Aina ei jaksa

Tyttömme on melko rauhallinen tapaus, joka itkee oikeastaan vain nälkää tai väsymystään. Voisi siis hyvinkin kuvailla häntä helpoksi vauvaksi. Välillä tuntuu, ettei minulla ole oikeutta valittaa väsymystä, koska tyttö nukkuu hyvin päiväunia ja yöuniakin useimmiten, syö ja kasvaa hyvin, hänellä ei ole mitään erityisiä haasteita (allergioita, koliikkia) jne. Välillä kuitenkin haluan valittaa, joten täältä pesee:

… Tyttö nukahtaa päiväunille vaunuihin parvekkeelle. Laitan itkuhälyttimen päälle, ja menen itsekin sohvalle pitkälleni, jotta saisin hieman levättyä. Juuri kun olen torkahtamassa autuaasti päiväunille, hälyttimestä kantautuu tytön parkaisu. Huoh. Aina ei tosiaan nukuta pitkiä päiväunia täälläkään.

… Vauva nukahtaa yöunille klo 19.30. Herää ensimmäisen kerran syömään klo 23.30, sitten klo 01.30, sitten klo 04.30. Puoli viiden syötön jälkeen uni ei enää tulekaan tytöllä silmään, vaan hän hihkuu ja vääntyilee vieressäni pimeässä makuuhuoneessa. Yritän lepäillä vieressä, koska tuohon aikaan ei vaan vielä voida nousta ylös. Klo 5.30 syö vähän lisää ja onneksi nukahtaa uudelleen vielä hetkeksi. Huh, onneksi kaikki yöt eivät ole tuollaisia!

… Olen juuri vaihtanut tytölle puhtaan vaipan ja päivävaatteet päälle. Olemme lähdössä bussilla kaupungille, ja alkaa tulla jo vähän kiire, jotta ehdin oikeaan bussiin. Syötän tyttöä ja samalla hän autuaan näköisenä vääntää vaipan täyteen ja yli sitä itseään. Kaikki vaatteet niskaa myöten likaisena, joten ei muuta kuin uudelleen peppupesulle ja vaatteet esipesuun. Äitiyden riemuhetkiä!

… Olisi ihanaa lähteä jonkun kaverin kanssa illalla vaikkapa viinilasilliselle kaupungille sen jälkeen kuin tyttö on mennyt nukkumaan, mutta lähtemisen tuska on aivan ylitsepääsemätön. Päivällä jaksaa vielä hyvin lähteä, mutta sen jälkeen kun tyttö on nukkumassa, on vaan niin paljon helpompi kaatua sohvalle ja nauttia illan rauhallisista hetkestä kotona. Joku ilta vielä…

… Minulla on kaappi täynnä ihania mekkoja, joista yhtäkään en voi käyttää, koska ne eivät ole imetykseen sopivia. Pinnallista kyllä, mutta kaipaan niiiiiin paljon omia vaatteitani! Ensin puoli vuotta olen pitänyt äitiysvaatteita ja nyt vain sellaisia, joilla pystyy imettämään, niin oma vaatekaappi näyttää jo erittäin kutsuvalta, kunhan joskus pääsen niitä taas käyttämään.