Accran hulvaton liikenne
Ghanassa liikuimme pääsääntöisesti paikasta toiseen autolla. Asustelimme koko vierailun ajan tädin ja sedän luona koska oman talon rakennusprojekti viivästyi ghanalaisittain siinä määrin, ettei sinne ollut toivoakaan muuttaa tämänkertaisen visiitin aikana. Toivottavasti ensi kerralla sitten paremmalla onnella sen suhteen… Kyllä hermoja välillä kiristeli asua toisten nurkissa kuukauden päivät, vaikka sukulaiset ihania ovatkin! Toivomustemme mukainen ruoka oli aina valmista kotiin tullessamme ja se kannettiin tarjottimella nenän eteen. Palvelu pelasi vähän liiankin hyvin! Täti ei antanut auttaa missään kotiaskareissa ja keittiö oli todellakin pelkästään hänen valtakuntaansa. Omat pyykit sain sentään pestä, kun vaatimalla vaadin, ja vierastalon jossa asustelimme siivosin ihan itsenäisesti vaikka täti hyvin hanakasti oli tulossa moppia sinnekin heiluttelemaan. Talolta oli matkaa Accran keskustaan noin 20 kilometriä New Townin ja Niman kaupunginosiin, jonne yleensä suuntasimme ja liikenteestä riippuen matkaan meni puolesta tunnista pariin tuntiin. Accran keskustan ruuhkat ovat jotain aivan käsittämätöntä ja liikenne ajoittain todella kaoottista. Jos kuskilla on tarve pysähtyä tien sivuun jostain syystä, laitetaan vaan hätävilkut päälle ja jätetään kulkupeli niille sijoilleen. Ja jos katu sattuu olemaan vähän kapeamman puoleinen, aiheuttaa tämä hätävilkuttelija melkoisen tukoksen liikenteeseen ja sitten vaan odotellaan, että hän tulee takaisin asioiltaan. Samoin taksit aiheuttavat usein tukoksia, kun matkustajia jää pois tai nousee kyytiin matkan varrella. Ghanassa on todella paljon sekä henkilöautotakseja että kimppatakseja. Jälkimmäiset, eli ”trotrot” ovat pikkubusseja tai pakettiautoja, joihin on erilaisin innovatiivisin ratkaisuin mahdutettu mahdollisimman paljon penkkejä matkustajille. Ne lähtevät ajamaan lähtöasemaltaan tiettyyn määränpäähän, joka lukee auton katolla ennen lähtöä, ja jota kuskin mukana matkustava apupoika sitten huutelee avoimesta ikkunasta ajon aikana. Matkustajia jää pois ja tulee lisää matkan varrelta tasaisena virtana. Trotro on kiinnostava ja todella edullinen matkustusmuoto, jolla liikkuessa pääse todella liki paikallista elämää ja kulttuuria, mutta miinuspuoli tässä on se että auto lähtee liikkeelle lähtöpisteestään kun se on kuskin mielestä tarpeeksi täynnä, aikatauluja ei tietenkään ole! Usein näki pakussa nukkuvia ihmisiä odottelemassa kyydin lähtemistä, multitaskingia parhaimmillaan! Jos siis on jonkinlainen aikataulu, jonka puitteissa pitäisi päivä rytmittää, ei tämä ole ehkä se paras kulkuväline. Ghanan katuja körötellessä suomalaisen liikennekulttuurin kasvatilla kyllä nousi aina välillä verenpaine huimiin lukemiin… Korruptoituneet poliisit ovat vielä ihan oma lukunsa, josta voin kirjoitella enemmän myöhemmin.
Trotro ja taksi rinnakkain.
Liikenteen seassa pyörivät myös tienvarsien myyjät, jotka kauppaavat kaikenlaista tavaraa autojen pysähtyessä liikennevaloihin. Myynnissä oli mm. puhelimien latureita, kauneudenhoitotarvikkeita, koiranpentuja, astioita, juotavaa ja pikkupurtavaa. Ja vaikka aluksi tällainen kaupustelu minua kovasti ihmetyttikin, tottui sitä helposti ostamaan kännykkäänsä lisää puheaikaa samalla kun odotteli liikennevalojen vaihtumista!
Erinäisten kulkuneuvojen ja jalankulkijoiden lisäksi Accran teillä oli myös muita käyttäjiä, kuten vuohilauma.
