehosekoittimella, mutta tiivisteet pettivät luultavasti liian kuuman kahvin takia ja kahvi tursusi ympäriinsä. Sen jälkeen olenkin tehnyt tuon sekoittamisen sauvasekoittimella.

 

 

 

 

 

Iltapäivällä lähdimme tosiaan hiihtämään, kun täällä meilläpäin on vielä luntakin aika paljon. Oli mahtavaa päästä taas metsään. Metsästä on kyllä tullut itselleni todella rakas paikka, jossa mieli saa rauhoittua ja ajatukset ovat läsnä juuri siinä hetkessä. Hiihdeltiin rauhassa ja nautiskeltiin auringonpaisteesta. Pysähdyin välillä ja hengittelin puhdasta ilmaa sisään ja ulos. Kuusen ja männyn tuoksut tuntuivat voimakkailta nenässä ja naavaa roikkui lähes jokaisessa puussa. Siitä tiesin, että ilma oli puhdasta, koska naava ei siedä ilmansaasteita. Katselin luontoa ympärilläni ja tunsin voimaantuvani. Olo oli mahtavan rento, mutta samalla energinen. 

 

Ihan tässä taannoin Yle uutisoi taas metsän vaikutuksesta hyvinvointiimme. Tutkimusten mukaan metsä vähentää stressiä, laskee verenpainetta ja auttaa lihasjännitykseen. Metsässä ei tarvitse olla kuin 15minuuttia ja silläkin ajalla on jo positiivisia vaikutuksia ihmiskehoon ja -mieleen. Tämän kyllä huomaa vastaantulevissa ihmisissäkin. Vai oletteko nähneet metsässä samoilemassa tai hiihtämässä kovin kireitä naamoja? No toisaalta, kyllähän siitäkin saa yhden suorituksen muiden joukossa, jos niin haluaa, mutta itse lähden aina metsään lenkille, hiihtämään tai pyöräilemään sillä mielellä, että tärkeintä on se hyvä olo ja nautiskelu. Ei niinkään se urheilusuoritus.