Äidinrakkaus ei syttynyt heti
Sydämeni pakahtui! Se oli suurin onnentunne koskaan. Tunteet vyöryivät yli. Olin sanaton liikutuksesta. Muun muassa noilla edellämainituilla lauseilla olen kuullut ihmisten kuvailevan sitä hetkeä, kun lapsi syntyy. Minulle sellaista tunnetta ei heti tullut.
Vauva syntyi vajaan vuorokauden kestäneen synnytyksen jälkeen aurinkoisena kesäkuun päivänä. Muistan, kuinka vauva tupsahti maailmaan ja näin vain limaisen ja verisen nyytin (kuulostaa kauhealta!) Tuossako on minun lapseni? Ei tullut kyyneliä eikä suurta liikutusta, lähinnä olin vain lopenuupunut ja helpottunut, että synnytys oli ohi. Katselin vauvaani, kun se yritti imeä rintaani enkä osaa oikein kuvailla, mitä tunsin. Mies oli enemmän liikuttunut kuin minä, ja vähän mietin omaa suhtautumistani. Olin ollut aivan varma, että itken silmät päästäni ja sydän vyöryy rinnastani, kun näen vauvan ensimmäisen kerran. Rakastin vauvaani, mutta en rakastunut häneen heti.
Pari ensimmäistä päivää sairaalassa tyttö oli todella itkuinen. Huonetoverini vauva oli rauhallinen, eikä edes juuri itkeskellyt. Olin hormoneista sekaisin, ja muistan ajatelleeni, että ei meidän vauvasta voi tulla näin itkuista, kun hänen vanhempansa ovat niin rauhallisia. Tytön itkuisuuden ilmeisesti aiheutti synnytyksessä käytetystä imukupista jäänyt mustelma päähän. Parin päivän jälkeen hän alkoi olla jo enemmän oma itsensä. Kun pääsimme sairaalasta kotiin, olin jo raivokkaan kiintynyt vauvaan. Ihan sama, vaikka hän olisikin itkenyt koko ajan!
Ehkä noin parin viikon jälkeen alkoi tuntua, että tyttö on osa meidän perhettä. Ei vain irrallinen palikka, joka on lisätty meidän kahden aikuisen elämään. Rakastuin lapseeni yhä enemmän päivä päivältä ja tällä hetkellä tuntuu hullulta edes ajatella, miten en voinut heti näin tuntea. En osaa enää kuvitella elämää ilman tyttöämme. Onneksi neuvolassa oli puhuttu, että kiintymyksen tunteet eivät välttämättä heti tule niin vahvoina. Muuten olisin saattanut säikähtää omia ajatuksiani aluksi, koska kaikkihan nyt heti rakastavat lapsiaan yli kaiken.
Liikutuksen kyyneliä on kyllä itketty myöhemmin, ja nyt voin sanoa, että sydämeni pakahtuu kaikesta siitä onnesta, mikä meille on suotu.