Oodi kantorepulle
Ennen tytön syntymää ostin kirpputorilta Emma-merkkisen rintarepun käytettynä. Tuolloin en osannut vielä yhtään arvioida, kuinka paljon kantorepulle olisi käyttöä vauvan synnyttyä ja kannattaako siihen satsata vai ei. Hyvin nopeasti tytön syntymän jälkeen totesin, että kantoreppu voisi toimia meillä hyvin, koska tytöllä oli alkuun jonkin verran mahakipuja ja hän viihtyi paremmin pystyasennossa kuin makuultaan. Kantoliinoihin minulla ei ollut energiaa paneutua, joten koin yksinkertaisemmaksi ratkaisuksi kantorepun. Tässä vaiheessa tajusin, että valmiiksi ostamani rintareppu ei ollut hyvä vaihtoehto. Rintarepussa ei ollut lainkaan lantiovyötä, joten koko vauvan paino oli minun olkapäilläni ja lisäksi vauva roikkui repussa hieman hurjan näköisessä asennossa lantionsa päällä.
Päädyin vuokraamaan paikallisesta vauvantarvikeliikkeestä pariksi viikoksi kokeiluun Tula-merkkisen repun. Tulaan saa myös erillisen vauvatuen, jolloin siinä voi kantaa jo 3,5 kiloista vauvaa. Tula osoittautui yksinkertaisten säätöjen ja leveiden olkaimien vuoksi todella hyväksi repuksi ja tykästyin siihen niin paljon, että ostin lopulta Tulan omaksi. Tykästyin myös Tulan ihaniin kuosivaihtoehtoihin! Lisäksi repussa on mukavan leveä lantiovyö, jolloin vauvan paino jakautuu hartioideni lisäksi myös lantion päälle ja siinä jaksaa kantaa kerralla pidemmänkin aikaa.
Reppu oli alkukuukausina usein käytössä, ulkona ja kotona. Tyttö usein otti siinä pieniä torkkuja ja muutenkin tykkäsi hereillä ollessaan olla siinä minun touhutessa keittiössä jne. Otin repun useasti kauppareissuille mukaan, jos en jaksanut kuskata vaunuja mukana. Tytön kasvaessa hän ei enää niin mielellään repussa kotona viihtynyt, koska leikkiminen lattialla kiinnosti enemmän. Nyt tyttö on jo niin iso, että häntä voi kantaa selkäpuolella, missä hän viihtyy hyvin katsellessaan ympärilleen ulkona.
Vaikka käyttökertoja ei läheskään joka viikko enää tule, on reppu ollut todella kätevä ja sen käyttöikäkin on pitkä, koska periaatteessa Tulassa voi kantaa vielä 20 kiloista lasta. Jos lähdemme kävelemään sellaiseen maastoon, mihin vaunuilla ei pääse, tyttö on helppo ottaa repussa mukaan. Myös junareissulla Tula oli pelastus, koska siihen pystyi nukuttamaan vauvan, joka ei muuten malttanut nukahtaa päiväunille. Vajaan kymmenen kuukauden käyttökokemuksella siis ehdottomasti suosittelen reppua! Loistava arjen helpottaja. Moni iltakiukkukin on taittunut, kun on päässyt reppuun hetkeksi.
