Henkinen napanuora hellittää
Tyttömme on nyt reilut kolme kuukautta vanha, ja selkeästi vauvakupla on tietyltä osin puhkeamassa. Mietiskelin jo ennen tytön syntymää, että en haluaisi muuttua äidiksi, joka elää vain vauvalleen eikä tee mitään itsekseen tai oman hyvinvointinsa eteen. Yllättävän tiukka napanuora vauvaan on tähän asti kuitenkin ollut! Tunti tai maksimissaan pari on ollut helppo olla kotoa poissa, mutta sen jälkeen ajatukset ovat auttamattomasti kääntyneet kotiin ja siellä odottavaan nyyttiin. Täytyykin siis myöntää, että tähän saakka on ollut melko vaikeaa jättää vauvaa kotiin mieheni kanssa. Tiedän, että he pärjäävät hyvin, koska tyttö syö hyvin myös pullosta ja mieheni on aivan yhtä hyvä lapsenhoitaja kuin minäkin. Pidän muutenkin hassuna ajatustapaa, että oma lapsi jätettäisiin miehelle ”hoitoon”, koska yhtä lailla pidän miestäni samanarvoisena vanhempana kuin itseäni.
Imetyksen kannaltakaan en ole halunnut kovin usein olla pitkiä aikoja poissa kotoa, koska etenkin alussa maidon tulo ei vielä ollut tasaantunut. Nyt hormonihuuruinen vaihe on etenevissä määrin takanapäin. Viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa kaupungilla niin, että olin kolmisen tuntia poissa ja minulta loppui akkukin kännykästä kesken reissun. En kuitenkaan stressannut asiasta, vaan nautin kaupungin vilinästä ja mahdollisuudesta kävellä ilman vaunuja ja olla vain vapaalla. Tuollaisten hetkien jälkeen on entistä ihanampaa palata kotiin halimaan vauvaa, koska tottakai ikävä silti tulee nopeasti! Koin todella virkistyneeni, ja jaksan taas olla entistä paremmin läsnä tyttöni kanssa.
Vielä tyttömme ei ole ollut hoidossa muualla, mutta eiköhän siihenkin kohta ryhdytä totuttelemaan, kun syöminen monipuolistuu kiinteiden myötä. Pääsisimme mieheni kanssa vaikka kahdestaan ravintolaan syömään, kavereiden kanssa yksille kaupungille tms. Pitkä matka on vielä siihen, että haluaisin koko yöksi tyttöä antaa hoitoon. Vaikka tyttö pärjäisi hyvin, niin tulisi kyllä tällä äidillä liian kova ikävä. Helppo oli etukäteen ennen tytön syntymää ajatella, että tuosta noin vain viedään sitten vauvaa hoitoon. En ollut osannut ajatellakaan, miten tiukasti sitä on henkisesti kiinni pienessä vauvassa. Ihanaa, että Suomessa on näin pitkä äitiysloma!
