En ole koskaan lenkkeillyt yhtä paljon kuin nyt. En ole nähnyt kavereitani näin usein, saati käynyt eri harrastuksissa. Näen perhettäni ja mieheni perhettä useammin kuin ennen. Olen pitkästä aikaa innostunut leivonnasta. Mitä siis on tapahtunut? Tämän kaiken on saanut aikaan vajaa seitsenkiloinen tyyppi. 

Pysähdyin eräs ilta miettimään, että mitä ihmettä edes tein ennen vauvan syntymää. Kävin töissä, tulin kotiin, laitoin ruokaa, tein ehkä vähän kotihommia. Saatoin käydä urheilemassa, kirjastossa tms., mutta useimmiten arki-illat tuli vietettyä työpäivien jälkeen ihan vaan kotosalla mieheni kanssa. Kavereiden näkeminen painottui suurimmaksi osaksi viikonloppuun, ja viikonloppuisin saatoimme mieheni kanssa helposti kuluttaa päiviä jonkun uuden tv-sarjan tuotantokauden katselemiseen. 

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, on elämäni tällä hetkellä aktiivisempaa kuin ennen vauvaa. Ilman lasta sitä voi helposti datailla vaikka koko päivän, mutta eipä onnistu enää vauvan kanssa. Ilman vauvaa voi nautiskella pitkistä ja hitaista viikonlopun aamuista, ja kääntää vielä aamulla kylkeä, jos ei jaksa ihan vielä nousta. Naureskelimme juuri mieheni kanssa, että olemme tänäänkin aamukymmeneen mennessä ehtineet jo herätä ja hoitaa aamutoimet, syödä aamupalaa ja käydä uimahallilla vauvauinnissa. Ei olisi tullut mieleen vielä keväällä hah. 

Viikonloppuisin saatan ajatella, että ensi viikolle ei oikein olekaan mitään tekemistä. Pikkuhiljaa viikonpäivät kuitenkin täyttyvät kerhosta, jumpasta, muskarista, isovanhempien luona kyläilystä, kavereiden näkemisestä, äippätreffeistä kaupungilla, ystävälle hääpuvun sovittelusta, uinnista, lenkkihetkistä jne. Mielelläni teen jotain päivittäin, koska sekä minä että tyttö pysymme paremmalla tuulella kun emme koko päivää vietä kahdestaan sisällä kotona. Välillä ei tietenkään jaksa ja mielellään pidetään ihan vain kotipäiviä, mutta tulee vain niin paljon virkeämpi olo kun jaksaa johonkin lähteä tai sopia tärskyjä. Ja totuuden nimissä, kyllähän se aika pitkäksi käy, jos koko päivän viihdytän vauvaa yksin kotona. 

Elämänrytmi on tällä hetkellä hyvin erilainen kuin ennen, mutta nautin tästä vaiheesta. Välillä väsyttää, mutta koen hetkittäin oikeasti olevani lomalla. Voin lähteä puoliltapäivin kaupungille, eikä minun tarvitse miettiä aikatauluja eikä mieltäni paina työasiat. Mikä vapaus!