Ladataan...
O D O T U S

Olemme tällä viikolla tytön kanssa reissussa Pohjois-Karjalassa, Kolin maisemissa. Lähdin viikoksi tänne tytön mummon ja papan kanssa. Koli on minulle sama asia kuin joillekin Lappi: täällä ollaan käyty pienestä asti lähes vuosittain, joko syksyllä tai talvella. Olemme viettäneet samassa vuokramökissä lukemattomia viikkoja lasketellen, hiihtäen ja retkeillen. 

Mikä parasta, täällä on vielä kunnon talvi! Keski-Suomessa lähes kaikki lumet olivat lähtiessämme jo sulaneet ja tiet paljaita, mutta täällä on lunta vielä reilusti ja kunnon talvi. Harmillisesti sekä minulla että tytöllä on nuha, mutta onneksi tuo ei niin paljon ainakaan tytön menoa haittaa. Mukavaa vaihtelua kotielämälle ja normaalille arjelle käydä välillä muissa maisemissa. 

Pääsimme tytön kanssa ensimmäistä kertaa pulkkamäkeenkin tänä talvena. Toistaiseksi äiti taisi olla enemmän innoissaan kuin vauva. Hauska seurata tytön kehitystä. Vauvasta kuoriutuu koko ajan enemmän touhukas taapero ja hänen kanssaan pääsee enemmän tekemään yhdessä kaikkea hauskaa. Parin vuoden päästä voisi kokeilla jo hiihtämistäkin. 

 

Ladataan...
O D O T U S

Vauvahankintoja viime keväänä tehdessäni, oli tottakai pakko ostaa tytölle pari erilaista tuttia valmiiksi. Luulin sitä välttämättömyydeksi, koska kyllähän kaikki vauvat tuttia syövät. Pienet vauvat ovat sitä paitsi jotenkin aivan äärettömän söpön näköisiä tutti suussa! 

Tyttömme ei ole oikein missään vaiheessa huolinut tuttia suuhun. Sairaalassa kannustettiin imettämiseen ja imuotteen harjoitteluun ennen kuin annetaan vauvoille tuttia ollenkaan. Kun maito kolmantena päivänä nousi, tyttö ahmi sitä yli äyräiden ja pulautteli todella paljon. Vanhempi kätilö antoi tytölle tutin jo sairaalassa ja kertoi sen yleensä kelpaavan hyvin vauvoille, keillä on suuri imemisen tarve. Muistaakseni parina ensimmäisenä viikkona tyttö kelpuutti tutin suuhun, mutta hyvin nopeasti vaan pullautti sen suusta ulos.

Vauvalle, joka ei ole koskaan kelpuuttanut tuttia, meiltä löytyy niitä hämmentävän monta. Osa on saatuja, mutta useamman myös ostin alkuvaiheessa. Ehkä anatomisesti muotoiltu olisi parempi? Kenties silikoninen on kivempi kuin luonnonkuminen? Uusi tutti testiin vauvan suuhun ja sormet ristiin! Muutama hassu lupsutus ja tutti lentää suusta. Selvä, ei siis tuttia tälle tytölle. 

Välillä olen todella kaivannut tutin tuomaa lohtua. Kerran täydessä bussissa tyttö sai hepulin ja olisi halunnut rintaa. En kuitenkaan muutaman minuutin matkan aikana edes aloittanut imettämistä, koska tuossa vaiheessa syömisessä kesti aina vähintään puoli tuntia. Jos vain tutilla olisi saanut tytön hetkeksi unohtamaan nälkänsä, mutta ei millään. Joskus päiväunille mennessä tutti olisi saattanut tyynnyttää väsyneen vauvan nopeammin. Välillä sitä olisi kaivannut ihan vain hiljentämiseen hetkellisesti heh. 

Jos annan tytölle tutin nyt, hän vain leikkii tuttinauhalla ja pureskelee tuttia. Hän ei siis tosiaan jaksa imeskellä sitä ollenkaan suussaan. Toisaalta nyt tuntuu, että ehkä pääsen jopa helpommalla, kun tuttiin ei ole totuttu? Ei tarvitse aina etsiä tuttia tai olla varmistamassa reissussa, että tutti jostain löytyy. Unille osataan mennä ilman tuttia. Ja tietysti ei tarvitse tutista vieroittaa, kun ei sitä koskaan ole opittu imemäänkään. 

 

Ladataan...
O D O T U S

Latasin alkuvuodesta Momzien puhelimeeni. Momzie on siis sovellus, johon kirjaudutaan Facebook-tunnuksilla ja jolla pystyy etsimään äitikavereita lähialueelta. Momzie toimii samalla toimintaperiaatteella kuin Tinder: kiinnostavan profiilin kohdalla voi joko pyyhkäistä oikealle, jos haluaa tutustua lisää tai vasemmalle, jos ei koe profiilia sopivaksi. Jos pyyhkäiset oikealle ja toinen äiti tekee samoin, teille syntyy chatti-ikkuna, missä voi aloittaa keskustelun.

Momzie tuntui aluksi melko kylmältä sovellukselta, koska periaatteessa täysin pinnallisten asioiden perusteella valitaan, haluaako toiseen tutustua vai ei. En ole kuitenkaan karsinut profiilin kuvien perusteella ketään pois, vaan tärkeimpiä kriteereitä minulle ovat olleet välimatka sekä äidin ja vauvan ikä. Olen pyrkinyt etsimään suunnilleen samanikäisiä vauvoja kuin tyttömme on, äidin iällä ei ole ollut niin suurta merkitystä. Jos välimatkaa taas on ollut yli 15 kilometriä, olen yleensä karsinut sen perusteella pois. Käytännössä arjessa on helpompaa, jos kaverit löytyvät suhteellisen lyhyen etäisyyden tai bussiyhteyden päästä. Silloin on myös helpompaa sopia treffejä pikaisellakin varoajalla, jos toinen asuu esim. kävelymatkan päässä. 

 

Minulle on tullut useampi "mätsi" Momziessa, joista neljän äidin kanssa olen aloittanut viestittelyn. Olen laittanut kaikille ensin itse viestiä, ihan peruskuulumisista lähtenyt rakentamaan tuttavuutta. Jostain syystä normaalielämässä jännittäisi aloittaa ihan tuntemattoman kanssa small talkia syvällisempää keskustelua, mutta tuossa tilantessa se on ollut helpompaa, kun tietää, että toinenkin puoli on kiinnostunut tutustumaan lisää. Kolmea äitiä ja vauvaa olen nähnyt, paria heistä useamman kerran. Onhan tilanne aluksi hieman keinotekoinen, kun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa tavataan ja ainut yhdistävä tekijä on samanikäiset lapset. Aivan kuin sokkotreffit! Nopeasti sitä kuitenkin huomaa, kohtaako kemiat myös ruudun ulkopuolella. 

Ymmärrän, että kaikille sovellus ei välttämättä sovi, etenkin jos pitää vähän hitaammin kehittyvistä kaverisuhteista tai ei ole muuten innokas tutustumaan ensin netin kautta. Kaikkien minulle tulleiden "mätsien" kanssa en ole ryhtynyt juttelemaan, mutta olen todella iloinen, että muutama äiti vauvoineen on tullut jo hyvinkin tutuksi sovelluksen ansiosta. Täytyy kiittää nykyaikaa, että tällainen äitien Tinder on olemassa. 

Pages