Kokemuksia Momziesta

DSC00257.JPG

Latasin alkuvuodesta Momzien puhelimeeni. Momzie on siis sovellus, johon kirjaudutaan Facebook-tunnuksilla ja jolla pystyy etsimään äitikavereita lähialueelta. Momzie toimii samalla toimintaperiaatteella kuin Tinder: kiinnostavan profiilin kohdalla voi joko pyyhkäistä oikealle, jos haluaa tutustua lisää tai vasemmalle, jos ei koe profiilia sopivaksi. Jos pyyhkäiset oikealle ja toinen äiti tekee samoin, teille syntyy chatti-ikkuna, missä voi aloittaa keskustelun.

Momzie tuntui aluksi melko kylmältä sovellukselta, koska periaatteessa täysin pinnallisten asioiden perusteella valitaan, haluaako toiseen tutustua vai ei. En ole kuitenkaan karsinut profiilin kuvien perusteella ketään pois, vaan tärkeimpiä kriteereitä minulle ovat olleet välimatka sekä äidin ja vauvan ikä. Olen pyrkinyt etsimään suunnilleen samanikäisiä vauvoja kuin tyttömme on, äidin iällä ei ole ollut niin suurta merkitystä. Jos välimatkaa taas on ollut yli 15 kilometriä, olen yleensä karsinut sen perusteella pois. Käytännössä arjessa on helpompaa, jos kaverit löytyvät suhteellisen lyhyen etäisyyden tai bussiyhteyden päästä. Silloin on myös helpompaa sopia treffejä pikaisellakin varoajalla, jos toinen asuu esim. kävelymatkan päässä. 

DSC00258.JPG

 

Minulle on tullut useampi ”mätsi” Momziessa, joista neljän äidin kanssa olen aloittanut viestittelyn. Olen laittanut kaikille ensin itse viestiä, ihan peruskuulumisista lähtenyt rakentamaan tuttavuutta. Jostain syystä normaalielämässä jännittäisi aloittaa ihan tuntemattoman kanssa small talkia syvällisempää keskustelua, mutta tuossa tilantessa se on ollut helpompaa, kun tietää, että toinenkin puoli on kiinnostunut tutustumaan lisää. Kolmea äitiä ja vauvaa olen nähnyt, paria heistä useamman kerran. Onhan tilanne aluksi hieman keinotekoinen, kun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa tavataan ja ainut yhdistävä tekijä on samanikäiset lapset. Aivan kuin sokkotreffit! Nopeasti sitä kuitenkin huomaa, kohtaako kemiat myös ruudun ulkopuolella. 

Ymmärrän, että kaikille sovellus ei välttämättä sovi, etenkin jos pitää vähän hitaammin kehittyvistä kaverisuhteista tai ei ole muuten innokas tutustumaan ensin netin kautta. Kaikkien minulle tulleiden ”mätsien” kanssa en ole ryhtynyt juttelemaan, mutta olen todella iloinen, että muutama äiti vauvoineen on tullut jo hyvinkin tutuksi sovelluksen ansiosta. Täytyy kiittää nykyaikaa, että tällainen äitien Tinder on olemassa. 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Vanhemmuus

Oodi kantorepulle

Ennen tytön syntymää ostin kirpputorilta Emma-merkkisen rintarepun käytettynä. Tuolloin en osannut vielä yhtään arvioida, kuinka paljon kantorepulle olisi käyttöä vauvan synnyttyä ja kannattaako siihen satsata vai ei. Hyvin nopeasti tytön syntymän jälkeen totesin, että kantoreppu voisi toimia meillä hyvin, koska tytöllä oli alkuun jonkin verran mahakipuja ja hän viihtyi paremmin pystyasennossa kuin makuultaan. Kantoliinoihin minulla ei ollut energiaa paneutua, joten koin yksinkertaisemmaksi ratkaisuksi kantorepun. Tässä vaiheessa tajusin, että valmiiksi ostamani rintareppu ei ollut hyvä vaihtoehto. Rintarepussa ei ollut lainkaan lantiovyötä, joten koko vauvan paino oli minun olkapäilläni ja lisäksi vauva roikkui repussa hieman hurjan näköisessä asennossa lantionsa päällä.

IMG-20160726-WA0002.jpg

 

Päädyin vuokraamaan paikallisesta vauvantarvikeliikkeestä pariksi viikoksi kokeiluun Tula-merkkisen repun. Tulaan saa myös erillisen vauvatuen, jolloin siinä voi kantaa jo 3,5 kiloista vauvaa. Tula osoittautui yksinkertaisten säätöjen ja leveiden olkaimien vuoksi todella hyväksi repuksi ja tykästyin siihen niin paljon, että ostin lopulta Tulan omaksi. Tykästyin myös Tulan ihaniin kuosivaihtoehtoihin! Lisäksi repussa on mukavan leveä lantiovyö, jolloin vauvan paino jakautuu hartioideni lisäksi myös lantion päälle ja siinä jaksaa kantaa kerralla pidemmänkin aikaa. 

Reppu oli alkukuukausina usein käytössä, ulkona ja kotona. Tyttö usein otti siinä pieniä torkkuja ja muutenkin tykkäsi hereillä ollessaan olla siinä minun touhutessa keittiössä jne. Otin repun useasti kauppareissuille mukaan, jos en jaksanut kuskata vaunuja mukana. Tytön kasvaessa hän ei enää niin mielellään repussa kotona viihtynyt, koska leikkiminen lattialla kiinnosti enemmän. Nyt tyttö on jo niin iso, että häntä voi kantaa selkäpuolella, missä hän viihtyy hyvin katsellessaan ympärilleen ulkona.

Vaikka käyttökertoja ei läheskään joka viikko enää tule, on reppu ollut todella kätevä ja sen käyttöikäkin on pitkä, koska periaatteessa Tulassa voi kantaa vielä 20 kiloista lasta. Jos lähdemme kävelemään sellaiseen maastoon, mihin vaunuilla ei pääse, tyttö on helppo ottaa repussa mukaan. Myös junareissulla Tula oli pelastus, koska siihen pystyi nukuttamaan vauvan, joka ei muuten malttanut nukahtaa päiväunille. Vajaan kymmenen kuukauden käyttökokemuksella siis ehdottomasti suosittelen reppua! Loistava arjen helpottaja. Moni iltakiukkukin on taittunut, kun on päässyt reppuun hetkeksi.

20170226_140052.jpg

Perhe Lapset Vanhemmuus