Lily

O D O T U S

.sari.

Aina ei jaksa

Tyttömme on melko rauhallinen tapaus, joka itkee oikeastaan vain nälkää tai väsymystään. Voisi siis hyvinkin kuvailla häntä helpoksi vauvaksi. Välillä tuntuu, ettei minulla ole oikeutta valittaa väsymystä, koska tyttö nukkuu hyvin päiväunia ja yöuniakin useimmiten, syö ja kasvaa hyvin, hänellä ei ole mitään erityisiä haasteita (allergioita, koliikkia) jne. Välillä kuitenkin haluan valittaa, joten täältä pesee:

… Tyttö nukahtaa päiväunille vaunuihin parvekkeelle. Laitan itkuhälyttimen päälle, ja menen itsekin sohvalle pitkälleni, jotta saisin hieman levättyä. Juuri kun olen torkahtamassa autuaasti päiväunille, hälyttimestä kantautuu tytön parkaisu. Huoh. Aina ei tosiaan nukuta pitkiä päiväunia täälläkään.

… Vauva nukahtaa yöunille klo 19.30. Herää ensimmäisen kerran syömään klo 23.30, sitten klo 01.30, sitten klo 04.30. Puoli viiden syötön jälkeen uni ei enää tulekaan tytöllä silmään, vaan hän hihkuu ja vääntyilee vieressäni pimeässä makuuhuoneessa. Yritän lepäillä vieressä, koska tuohon aikaan ei vaan vielä voida nousta ylös. Klo 5.30 syö vähän lisää ja onneksi nukahtaa uudelleen vielä hetkeksi. Huh, onneksi kaikki yöt eivät ole tuollaisia!

… Olen juuri vaihtanut tytölle puhtaan vaipan ja päivävaatteet päälle. Olemme lähdössä bussilla kaupungille, ja alkaa tulla jo vähän kiire, jotta ehdin oikeaan bussiin. Syötän tyttöä ja samalla hän autuaan näköisenä vääntää vaipan täyteen ja yli sitä itseään. Kaikki vaatteet niskaa myöten likaisena, joten ei muuta kuin uudelleen peppupesulle ja vaatteet esipesuun. Äitiyden riemuhetkiä!

… Olisi ihanaa lähteä jonkun kaverin kanssa illalla vaikkapa viinilasilliselle kaupungille sen jälkeen kuin tyttö on mennyt nukkumaan, mutta lähtemisen tuska on aivan ylitsepääsemätön. Päivällä jaksaa vielä hyvin lähteä, mutta sen jälkeen kun tyttö on nukkumassa, on vaan niin paljon helpompi kaatua sohvalle ja nauttia illan rauhallisista hetkestä kotona. Joku ilta vielä…

… Minulla on kaappi täynnä ihania mekkoja, joista yhtäkään en voi käyttää, koska ne eivät ole imetykseen sopivia. Pinnallista kyllä, mutta kaipaan niiiiiin paljon omia vaatteitani! Ensin puoli vuotta olen pitänyt äitiysvaatteita ja nyt vain sellaisia, joilla pystyy imettämään, niin oma vaatekaappi näyttää jo erittäin kutsuvalta, kunhan joskus pääsen niitä taas käyttämään. 

Avainsanat:
Hyvinvointi Mieli Lapset Vanhemmuus
.sari.

Vauvan kanssa ravintolassa

Olemme lapsuudenperheeni kanssa käyneet jo hyvin pienestä asti ravintolassa syömässä. Muistan, kuinka lapsena meille tuotiin ruoan odotteluajaksi värikyniä ja piirustustehtäviä, että maltoimme odottaa ruokaa johonkin muuhun kuin odottamiseen keskittyen. Arvostan hyviä pöytätapoja ja olen kiitollinen, että ne on jo lapsuudenkodissa vahvasti mieleen painettu. Nyt oman lapsen saamisen myötä pyrimme jo varhain käymään ulkona syömässä. 

Minusta on harmillista, miten usein Suomessa lapsiin suhtaudutaan negatiivisesti ravintolaympäristössä. Lapsille ja vauvoille on toki aikansa ja paikkansa enkä ehkä itsekään veisi tyttöäni mihinkään hienoon ravintolaan usean ruokalajin illalliselle, mutta on myös masentavaa, miten Suomessa lajitellaan usein perheravintolat erikseen muista ravintoloista. Ainakin mielikuvissa tietyt ravintolat leimaantuvat enemmän perheystävällisimmiksi kuin toiset. 

Mieheni oli alkuun sitä mieltä, että vauvan kanssa ei edes kannata lähteä ulos syömään. koska voimme potentiaalisesti häiritä muiden ruokailua. Täytyy myöntää, että ennen oman lapsen syntymää minuakin ärsytti enemmän kiljuvat ja joka paikkaan säntäävät lapset ravintolassa, mutta nyt suhtaudun asiaan eri tavalla. Juu, ehkä itse poistuisin siinä vaiheessa ravintolasta, jos tyttömme parkuisi koko ajan eikä häntä saisi millään rauhoittumaan, mutta silläkin riskillä, että joku vauvan tuomisesta ravintolaan ärsyyntyy, aion hänet sinne jatkossakin viedä. 

Tyttömme on ollut muutaman kerran mukanani lounaalla ja kahviloita on tullut kierrettyä useampia, mutta pari viikkoa sitten kävimme ensimmäistä kertaa ilta-aikaan perheeni kanssa syömässä. Tyttö haluaisi selkeästi jo katsella ja osallistua ruokailuhetkiin, mutta aivan vielä emme ole häntä syöttötuoliin istuttaneet, joten toistaiseksi on ollut tyytyminen syliin. Ruokailu sujui suht rauhallisesti ja tyttökin malttoi melko hyvin mielensä ihmetellessään uusia ääniä ja ihmisvilinää. Mieheni kanssa olemme molemmat melkoisia herkkusuita, joten toivotaan, että saamme välitettyä ruoasta nauttimisen myös tytölle!

14876260_699727163537440_1021746452_o.jpg

 

Avainsanat:
Hyvinvointi Liikunta Lapset Vanhemmuus