Hui, edellisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää jo ihan liian kauan. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon, niinkuin yleensäkin kun kaikki on uutta ja jännää. Jokaisena päivänä huomaa oppineensa jotain uutta, ehkä nopeamman reitin U-Bahnilla tai uuden ihanan itävaltalaisia herkkuja myyvän kahvilan. Suurena luonnon ystävänä en ole ehkä koskaan tajunnut suurkaupunkien viehätystä, yleensä kaupunkilomilla kokee suurta ärsytystä ihmisten paljoudesta ja haluaisi koristeellisten kirkkojen sijaan nähdä vuoria ja vettä. Mutta nyt on pakko sanoa, että kyllä näissä pääkaupungeissakin oma viehätyksensä on! Ei syrjäisessä suomalaisessa pikkukaupungissa asuessa voi päättää tuosta vain lähteä festareille, vetää farkkuja jalkaan ja suunnata metrolle. Tai ottaa about kymmenen euron hintaista matkaa toiseen Euroopan pääkaupunkiin. Tekemistä riittää ja onhan se kiva että niiden ihanien rutiinien tilalle (krhm, ihana Coffee House joka toinen päivä!) voi hetkeksi saada jotain ihan uutta.

Kaiken sen alun sähläämisen ja opintoahdistuksen jälkeen kursseille on vihdoin päästy ja aika mielenkiintoista tarjontaa on luvassa. Uusi ehdoton lemppari on YK ja ihmisoikeudet-kurssi, jossa on tullut jo aika mielenkiintoista keskustelua. Oijoi, oispa mukavaa päästä jo seuraavalle luennolle. Luennot ja seminaarit painottuvat aikalailla alkuviikkoon, joten pidennetty viikonloppu joka viikko on aika bueno. Tarkoituksena olisi pian tehdä pieniä vaellusreissuja vuorille! 

Tähän mennessä olen ehtinyt Prahaan tsekkailemaan paikallista Erasmus-elämää, Prahan Erasmus-elämä on ehtinyt tulla tänne. Muutoin aika on mennyt kaikenmaailman kissanristiäisistä ja paikkojen tutkimisessa. Wienistä on nähty erittäin luotettavan matemaattisen kaavani mukaan noin 20 prosenttia, joten vielä en voi sanoa olevani kovin expertti asiassa. Mutta tämä kaupunki on rakkautta aina niistä sympaattisista pikkukahviloista mahtipontisiin linnoihin ja yliopiston koristeellisiin rakennuksiin.