Sormiruokailu – Kyllä vai ei?

Jos olet pienen vauvan vanhempi, et varmasti ole voinut välttyä termiltä sormiruokailu. Sormiruokailuhan on nimenä hieman harhaanjohtava, koska kysehän ei ole vain sormilla syömisestä vaan myös haarukalla tai lusikalla syövä lapsi on sormiruokailija. Simppeli sormiruokakeittiö- blogin sanoja lainaten: kyseessä on lapsentahtinen siirtyminen kiinteisiin ruokiin – lapsi päättää miten paljon mitäkin tarjotuista vaihtoehdoista syö. Aikuisen tehtävä on tarjota monipuolista ravintoa vauvalle. Sormiruoka tuntuu olevan nyt todella pinnalla ja Simppeli sormiruokakeittiöllä on Facebookissa yli 20 000 ihmisen yhteisö ja useat ravintolat ovat lisänneet listoilleen sormiruokaystävällisiä annoksia. 

Miksi meillä ei sitten kokonaan sormiruokailla, vaikka se tuntuu tällä hetkellä olevan se ”oikea tapa” tarjota kiinteitä ruokia vauvalle? Syitä on useita:

– Ruokahävikin määrä. Ainakin aluksi ruokahävikkiä syntyy väistämättä paljon, kun osa ruoasta päätyy lattialle tai pöydälle muussattuna. Nostan lattialta aina isoimmat palat uudelleen tarjolle, mutta kun ruoka menee tarpeeksi pieneksi silpuksi, ei sille enää oikein voi tehdä mitään. Tuntuu pahalta heittää ruokaa biojätteeseen, koira olisi kätevä lattian putsaaja! 

– Tukehtumisen pelko. En varsinaisesti pelkää, että tyttö tukehtuisi sen helpommin kuin soseita syödessäkään, mutta syömistilannetta joutuu seuraamaan todella tarkasti. Meidän tyttömme myös kakoi ja yski alkuun todella paljon ruokaa, mikä kuuluu asiaan, mutta näyttää ja kuulostaa kauhealta. Nyt tytön ollessa vähän isompi ovat syömistaidot selkeästi kehittyneet ja hän osaa käsitellä ruokaa suussaan paljon paremmin. 

– Sotku. Let’s face it – kyllähän sitä sotkua tulee! Voi olla, että jossain vaiheessa on edessä sotkuisempi vaihe soseidenkin syömisen kanssa, mutta soseista tuleva sotku rajoittuu yleensä naamaan ja käsiin eikä tarvitse siivota pöytää, tyttöä, lattiaa ja syöttötuolia joka syönnin jälkeen. 

– Soseiden helppous ja nopeus. Jos olen tytön kanssa kylässä tai jossain muualla kuin kotona ruokailemassa, niin on huomattavasti helpompaa syöttää sosetta lusikalla purkista tai antaa hänelle smoothiepussi imettäväksi. Välillä jos ei pakkasessa ole valmiita ruokia lämmitettäväksi, niin on helpompaa napata kaupasta valmis soseruoka mukaan kuin valmistaa vauvalle erikseen syötäväää. 

Sormiruokailussa on toki myös paljon hyviä puolia! Tyttö sormiruokailee usein illalla mieheni ja minun kanssa samaan aikaan, kun mies tulee töistä kotiin ja syömme iltaruokaa yhdessä. Hän on enemmän osa yhteistä ruokailutilannetta ja minun tai mieheni aika ei mene vauvan syöttämiseen. Selkeästi hänestä on hauskaa tunnustella ja kokeilla erilaisia ruokien rakenteita ja poimia ruokia käsillä suuhun. Välillä ylpeä hymy nousee naamalle, kun hän saa oikein hyvän kokoisen palan syötyä.

Meillä syödään  tällä hetkellä pääsääntöisesti soseita, mutta noin kerran päivässä sormiruokia ja tämä on toiminut hyvin toistaiseksi. 

Sormiruokailusta on mielestäni tulossa samanlainen vedenjakaja vanhempien keskuudessa kuin vaikkapa siitä nukutaanko vauvan kanssa perhepedissä tai täysimetetäänkö vauvaa. Hyvä ajatus välillä unohtuu, kun asiat nähdään liian mustavalkoisina eikä muisteta harmaan sävyjä ja joko/tai-vaihtoehtoja. Kyseisestä syystä erosin aikoinaan myös Imetyksen tuen Facebook-ryhmästä. Aivan loistava paikka vertaistuelle ja imetystiedolle, mutta välillä asiat kärjistyivät (yksittäisten ihmisten) mielipiteiden takia aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Fanaattisuus tuskin palvelee ketään ja jokainen varmasti tekee vanhempana niin kuin parhaaksi omalle vauvalleen näkee.

Toivon mukaan sormiruokailulle ei käy näin vaan sormiruokailu ja soseiden tarjoaminen pysyvät yhtä hyväksyttävinä ja hyvinä ruokailutapoina ja niitä suositellaan ja suositaan yhtälailla. Eihän sitä tiedä, mitkä ovat viralliset suositukset vaikka kahdenkymmenen vuoden kuluttua! Voihan olla, että sormiruokailu on silloin ainut suositeltu vauvan ruokailumuoto. Siihen saakka kuitenkin toivon kaikkien tyylien pysyvän yhtä hyvinä ja sallittuina.