Vauvamme on ollut alusta asti hyvä nukkumaan, mutta olemme myös mieheni kanssa pyrkineet tukemaan hyviä yöunia. Kerron, mikä meillä on toiminut tyttömme kanssa, mutta edelleen uskon, että suurimmaksi osaksi vauva on vain luontaisesti hyvä nukkumaan. En todellakaan koe olevani mikään vauvojen uniexpertti vajaan kolmen kuukauden kokemuksella, mutta jos jollekin näistä jotain vinkkiä löytyy, niin ainahan voi kokeilla! Ihan perusjuttuja, mutta tuoreena äitinä olen todennut niiden edesauttaneen meidän tyttömme nukahtamista itsenäisesti yöunille.

Raskauden aikana luin jostain, että vauvan nukahtamista kannattaa miettiä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden päähän. Vastasyntynyttä jaksaa heijata sylissä vaikka kuinka kauan, mutta kuinka kauan sitä jaksaa kymmenkiloisen vauvan kanssa? Kannattaa pyrkiä siis valitsemaan omat keinonsa jo vastasyntyneen kanssa, ja ottaa huomioon, että opituista tavoista saattaa olla vaikea päästä enää myöhemmin eroon. 

– Valitaan yksi nukuttamistapa ja pitäydytään siinä. Minä halusin alusta saakka, että vauva nukkuu omassa sängyssä. Pinnasänky on kiinni meidän sängyssämme, ja alussa pinnasängyn päällä oli äitiyspakkauslaatikko, missä vauva nukkui ensimmäiset puolitoista kuukautta. Perhepeti on minusta ihana ajatus, mutta en pysty nukkumaan kunnolla, jos vauva on vieressäni. Uni on todella pinnallista enkä pysty kääntyilemään kyljeltä toiselle niinkuin yleensä teen nukkuessani. Itsekästä ehkä, mutta mielestäni äidin uni on aivan yhtä tärkeää kuin vauvan.

Tyttömme laitettiin siis heti vastasyntyneestä nukkumaan äitiyspakkauslaatikkoon. Pari ensimmäistä viikkoa se oli todella helppoa, koska vauva nukahti vielä niin helposti missä vain syvään uneen, että hänet pystyi helposti siirtämään rinnalta sänkyyn. Pikkuhiljaa, kun vauva alkoi olla enemmän hereillä, ei siirtäminen enää ollut niin yksinkertaista. Usein tyttö alkoi itkeä, kun hänet laskettiin sänkyyn. Emme koskaan antaneet pienen itkeä yksin sängyssä, vaan nostimme takaisin syliin tai vaihtoehtoisesti uudelleen rinnalle rauhoittumaan. Välillä tätä sai toistaa neljä tai viisikin kertaa ennen kuin vauva nukahti lopulta omaan sänkyyn. Veikkaan, että tyttö menisi sekaisin, jos välillä nukkuisi meidän vieressä ja välillä omassa sängyssä. 

– Samana toistuvat iltarutiinit. Olen iltarutiineja rakastava ihminen. On ihanaa käydä suihkussa, pestä hampaat ja käydä nukkumaan. Usein menen myös samoihin aikoihin nukkumaan, jos ei ole mitään erikoista ohjelmaa enkä ole millään lailla yöihminen. Osittain tästä syystä uskon, että vauvakin omaksui nopeasti yön ja päivän eron. Lähes heti vauvan kotiuduttua aloimme iltaisin tehdä samoja juttuja vauvan kanssa. Iltapesu, puhdas vaippa ja pyjama päälle ja imetys. Nyt käymme jo lähestulkoon päivittäin kylvyssä tytön kanssa, koska hän selkeästi osaa yhdistää, että kylvyn jälkeen saa maitoa ja sitten mennään nukkumaan. Rutiinien noudattaminen on tuottanut hedelmää, ja nykyisin tyttö nukahtaa lähes joka ilta ensimmäisellä sänkyyn viemisellä itsekseen. Häntä ei tarvitse enää erikseen nukuttaa. 

Alussa oli suuri kiusaus jättää vauva nukkumaan meidän sänkyyn, missä usein imetin hänet ennen omaan sänkyyn siirtämistä. Hän alkoi nuokkua vieressä, ja olisi varmasti nukahtanut siihen rinnalle lähelle minua. Olen kuitenkin yrittänyt jo alusta saakka saada hänet siirrettyä omaan sänkyynsä niin, että hän havahtuu paikan muutokseen. Välillä on tullut itku, kun hänet on laskettu sänkyyn, mutta sitten sylitellään tai syödään lisää. Lasken hänet sänkyyn, vedän peiton päälle, sanon hyvää yötä ja lähden pois huoneesta. Hän jää usein katselemaan sängyn yläpuolella olevaa mobilea silmät auki, ja olohuoneessa kuulostelen alkaako kuulua itkua, mutta useimmiten enää ei. 

– Yöllä mahdollisimman pimeää ja vähän virikkeitä, päivällä päinvastoin. Tämä lienee itsestäänselvyys, mutta etenkin aivan pienen vauvan kanssa oli vaikeaa olla ottamatta kontaktia keskellä yötä. Pyrimme yöllä vaihtamaan vaipan mahdollisimman pimeässä ja nopeasti, aktivoimatta vauvaa seurustelemaan. Olisi niin tehnyt mieli leperrellä pienelle nyytille öisinkin, mutta hän olisi vain herännyt siitä enemmän.

Tällä hetkellä en edes vaihda vaippaa yöllä, ellei siellä ole kakat. Alussa juoksin vaihtamaan sen joka unipätkän välissä, mutta sittemmin tajusin sen olevan turhaa, koska vaipat imevät pienen pissan niin hyvin, ettei se häiritse vauvan yöunia. Öisin tarjoan vain rintaa, mutta en juttele tai muuten hellittele vauvaa eikä hän enää odotakaan öisin saavansa muuta kuin maitoa nälkäänsä. 

– Odotan hetken. Vastasyntyneenä tyttömme itki öisin todella voimakkaasti, ja silloin oli selvää, että nyt on nälkä ja tarvitaan maitoa. Kuitenkin pikkuhiljaa aloin kuuntelemaan enemmän tytön ääntelyä. Yksi yö heräsin yhdeltä, kun tyttö äänteli ja parahteli sängyssään. Olin jo nousemassa ja kaivamassa rintaa esiin, mutta sitten pysähdyin hetkeksi. Tyttö hieman itki, mutta kyseessä ei selvästi ollut hätäitku. Pian hän hiljenikin ja nukahti uudelleen ja heräsi vasta kolmen tunnin päästä oikeaan nälkään. Koin ahaa-oivalluksen! En siis reagoi öisin jokaiseen ääneen kuten aiemmin tein. Kuuntelen hetken, onko kyse ns. uniäänistä/itkusta vai oikeasta hädästä. Vauva saattaa parhaillaan olla saamassa uudelleen unenpäästä kiinni, kun minä olisin häntä herättämässä syömään. 

Yöunet ovat parantuneet etenkin sen jälkeen, kun tyttö ei ole niin paljon kärsinyt mahakivuista. Pari ensimmäistä kuukautta olivat hyvin usein aamuyöstä alkaen yhtä ähinää ja tuhinaa, mutta nyt onneksi mahakivut ovat helpottaneet ja uni on levollisempaa. Kaikki illat eivät siis kuitenkaan todellakaan ole yhtä pumpulia: välillä tyttö itkee yliväsymystä ja hänet on todella vaikea saada nukahtamaan itsenäisesti. Edelleen on opeteltavaa, että osaisin lukea oikein tytön merkkejä väsymyksestä ja siitä milloin on sopiva aika aloittaa iltatoimet. Odotan tietysti jännityksellä, miten muun muassa liikkelle lähdöt, hampaat ym. vaikuttaa yöuniin. Olisi todella kiva kuulla, minkälaisia tapoja teillä on ollut vauvan nukuttamisen kanssa? Tarvitseeko teidän vauvoja erikseen nukuttaa?