Meillä ei mieheni kanssa ollut ennen lapsemme syntymään juurikaan kokemusta aivan pienistä vauvoista. Viime aikoina lähipiiriimme on alkanut syntyä enemmän vauvoja, mutta hetket heidän kanssaan ovat jääneet hyvin satunnaisiksi. Oli hyvin absurdia tulla kotiin pienen nyytin kanssa, ja ihmetellä yhdessä, mitä me nyt tämän kanssa teemme. En ollut koskaan vaihtanut vaippaa vauvalle, saati kylvettänyt tai vaihtanut vaatteita. Kaikki oli uutta ja jännittävää! Muutamat hetket ovat olleet erityisen jänniä näin ensikertalaisen näkökulmasta:

Ensimmäinen yö sairaalassa vauvan kanssa – Tyttö syntyi päivällä ja pääsimme siirtymään osastolle viiden aikaan. Pari tuntia vietimme yhdessä mieheni kanssa vauvaa ihmetellen, kunnes vierailuaika loppui ja mies lähti yöksi pois. Jäin tytön kanssa yksin huoneeseen, jossa ei sillä hetkellä ollut muita synnyttäneitä ja olin yksin vastasyntyneen kanssa. Olin aivan ulapalla! Laitanko vauvan nukkumaan vieressä olevaan vaunuun vai pidänkö vieressä? Puenko hänelle vaatteet päälle vai annanko olla vaippasilleen? Mitä jos se vaan itkee koko yön? Ensimmäinen yö meni kyllä sumussa, mutta onneksi kätilöt olivat todella mukavia ja auttoivat epävarmaa tuoretta äitiä. En muistaakseni nukkunut juuri lainkaan koko yönä, niin kierroksilla kävin. 

Ensimmäinen vauvan kylvetys – Onko se vesi nyt liian kuumaa vai kylmää? Entä jos vahingossa tiputan vauvan veteen? Miten saan pideltyä tuollaista reilu kolmekiloista nyyttiä tukevasti yhdellä kädellä ja toisella pestyä? Sairaalassa pääsin viimeisenä päivänä kylvettämään tytön ensimmäistä kertaa ja kätilö näytti ensin nukella, ja sitten minä tein perässä. Ja sehän olikin kivaa! Nyt käydään kylvyssä melkein päivittäin ja usein tytöltä tulee hymy, kun hänet lasketaan ammeeseen. Ja niin, ei ole sitä kylpylämpömittaria kertaakaan tarvittu.

Ensimmäinen julki-imetys – Tämä jännitti ehkä kaikken eniten, koska vauva sai aluksi rintaraivareita ja toki imetys oli muutenkin epävarmempaa. Myös istualleen imetys jännitti, koska parhaiten ja helpoiten imetys sujui kotona istualleen vauva imetystyynyn päällä tai makuultaan. Ensimmäinen julki-imetys tapahtuikin vähän pakon edessä, kun unohdin avaimet kotiin tytön ollessa noin kolme viikkoa vanha ja jouduin odottelemaan miestä reilun tunnin ajan ulkona. Siinä sitten taloyhtiön mattotelineen päällä imetin ensimmäistä kertaa vauvaani julkisesti ja se sujui onneksi hyvin. Sittemmin olen imettänyt vauvaa kahvilassa, ravintolassa, terassilla, autossa, puistossa… Oikeastaan missä vain, missä vauvalla on tullut nälkä. 

Ensimmäinen matka bussilla – Mitä jos en pääse bussin kyytiin vaunuilla? Entä jos vauva alkaa parkua täyttä kurkkua? Mitä jos en mahdu bussiin sisään vaunujen kanssa? Kaikenmaailman uhkakuvia liittyi niinkin arkiseen asiaan kun bussilla matkaamiseen. Ja niin, hyvinhän se ensimmäinen matka meni. Vauva nukkui koko matkan, vaunuilla pääsi helposti kyytiin ja aina löytyy joku avulias, jos on ongelmia kyytiin nousussa tai poistumisessa. Lisäksi vaunujen kanssa pääsee käyttämään ilmaiseksi paikallisliikenteen bussia! Tämän ensimmäisen kerran jälkeen olen kokenut myös ne täysraivarit bussissa, mutta siitäkin selvittiin. 

Mikä teitä on jännittänyt kaikkein eniten ensimmäisen lapsen kanssa?