Kiinteiden ruokien aloitus

Viime viikolla tyttömme ylitti maagisen neljän kuukauden ikärajan. Maagisen sen vuoksi, että nyt hänelle voi virallisten suositusten mukaan jo antaa kiinteää lisäravintoa. WHO:han suosittelee täysimetystä kuuteen kuukauteen saakka, mutta Suomessa ohje on 4-6 kuukautta. Tyttömme on kasvanut hyvin rintamaidollakin, mutta päädyimme silti jo aloittamaan kiinteitä maisteluannoksina. Kerralla siis vain ehkä teelusikka tai kaksi uusiin makuihin totuttelemista. Tarkoitus ei ole vielä korvata kiinteillä maitoa, ja olen imettänyt ennen kiinteän ruoan syöttämistä.

20160928_131336.jpg

 

Ensimmäisenä ruokana maisteltiin bataattia, joka upposikin yllättävän hyvin! Taisi olla sopivan makeaa. Löysensin sosetta maidolla, niin siinä säilyi osittain tuttuakin makua. Olen antanut tytön jo aikaisemmin leikkiä omalla muovilusikalla, ja hyvin aukesikin suu, kun lusikallista sosetta annettiin maisteltavaksi. Viime viikolla maisteltiin myös porkkanaa, mutta siitä taisi tulla maha kipeäksi. Annoin päivällä pari lusikallista, niin illalla tyttö oli poikkeuksellisen itkuinen ja selvästi vaikutti maha pinkeältä. Jätettiin nyt porkkana toistaiseksi siis jäähylle, ja loppuviikko meni luumusoseella. 

Toiveena olisi saada ruokailujen avulla päiviin vähän tarkempaa rytmiä ja tietysti on myös mukavaa, että isäkin voi välillä osallistua syöttämiseen. Näin ensi alkuun aion tehdä kasvissoseet itse, kaupasta varmaan ostetaan suurin osa hedelmäsoseista. Soseutin kypsät vihannekset, ja pakastin ne jääpalakuutioihin. Helppo ottaa aina palanen kerrallaan maisteltavaksi sulamaan. Viiden kuukauden iässä voisi ottaa kuvioon mukaan puurot, ensin iltaan ja sitten myös aamuun. 

IMG-20161001-WA0005.jpg

Katsotaan sitten puolen vuoden kohdalla ruokaillaanko vaihtelevasti sormin ja sosein vai kuinka tehdään. Sormiruokailusta löytyy mielestäni yllättävän vähän vielä reseptiikkaa netistä, vai olenko vaan etsinyt väärillä hakusanoilla? Simppeli sormiruokakeittiö -blogi on laadukas, mutta onko muita sormiruokailuun keskittyviä blogivinkkejä?

Koti Ruoka ja juoma Lapset Vanhemmuus

Kaamosväsynyt äiti täällä hei!

Syksy, tuo inhokkivuodenaikani. Jotkut hehkuttavat syksyä lempivuodenajakseen, mutta minulle se on aina ollut epämieluisin aika vuodesta. Pidän alkusyksyn kirpeistä aurinkoisista päivistä, kun puissa on vielä lehdet ja illat alkavat pikkuhiljaa pimentyä ja voi hyvällä omallatunnolla kääriytyä sohvalle viltin alle. Alkusyksyssä on uuden alun tuntua, ja se saa yleensä minut innostumaan uusista jutuista. Syksy tuo kuitenkin lähes joka vuosi tullessaan oireen, josta en nauti: kaamosväsymyksen. Alkysyksystä vielä yleensä riittää virtaa, mutta päivien lyhentyessä myös energiat laskevat. Blogiinkaan ei ole tullut kirjoiteltua, kun kirjoittaminenkin on tuntunut välillä liian työläältä. Sumuverho peittää ajatukset ja tuntuu, että oma mieliala on normaalia matalemmalla. 

Kaamosväsymys lisää unentarvetta, mikä tällä hetkellä on omiaan lisäämään oireita, koska tyttömme määrittelee yöuneni ja niiden pituuden. Pääsääntöisesti meillä nukutaan edelleen hyvin, mutta öissä on jonkin verran vaihtelua. Välillä nukutaan kahdeksan tuntia putkeen, mutta joinain öinä saatetaan herätä kolme tai neljäkin kertaa. Tyttö on ollut myös pari viime viikkoa normaalia kärttyisempi, minkä veikkaan johtuvan kutiavista ikenistä. Yöunet ovat kuitenkin kokonaisuudessaan pidentyneet niin, että tyttö menee nukkumaan puoli kahdeksan tai viimeistään kahdeksan aikaan illalla ja aamulla herätään puoli kahdeksalta. Iltoihin on jäänyt omaa aikaa, kun tyttö käy niin aikaisin unille. 

20160926_125910.jpg

 

Mieli ja jaksaminen aina paranee kun saa vain aikaiseksi lähdettyä ulos, harrastuksiin tai kavereita tapaamaan. Lähtemisen tuska tuntuu joinain päivinä vain ylitsepääsemättömältä. Etenkin iltapäivät ovat usein vaikeita: päivä alkaa jo painaa, mutta ei pysty vaan heittäytymään sohvalle, koska mies ei ole vielä kotona ja tyttö on hereillä. Toisaalta onni, että tyttö pitää mielen virkeänä eikä anna liikaa jalansijaa tälle äidille kokonaan käpertyä sohvalle. Onneksi tämä on ohimenevä vaihe, joka yleensä viimeistään joulukuussa helpottaa. Joulukuun alussa ajatukset kääntyvät jo jouluun ja tammikuussa ollaan jo voiton puolella. Varsinkin jos talvi sattuu olemaan runsasluminen, niin sekin piristää mieltä! Pahinta on kylmyyden, loskan ja pimeyden yhdistelmä.

Vinkkejä kaamosväsymyksen selättämiseen? Kirkasvalolamppu on jo kaivettu kaapista, ja sen valossa pyrin syömään aamupalan. Siitä tuntuu olevan apua, ainakin lumevaikutuksen muodossa. Parina viikkona olen käynyt nyt tanssimassa, mikä sekin on omiaan lisäämään virtaa.

Toivottavasti lumi sataisi tänä vuonna aikaisin. 

 

Hyvinvointi Mieli Lapset