Ensimmäiset päivät uudessa kotikolossa
Noni, täällä ollaan. Matka meni smoothisti, kuin myös tavaroiden roudaaminen paikasta toiseen. Matkustuspäivän kohokohta oli vanhan venäläisen miehen tarjoama kahvi Riikan lentokentällä. Setä osoitti donitsia ja totesi ”Homer Simpson, nam nam”. Se olikin hieno hetki se, koska muuta yhteistä kieltä meillä ei sitten ollutkaan. Kuitenkin meistä tuli siinä kahvijonossa niin hyvät toverit että hän päätti tarjota kahvit ja toivottaa hyvää matkaa. Tai niin luulen.
Mun kämppä sijaitsee melko lähellä keskustaa. Kämpällä tarkoitan siis tyhjää luukkua opiskelija-asuntolan neloskerroksessa. Naapureina on melko sekalainen sakki: muutama serbialainen, iranilaisia, albaaneja ja jopa yksi paikallinen. Tässä talossa ei välttämättä saksaa tule opittua, mutta asuntona oikein siisti ja rauhallinen, yhteistä keittiötä lukuunottamatta. Siellä nimittäin kokkailee kahdeksan ihmistä ja joskus parikymmentä muutakin. Jääkaappi on sen näköinen, että sieltä saattaa kohta joku otus herätä talviuniltaan ja kömpiä ulos. Tulisipa ainakin tilaa minun ruuille.
Ensimmäinen yö meni pussilakanan sisällä villapaita päällä nukkuessa, tyynynä oli farkut ja villasukat. Seuraavan päivän ainoa tavoite olikin mennä ostamaan ihkaoikea peitto ja muuta asuntoon tarvittavia turhuuksia, ne villasukat kutittaa nimittäin korvan takaa öisin. Pitkän etsinnän jälkeen kaikki tarvittava on saatu kasaan, mutta se on kyllä mainittava että yllättävän kauan sai opiskelijabudjetille sopivia astioita, petivaatteita ja muuta tarvittavaa etsiä. Ne löytyikin sitten Ikeasta, tsadaa. Tässä muutaman päivän aikana on ehtinyt käydä eksymässä keskustassa, orientoitumassa yliopistolla, lenkkeillä Tonavan varrella, vaellella metsikössä ja saada muutaman uuden tuttavuudenkin! Opiskelua ei vielä ole, eikä tule. Sen aika on vasta parin viikon päästä, joten nyt on aikaa tutustua ympäristöön ja jos lompakko antaa myöten, reissata vähän.
Yliopisto oli melkoinen Tylypahka. Siinä kyllä Lapin yliopiston uudistettu taidesiipikin kalpenee, vaikka siellä vieraillessa se meno joskus aika taianomaista onkin. Rakennukset muutenkin (kuten kuvitella saattaa) tekee aika suuren vaikutuksen Rollon arkkitehtuuriin väkisinkin tottuneelle silmälle. Niin ja olen nähnyt jo neljä whipettiä juoksemassa Tonavan vartta! Aika täydellistä siis koska nehän on ihaninta maan päällä. Kuvia lisäilen lähiaikoina kunhan järkkäri muistaa lähteä mukaan kämpän ulkopuolelle seikkailemaan. All in all, Wien on aika mahtava.