Ei raskautta

Edes kahta viikkoa ei kerinnyt mennä kun tiesin, että kuukautiset alkavat ihan näinä päivinä. Teimme aamulla raskaustestin ja negatiivista näytti ja siitä seuraavana päivänä selvisi, ettei inseminaatio onnistunut. Sieltä ne kirotut kuukautiset taas saapuivat.

Kuukautiset yksistään aiheuttavat minulle itkuherkkyyden, herkän ja matalan mielen, niin sitten kun siihen lisätään vielä epäonnistumisen tunne on mielenkaaos taattu. Ai kun sitä sättii itseään ja miettii miten se oma vartalo ei vieläkään suostunut ottamaan raskautta vastaan. Mikä siinä on vikana kun raskautta ei näy tai kuulu.

Heti kun vuoto alkoi soitin klinikalle ja kerroin inseminaation epäonnistumisesta. Kätilön kanssa olimme jo puhuneet, että jos tämä inseminaatiokerta ei onnistu, niin aloitamme hormonihoidon.

Minulle aloitettiin siis letrotsoli hormonihoito. Lääke on nimeltään Letrozol ja sitä oikeasti käytetään rintasyövän hoidossa. Lääkehoito on yleensä viiden vuorokauden pituinen ja sillä tuetaan ovulaatiota. Apteeksita haettava lääke on 30tbl pakkauksessa eli siitä syö sitten useamman hormonihoidon. Letrozolilla estetään testosteronin muuntuminen estrogeeniksi ja kun testosteroni ei muutu estrogeeniksi, niin aivolisäke alkaa tuottamaan FSH-hormonia mikä kypsyttää follikkelia. Letrotsolihoidolla saattaa kypsyä useampi follikkeli. Jos hoidolla kypsyy follikkeleita kolme tai enemmän, niin inseminaatiota ei tehdä. Jos kaksi follikkelia on kypsynyt, niin inseminaatio voidaan tehdä, mutta silloin riski kaksosraskauteen on tietenkin suurempi.

Lääkäri siis kirjoitti minulle reseptin ja kierron 2.päivänä aloitin viiden vuorokauden mittaisen hormonihoidon. Apteekissa varoiteltiin, että lääke voi aiheuttaa kuumia aaltoja tai kovia päänsärkyjä. Innolla odotin yöhikoilua ja migreenikohtauksia, joita ei sitten onneksi koskaan tullutkaan!

Nyt seuraava askel on ultraaminen hyvissä ajoin ennen ovulaatiota. Aikaisella ultralla katsotaan montako follikkelia siellä näkyy ja se määrittelee jatkon.

perhe raskaus-ja-synnytys vanhemmuus tasa-arvo

Ja taas mennään

Kuukausi mennyt ja keho sekä mieli saanut levätä. Nyt olisi siis taas aika jatkaa vauvan teko puuhia.

Kierron alettua soitin klinikalle ja kerroin mille päiville ovulaatio luultavasti sattuisi. Sovittiin, että soitan heti kun tikku näyttää plussaa.

13 päivän päästä ovulaatio tikkuun tuli se toinenkin viiva. Vihdoin siis päästään taas tositoimiin. Klinikalle sain ajan samalle päivälle, koska minulla yleensä ovulaatio tapahtuu sinä päivänä kun tikku näyttää plussaa. Ei siis kannata odottaa seuraavalle päivälle, koska silloin ei välttämättä enää näy onko follikkeli kasvanut hyvin kun ovulaatio onkin jo tapahtunut.

Ultralla katsottiin että oikealla näkyi nätti, pyöreä, kooltaan 21mm oleva follikkeli. Limakalvot oli hyvän paksuiset ja nestettä näytti hieman olevan, joten ovulaatio tapahtuisi pian. Joten aivan täydellinen asetelma. Sitten vaan inseminaatio ja odottelemaan jos tällä kertaa tärppäisi.

Kahden viikon päästä siis tiedetään onnistuiko vai ei. Sormet ristissä täällä toivotaan, että tämä olisi nyt se onnistunut kerta!

 

perhe tasa-arvo vanhemmuus raskaus-ja-synnytys