Kaamosväsynyt äiti täällä hei!
Syksy, tuo inhokkivuodenaikani. Jotkut hehkuttavat syksyä lempivuodenajakseen, mutta minulle se on aina ollut epämieluisin aika vuodesta. Pidän alkusyksyn kirpeistä aurinkoisista päivistä, kun puissa on vielä lehdet ja illat alkavat pikkuhiljaa pimentyä ja voi hyvällä omallatunnolla kääriytyä sohvalle viltin alle. Alkusyksyssä on uuden alun tuntua, ja se saa yleensä minut innostumaan uusista jutuista. Syksy tuo kuitenkin lähes joka vuosi tullessaan oireen, josta en nauti: kaamosväsymyksen. Alkysyksystä vielä yleensä riittää virtaa, mutta päivien lyhentyessä myös energiat laskevat. Blogiinkaan ei ole tullut kirjoiteltua, kun kirjoittaminenkin on tuntunut välillä liian työläältä. Sumuverho peittää ajatukset ja tuntuu, että oma mieliala on normaalia matalemmalla.
Kaamosväsymys lisää unentarvetta, mikä tällä hetkellä on omiaan lisäämään oireita, koska tyttömme määrittelee yöuneni ja niiden pituuden. Pääsääntöisesti meillä nukutaan edelleen hyvin, mutta öissä on jonkin verran vaihtelua. Välillä nukutaan kahdeksan tuntia putkeen, mutta joinain öinä saatetaan herätä kolme tai neljäkin kertaa. Tyttö on ollut myös pari viime viikkoa normaalia kärttyisempi, minkä veikkaan johtuvan kutiavista ikenistä. Yöunet ovat kuitenkin kokonaisuudessaan pidentyneet niin, että tyttö menee nukkumaan puoli kahdeksan tai viimeistään kahdeksan aikaan illalla ja aamulla herätään puoli kahdeksalta. Iltoihin on jäänyt omaa aikaa, kun tyttö käy niin aikaisin unille.
Mieli ja jaksaminen aina paranee kun saa vain aikaiseksi lähdettyä ulos, harrastuksiin tai kavereita tapaamaan. Lähtemisen tuska tuntuu joinain päivinä vain ylitsepääsemättömältä. Etenkin iltapäivät ovat usein vaikeita: päivä alkaa jo painaa, mutta ei pysty vaan heittäytymään sohvalle, koska mies ei ole vielä kotona ja tyttö on hereillä. Toisaalta onni, että tyttö pitää mielen virkeänä eikä anna liikaa jalansijaa tälle äidille kokonaan käpertyä sohvalle. Onneksi tämä on ohimenevä vaihe, joka yleensä viimeistään joulukuussa helpottaa. Joulukuun alussa ajatukset kääntyvät jo jouluun ja tammikuussa ollaan jo voiton puolella. Varsinkin jos talvi sattuu olemaan runsasluminen, niin sekin piristää mieltä! Pahinta on kylmyyden, loskan ja pimeyden yhdistelmä.
Vinkkejä kaamosväsymyksen selättämiseen? Kirkasvalolamppu on jo kaivettu kaapista, ja sen valossa pyrin syömään aamupalan. Siitä tuntuu olevan apua, ainakin lumevaikutuksen muodossa. Parina viikkona olen käynyt nyt tanssimassa, mikä sekin on omiaan lisäämään virtaa.
Toivottavasti lumi sataisi tänä vuonna aikaisin.