Tärkeä vertaistuki
Tutustuin raskausaikana odottavien äitien joogassa kahteen esikoistaan odottavaan äitiin, joiden kanssa asumme kaikki noin kilometrin säteellä toisistamme. Kävimme loppuraskauden aikana yhdessä lenkillä ja jaoimme jo silloin kokemuksia ultrista, ajatuksista synnytykseen liittyen ja tottakai tulevista vauvoista ja mitä kaikkea heille pitää hankkia.
Kaikkien meidän kolmen vauvat syntyivät kolmen viikon sisällä alkukesästä. Kesällä riitti meillä muutenkin paljon vierailijoita ja kyläilijöitä jo kesälomienkin ansiosta, mutta kun miehen isyyslomat loppuivat ja muillakin ystävillä ja perheellä alkoivat taas työt ja arki, iski minullakin arki kasvoille. Päivät aikaa olla kahdestaan vauvan kanssa:mitä ihmettä me teemme kahdestaan kaiken ajan, kun mies on töissä ja suurin osa ystävistä töissä tai asuvat niin kaukana, ettei ole mahdollisuutta arkena nähdä? Silloin olin erittäin onnellinen, että olin ehtinyt tutustua toisiin äiteihin, keillä sattui vielä olemaan niin saman ikäiset vauvat.
Elokuussa alkoi asuinpaikallani vauvakerho, missä meitä kokoontuu yhteensä kahdeksan äitiä esikoisvauvojensa kanssa (mukaan lukien myös nämä kaksi, keihin olin ehtinyt jo tutustua). Melko nopeasti meille muodostui hyvä ja tiivis ryhmähenki, ja olenkin ihmetellyt, miten on sattunutkin niin samanhenkisiä äitejä ryhmään. Kaikki saavat olla äitejä omalla tavallaan, ei vertailla tai kritisoida toisten valintoja vaan päinvastoin tuetaan toisiamme ja kaikkien omaa tapaa olla vanhempi. Olemme perustaneet oman Whatsupp-ryhmän, jossa voimme helposti jakaa päivän tunnelmia ja kokemuksia. Monta kertaa olen märehtinyt jotain asiaa itsekseni, mutta kun olen saanut sen jaettua muille, niin olo kevenee heti. Muut painivat aivan samojen asioiden kanssa, en ole yksin!
Lapsensaaminen ei ole vaikuttanut vanhoihin ystävyyssuhteisiini, mutta on huippua, että on päivittäistä vertaistukea ja tarvittaessa seuraa lähellä. Lisäksi saan turista vauvajuttuja yllin kyllin muiden äitien kanssa, niin lapsettomien ystävien kanssa ei tarvitse jutella vain niistä välikausivaatteista tai vauvan nukkumisesta. Kaikki eivät varmasti mitään äitiseuraa kaipaakaan, mutta minulle se on ollut äärimmäisen tärkeää jaksamisen kannalta. Kun jättäydyin keväällä työyhteistöstä pois, tuntui pudotus huimalta. Yhtäkkiä ei ollutkaan välttämättä pävittäisiä kontakteja muihin aikuisiin kuin mieheen. Vaikka vauvan kanssa oleminen on pääsääntöisesti kivaa, niin kaipaan päiviinkin muiden aikuisten seuraa.
Paljon puhutaan äitien yksinäisyydestä, mutta onneksi nykyään on Momziet ym., joilla äitiseuran saaminen on tehty helpommaksi. Olen kokenut äitiysloman helpoimmaksi vaiheeksi aikuisiällä luoda uusia ystävyyssuhteita: puhuttavaa riittää varmasti. Oletteko te kaivanneet vertaistukea muista äideistä?