Inseminaatiosta on nyt reilu viikko.

Inseminaation jälkeen olen ollut todella raskas puoliso. Olen kärttyinen, väsynyt ja erittäin herkkä.

Ensimmäisinä päivinä mikään ei ollut hyvin ja kaikki itketti. Olin niin väsynyt ja olisin voinut vaan maata kaikki päivät. Tuntui, että lihakset olivat pahiten väsähtäneet. Pyöräily työpaikalle oli iso urakka ja ihan kuin ei olisi urheillut moneen vuoteen. Työpaikalla olevat asiat tuntuivat itkettävän, vaikken normaalisti ota asiakkaiden tunnemyrskyjä omille harteille. Televisio-ohjelmat sai tunteet pintaan ja teki mieli itkeä disney leffaa katsoessa.

Olen herkkä persoona, joten sitähän ei tiedä johtuuko tämä normaalin arjen ylikuormituksesta vai hormoneista.

Neljäntenä päivänä tuli huono olo. Ajatus syömisestä etoi ja mikään ei oikein maistunut. Johtuuko tämäkin väsymyksestä vai olisiko kyse hormoneista? Samoihin aikoihin myös tuli nipistävää vatsakipua. Onko se hyvä juttu vai ei?

Pahoinvointi ja etovaa oloa on ollut joka päivä. Makuuasento on kaikista paras ja silloin etova olo on jotenkin kontrollissa. Nyt olen jatkuvasti napostelemassa jotain ruokaa, ettei pahoinvointi pääse yllättämään ja pystyn olemaan töissä. Proteiinipatukka työvaatteiden taskussa on tämänhetkinen pelastukseni.

Vaikeinta tässä kaikessa on se, että kun ei näe tulevaisuuteen. Voi kun tietäsi heti seuraavana päivänä inseminaatiosta, että onnistuuko vai ei. Voiko innostua tuntemuksista, jos ne eivät enteilekään hyvää? Entä jos on tunne, että nyt siellä kohdussa ehkä oikeasti tapahtuu jotain hyvää? Entä jos se onkin ihan väärä tunne?

Olen huomannut välillä ajattelevani, että minua pelottaa, jos inseminaatio ei taaskaan tuotakaan tulosta. Puolisoni on onneksi positiivisin mielin ja uskoo parhaaseen. Onneksi on sellainen puoliso jolle näistäkin tunteista voi puhua ääneen, koska koen, että pelon ääneen sanominen helpottaa oloa.

Nyt sitten vaan odottelemaan, että voi tehdä raskaustestin. Koen, että pahoinvoinnin ja kaiken jaksaa paremmin, jos ajattelee syyn olevan uuden alku kohdussa.